Wikipedia

Uruguay

valtio Etelä-Amerikassa

Uruguayn itäinen tasavalta (esp. República Oriental del Uruguay) eli Uruguay (esp. Uruguay) on valtio Etelä-Amerikan itärannikolla Atlantista haarauvan Rio de la Plata -lahden rannalla. Sen rajanaapurimaat ovat Brasilia pohjoisessa ja Argentiina lännessä. Uruguayn pinta-ala on 176 215 neliökilometriä ja asukasluku 3,5 miljoonaa. Väestö on lähes kokonaan eurooppalaisten, enimmäkseen espanjalaisten ja italialaisten, siirtolaisten jälkeläisiä.[5]

Uruguayn itäinen tasavalta
República Oriental del Uruguay
lippu vaakuna

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Luis Lacalle Pou
Pääkaupunki Montevideo (1 304 687 as.[1])
Muita kaupunkeja Salto (104 011 as.[1]),
Ciudad de la Costa (95 176 as.[1])
Pinta-ala
– yhteensä 176 215 km² [2] (sijalla 88)
– josta sisävesiä 1,5 %
Väkiluku (2019) 3 518 552 (sijalla 132)
– väestötiheys 20,0 as. / km²
– väestönkasvu 0,26 % [2] (2014)
Viralliset kielet espanja
Valuutta Uruguayn peso (UYU)
BKT (2019)
– yhteensä 62,21 mrd. USD [3]  (sijalla 91)
– per asukas 17 000 USD [3]
HDI (2019) 0,817 [4] (sijalla 55)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 7,5 % [3]
– teollisuus 18,0 % [3]
– palvelut 63,0 % [3]
Aikavyöhyke UTC−3
– kesäaika UTC−2
Itsenäisyys
 – Brasiliasta
 – tunnustettu
25. elokuuta 1825
27. elokuuta 1828
Lyhenne UY
– ajoneuvot: ROU
– lentokoneet: CX
Kansainvälinen
suuntanumero		 +598
Tunnuslause Libertad o muerte (esp.: Vapaus tai kuolema)
Kansallislaulu ”Orientales, la Patria o la tumba”

Uruguay oli Espanjan siirtomaa ja itsenäistyi 1800-luvun alkupuolella. Se oli 1900-luvun alkupuolella suhteellisen hyvinvoiva maa. 1930-luvulla tapahtunut laskusuhdanne kuitenkin johti levottomuuksiin, sissisotaan ja sotilasvaltaan. Vuodesta 1985 siviilivalta on pyrkinyt olojen vakauttamiseen ja nykyäänkin Uruguay on aineelliselta hyvinvoinniltaan poikkeuksellinen Etelä-Amerikassa: siellä ei muun muassa ole slummeja kuten muualla Etelä-Amerikassa.[6]

Uruguayta on kutsuttu yhden kaupungin ja sitä ympäröivän karjatilan maaksi. Lähes puolet väestöstä asuu pääkaupungissa Montevideossa. Karja- ja lammasfarmit käsittävät 80 prosenttia pinta-alasta, ja karjatalous on perinteisesti ollut tärkein elinkeino.[7]

Maantiede

muokkaa
 
Uruguayn topografinen kartta.

Uruguay on Etelä-Amerikan mantereen toiseksi pienin maa (Surinamen jälkeen). Sen maasto edustaa siirtymää Argentiinan tasaisesta pampasta Brasilian eteläosien ylänköihin. Uruguay on itsekin varsin tasainen valtio, vaikka kolmasosa maasta kuuluu Brasilian puolelta alueelle leviäviin kukkulajonoihin. Kukkulaisilla alueillakaan korkeus harvoin ylittää 200 metriä. Maan itä-, etelä- ja länsiosissa on puolestaan tasankoa, ja kapea Atlantin rannikko on hiekkainen ja soinen. Rantaa rikkovat paikoin matalat laguunit.[8] Korkeimmat kukkulajonot ovat Cuchilla de Haedo ja Cuchilla Grande. Korkein kohta on lähellä kaakkoisrannikkoa 514 metriin kohoava Cerro Catedral.[9]

Uruguayn vesistöt voidaan jakaa kolmeen vesistöalueeseen: länteen virtaavat joet laskevat Uruguayjokeen, itään virtaavat Atlanttiin tai laguuneihin ja etelään virtaavat Río de la Plataan.[8] Uruguayjoki ja Río de la Platan estuaari ovat ainoat kunnolla purjehduskelpoiset joet.[9] Río Negro puolestaan on pisin länteen virtaava joki, ja se kulkee koko maan halki koillisesta länteen. Atlanttiin virtaavista joista monet ovat varsin pieniä ja kausittaisia. Brasilian rajalla on suurin rannikkolaguuneista, Laguna Merín. Laguuneista osassa on makeaa ja osassa murtovettä.[8]

Uruguayssa on lauhkea ilmasto, jossa vuodenajat poikkeavat toisistaan selvästi mutta ääriolosuhteet ovat harvinaisia. Keväät ovat kosteita ja tuulisia, kesät lämpimiä, syksyt leutoja ja talvet koleita ja kosteita. Maan luoteisosa on kauempana vesistöistä, ja siellä kesät ovat kuumempia ja talvet kylmempiä kuin muualla maassa. Koska maasto on tasaista, säärintamat kulkevat sen yli esteettä. Ajoittain esiintyy pamperoja (viileä ja toisinaan erittäin kova tuuli, joka puhaltaa pohjoiseen Argentiinan pampatasangoilta).[10]

Uruguayn kasvillisuus muistuttaa Argentiinaa ja Brasilian eteläosaa. Jokivarsilla kasvaa metsää, muualla on ruohikkoista laidunmaata. Suurikokoiset eläimet ovat harvinaisia.[11]

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Uruguayn historia

Varhaisvaiheet ja siirtomaa-aika

muokkaa
 
Charrua-intiaaneja vuoden 1833 matkakertomuksessa.

Uruguayn pohjoisosasta on löydetty kivikautisia jäänteitä kymmenentuhannen vuoden takaa. Ne kertovat metsästäjä-keräilijäkulttuureista. Noin neljätuhatta vuotta sitten alueelle tulivat charrúat ja tupi-guaranit, jotka metsästivät, kalastivat ja keräilivät luonnon antimia. Pienempiä ryhmiä olivat jarot, boranet ja chanat, jotka tunsivat myös maanviljelyn ja keramiikan valmistuksen taidon.[12]

Eurooppalaisten saapumisen aikaan Uruguayn alueella asui noin 5 000 – 10 000 ihmistä. Guaraneita oli jonkin verran Uruguayn pohjoisosassa. Charrúat puolestaan asuivat kesällä merenrannalla, mutta muuttivat talvella sisämaahan metsästämään. Heidät tunnettiin myös raivokkaina sotureina.[13]

Juan Díaz de Solís purjehti Río de la Platalle 1516, mutta intiaanit surmasivat hänet. Sebastiano Caboton johtama retkikunta totesi puolestaan vuonna 1520, että Uruguayjoen itäranta ei soveltunut asuttamiseen, koska siellä ei ollut kaivannaisia eikä intiaaneja pakkotyövoimaksi.[13] Ensimmäisen eurooppalaisen asutus oli portugalilaisten vuonna 1680 perustama Colonia del Sacramento. Sitä ennen aluetta oli kuitenkin jo käytetty karjan laiduntamiseen. Käytännön oli ilmeisesti aloittanut vuonna 1603 Paraguayn kuvernööri Hernando Arias de Saavedra.[13] Espanjalaiset perustivat 1726 Montevideon linnoituksen ja valtasivat maan Portugalilta. Samassa yhteydessä suuri osa alkuperäisväestöstä tapettiin. Maa liitettiin vuonna 1776 Espanjan La Platan varakuningaskuntaan, jonka pääkaupunki oli Buenos Aires.[14]

Itsenäisyys

muokkaa
 
Juan Manuel Blanesin maalaus 33 liittolaisen tekemästä valasta.

Kun Napoleon syrjäytti Espanjan kuninkaan vuonna 1808, La Platan varakuningaskunta julistautui itsenäiseksi, mutta Montevideo pysyi uskollisena Espanjan kruunulle ja kapinoi Buenos Airesia vastaan.[15] Banda Orientalin sisämaassa José Gervasio Artigas aloitti vuonna 1811 kapinan espanjalaisia vastaan. Artigasin joukkoihin liittyi vapautettuja afrikkalaisia orjia, maaseudun asukkaita ja antirojalisteja. Artigas otti useita voittoja, mutta hänen toimensa herättivät eliitin vastutuksen. Brasilian portugalilaiset ajoivat Artigasin vuonna 1820 maanpakoon.[13] Portugali liitti seuraavana vuonna Provincia Oriental del Rio de la Platan, nykyisen Uruguayn Brasiliaan. Maakunta julistautui itsenäiseksi 25. elokuuta 1825 Juan Antonio Lavallejan johtaman 33:n (Treinta y Tres Orientales) kapinan jälkeen, mutta päätti muodostaa liittovaltion Argentiinan kanssa. Liittolaiset voittivat kolmivuotisen sodan Brasiliaa vastaan ja Uruguay tunnustettiin itsenäiseksi brittien tuella Montevideon sopimuksella vuonna 1828.[15]

Ensimmäinen perustuslaki tuli voimaan 1830. Uruguayta hallitsi tämän jälkeen liuta valittuja tai nimettyjä presidenttejä, ja se ajautui useisiin konflikteihin naapurivaltioidensa kanssa. Vuonna 1838–1865 käytiin sisällissota punaisten (Colorado) ja valkoisten (Blanco) välillä, josta ovat peräisin nykyiset Colorado-puolue ja kansallispuolue.[14] Sisällissota päättyi ilman voittajia, mutta se oli raunioittunut maan sisämaan ja vienyt hallituksen lähelle konkurssia. Lisäksi väestö oli vahvasti jakautunut kahteen leiriin.[13] Vuosina 1865–1870 Uruguay soti Argentiinan ja Brasilian rinnalla Paraguayta vastaan kolmoisliiton sodan.[14]

1900-luku

muokkaa
 
Presidentti José Batlle y Ordóñez.

Uruguayn talous alkoi kehittyä 1800-luvun lopulla voimakkaasti. Maahan tuotiin muun muassa lampaita ja villasta tuli tärkein vientituote vuonna 1884. Britit sijoittivat rautateihin ja Montevideota modernisoitiin maataloustuotteiden kysynnän rohkaisemana. 1900-luvun alussa presidentti José Batlle y Ordóñez alkoi uudistaa yhteiskuntaa.[13] Hän teki suuren joukon poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia. Maahan säädettiin vähimmäispalkka ja ensimmäisinä maailmassa kahdeksan tunnin työaikalait, ilmaista koulutusta tarjottiin kaikille, sukupuolten tasa-arvoa edistettiin ja kirkko irrotettiin valtiosta.[6] Lait eläkkeistä ja työttömyysturvasta hyväksyttiin myöhemmin.[16] Uudistukset, tuottava vienti ja rauhalliset olot vakauttivat maan talouden ja poliittisen ilmapiirin. Uruguayn kehittynyt yhteiskuntajärjestelmä ja vakaa demokratia toivat sille tunnetun lempinimen ”Amerikan Sveitsi”. Onpa 1920- ja 1930-lukujen Uruguayta kutsuttu jopa maailman ensimmäiseksi hyvinvointivaltioksi.[17]

1930-luvun lama iski myös Uruguayhyn. Presidentti Gabriel Terra syytti osittain moniäänistä valtionhallintoa ja toteutti vuonna 1933 blancojen Luis Alberto de Herreran tuella vallankaappauksen ja keskitti valtaa presidentile. Oppisition toiminta kiellettiin, mutta vuoden 1942 perustuslaki palautti monipuoluejärjestelmän. Toinen maailmansota ja Korean sota nostivat uruguaylaisten teollisuustuotteiden kysyntää, ja Korean sota sai aikaan taloudellisen nousukauden villan hinnan nousun ansiosta. Vuonna 1951 tehtiin perustuslakiuudistus, jossa presidentin virka korvattiin yhdeksän jäsenen neuvostolla.[13]

Korean sodan jälkeen Uruguayn maataloustuotteiden kysyntä romahti. Hallitus yritti pitää kulutusta yllä tuhlaamalla maan ulkomaanvaluutan, ottamalla velkaa ja devalvoimalla peson. Inflaatio nousi pian yli 60 prosenttiin, tehtaita suljettiin ja monet ammattilaiset muuttivat ulkomaille.[13] Maa alkoi köyhtyä, mikä toi uutta poliittista epävakautta.[18] Reaktiona syntyi levottomuuksia, tärkeimpänä sissiliike Tupamaros, joka aloitti kampanjansa 1962.[19] Uruguay palautti vuonna 1966 presidenttijohtoisen järjestelmän.[13]

 
Sotilasvallan aikana kadonneiden muistomerkki.

Presidentti Juan María Bordaberry aloitti 1971 kovat toimet sissejä vastaan ja turvautui vallankaappaukseen armeijan tuella, mutta joutui vuonna 1973 sen syrjäyttämäksi. Armeija nimitti presidentiksi aluksi Aparicio Méndezin ja vuonna 1981 kenraali Gregorio Álvarezin. Sotilashallitus laati myös uuden perustuslain, jonka kansanäänestys hylkäsi marraskuussa 1980. Siviilivalta palautettiin vasta 1985, vuosi laajalle levinneiden väkivaltaisten sotilasvaltaa vastustavien mielenosoitusten jälkeen.[20] Yli 200 uruguaylaista siepattiin ja surmattiin kaksitoistavuotisen sotilasvallan aikana.[21]

Vuoden 1984 parlamenttivaaleissa voitti Colorado-puolueen johtaja Julio María Sanguinetti, joka pyrki vakauttamaan taloutta ulkomaankaupalla ja houkuttelemalla ulkomaisia investointeja, sekä vakiinnuttamaan demokratian pitkän sotilasvallan jälkeen. Vuonna 1989 hyväksyttiin kansanäänestyksessä armahduslaki, joka armahti suurimman osan sissien ja sotilasvallan aikaisista teoista.[14]

Kansallispuolueen Luis Alberto Lacalle oli presidenttinä 1990–1995. Hän pyrki vapauttamaan kauppaa, ja Uruguaysta tuli Mercosur-talousliiton perustajajäsen 1991. Lacallen yksityistämiset herättivät vastarintaa ja joitain hänen uudistuksiaan hylättiin kansanäänestyksessä.[15] Mercosur-kumppanien kanssa käydyn kaupan seurauksena Uruguayn talous alkoi jälkeen kasvaa voimakkaasti, mutta talous myös kiinnittyi aiempaa selvemmin Brasilian ja Argentiinan kehitykseen.[13]

2000-luku

muokkaa

Jorge Batllen hallitus joutui koko kautensa käsittelemään vakavaa talouskriisiä, joka johti köyhyyden ja siirtolaisuuden lisääntymiseen.[15] Vuoden 2004 vaaleissa Tabaré Vázquez valittiin ensimmäisenä vasemmistolaisena maan presidentiksi.[13] Hän määräsi virkaan astumisensa jälkeen suhteet palautettavaksi Kuubaan ja solmi Venezuelan kanssa energiasopimuksen ja määräsi hyvinvointipaketista vähentämään köyhyyttä. Vázquezin aikana useita diktatuurin aikaisia johtajia tuomittiin teoista joita aiempi armahdus ei koskenut. Vázquezin aikana suhteet Argentiinaan kiristyivät Uruguayhin maiden rajalle rakennettavan suuren sellutehtaan vuoksi. Joulukuussa 2006 Uruguay maksoi kokonaisuudessaan miljardivelkansa kansainväliselle valuuttarahastolle.[14]

Vuoden 2009 presidentinvaalit voitti Frente Amplio -puolueen José Mujica. Helmikuussa 2010 entinen presidentti Juan María Bordaberry tuomittiin 30 vuodeksi vankeuteen murhista ja perustuslain rikkomisesta vuoden 1973 vallankaappauksen yhteydessä.[14] Mujican kaudella Uruguayssa sallittiin abortit ja samaa sukupuolta olevien avioliitto. Lisäksi kannabiksen kasvatus ja myynti sallittiin.[13]

Vuoden 2014 vaaleissa Frente Amplio -puolue säilytti ehdottoman enemmistönsä parlamentissa ja puolueen ehdokas Tabaré Vázquez valittiin presidentiksi toisella kierroksella.[22][23] Marraskuun 2019 presidentinvaaleissa oikeistolaisen kansallispuolueen Luis Lacalle Pou voitti niukasti hallitsevan vasemmistoliittouman ehdokkaan.[24] Samalla päättyi Frente Amplion 15 vuotta yhtäjaksoisesti kestänyt valtakausi.[25]

Politiikka

muokkaa

Uruguay on presidenttijohtoinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa. Presidentti on siis sekä valtionpäämies että hallituksen päämies. Presidentti myös valitsee ministeristön. Presidentti ja varapresidentti valitaan suorilla vaaleilla viiden vuoden välein. Samaa presidenttiä ei voida valita kahdelle peräkkäiselle kaudelle. Uruguayn parlamentti on kaksikamarinen, ja senaatissa on 31 ja edustajainhuoneessa 99 jäsentä. Senaatissa on 30 vaaleilla valittua jäsentä sekä varapresidentti virkansa puolesta. Parlamenttivaalit pidetään viiden vuoden välein.[2]

Uruguayn vuoden 2019 vaaleissa presidentiksi valittiin Kansallispuolueen Luis Lacalle Pou. Varapresidentiksi valittiin Beatriz Argimón. Parlamenttivaaleissa mikään puolueista ei saanut enemmistöä. Vasemmistolainen Frente Amplio säilytti asemansa suurimpana puolueena. Se sai 42 paikkaa edustajainhuoneeseen ja 13 paikkaa senaattiin.[26]

Uruguayn puoluejärjestelmä on ollut poikkeuksellisen vakaa, sillä lähes jokaisissa vaaleissa vuodesta 1971 lähtien kolme puoluetta on saanut noin 95 prosenttia äänistä. Keskeisimmät blokit ovat olleet keskusta-vasemmistolainen Frente Amplio ja keskusta-oikeistolaiset, historialliset Colorado-puolue ja Kansallispuolue.[27] Colorado-puolue on perinteisesti ollut liberaalien kaupunkilaisten ja Kansallispuolue konservatiivisten maanomistajien puolue. Frente Amplio on puolestaan muodostunut kristillisdemokraattien, sosialistien, kommunistien ja muiden puolueiden toisinajattelijoiden pohjalta.[28] Vanhoja puoleita nousi vuoden 2019 vaaleissa haastamaan oikeistopopulistinen Cabildo Abierto.[29]

Departementit

muokkaa

Uruguay koostuu 19 departementista. Jokaisessa departementissa on oma lainsäädännöllinen elin sekä johtohenkilönä intendente municipal, joka toimii samalla departementin pääkaupungin pormestarina.[28]

 
Uruguayn departementit.
Uruguayn hallinnollinen jako
departementti pääkaupunki pinta-ala (km2)[30] väkiluku (2019)[30]
Artigas Artigas 11 928 km2 74 325
Canelones Canelones 4 536 km2 596 366
Cerro Largo Melo 13 648 km2 89 612
Colonia Colonia del Sacramento 6 106 km2 130 874
Durazno Durazno 11 643 km2 58 984
Flores Trinidad 5 144 km2 26 493
Florida Florida 10 417 km2 69 322
Lavalleja Minas 10 016 km2 58 848
Maldonado Maldonado 4 793 km2 192 555
Montevideo Montevideo 530 km² 1 382 579
Paysandú Paysandú 13 922 km2 119 636
Río Negro Fray Bentos 9 282 km2 58 095
Rivera Rivera 9 370 km2 108 809
Rocha Rocha 10 551 km2 74 158
Salto Salto 14 163 km2 133 259
San José San José de Mayo 4 992 km2 117 375
Soriano Mercedes 9 008 km2 83 823
Tacuarembó Tacuarembó 15 438 km2 92 945
Treinta y Tres Treinta y Tres 9 529 km2 50 495
Yhteensä¹ 175 016 km2 3 518 552
¹sisältää Río Negron tekojärvet (1 199 km²).[31]

Talous

muokkaa

Uruguayn bruttokansantuote asukasta kohden on latinalaisen Amerikan suurimpia, ja samalla maalla on iso keskiluokka sekä sen elintaso on korkea.[32] Uruguayn talous on kuitenkin vahvasti sidoksissa sen suurempiin naapureihin, Argentiinaan ja Brasiliaan.[3] Uruguayn talous ajautuikin 2000-luvun vaihteessa vakavaan kriisiin Argentiinan talouden romahtamisen seurauksena. Uruguayn bruttokansantuote supistui vuosien 1998–2003 aikana 1,7 prosenttia vuodessa. Tämän jälkeen talous lähti kuitenkin voimakkaaseen kasvuun, ja vuosien 2004–2014 keskimääräinen vuotuinen kasvu oli 4,9 prosenttia (latinalaisen Amerikan ja Karibian keskiarvo oli 2,3 prosenttia). Kasvuun vaikuttivat kriisistä toipumisen kerrannaisvaikutukset, hyödykkeiden maailmanhinnan kasvu, Argentiinan kysynnän kasvu ja uusien vientituotteiden syntyminen. Vuoden 2014 jälkeen talouskasvu on taas hidastunut.[33] Vuonna 2019 talouskasvu oli vain 0,4 prosenttia, matalin sitten vuoden 2002.[34]

 
Montevideo.

Uruguayn voidaan talousmaantieteellisesti jakaa kolmeen alueeseen. Pääkaupungissa Montevideossa teollisuus, kauppa ja pankkipalvelut ovat keskiössä, mutta maan keskiosissa vallitsee maatalous ja itäosissa matkailuala.[35] Uruguayn taloutta kokonaisuudessa hallitsee vientiin keskittynyt maatalous.[15] Maatalous on suurin vientisektoreista, ja se tuotti vuonna 2020 noin 7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta ja sen parissa työskenteli 8,4 prosenttia työvoimasta. Suurin osa tuottavasta maasta on keskittynyt karjanhoitoon. Tärkeimmät viljelykasvit ovat riisi, maissi, sokeriruoko, soijapapu ja tupakka.[3]

Teollisuustuotanto tuottaa 18,0 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää 18,8 prosenttia työläisistä. Elintarvikkeiden jalostus vastaa jopa puolesta teollisuustuotannosta. Muita merkittäviä teollisuustuotteita ovat juomat, tekstiilit, rakennusmateriaalit, kemikaalit, öljy ja hiili. Maa on panostanut 2000-luvulla voimakkaasti paperiteollisuuteen, joka on kasvava ala.[3] Eräs Uruguayn merkittävimmistä teollisuuslaitoksista ja suurin ulkomainen investointi maassa on Fray Bentosin kaupungissa sijaitseva UPM-Kymmenen sellutehdas, jonka Metsä-Botnia käynnisti syksyllä 2007.[36]

Palvelualan tärkeimmät osa-alueet ovat matkailu ja finanssiala.[3] Uruguayssa käy vuosittain noin kaksi miljoonaa turistia, joista suurin osa suuntaa rannikolle. Montevideon itäpuolella on pitkiä hiekkarantoja, joille syntyneistä rantalomakohteista osa muodostaa Ciudad de la Costan kaupungin. Matkailijoita tulee etenkin Argentiinasta mutta myös Brasiliasta ja Chilestä.[37]

Uruguayn talous on varsin valtiojohtoista, ja valtio omistaa kokonaan tai pääomistajana rautatiet, lentoyhtiön, öljynjalostamot, vakuutusyhtiöt sekä veden, sähkön, puhelinten ja postin toiminnot.[15]

Uruguayn maksutase on 1900-luvun puolivälin jälkeen ollut negatiivinen. Tärkeimmät vientituotteet ovat naudanliha, elävät eläimet, ruokatuotteet, villa ja muut tekstiilit sekä nahat. Tärkein kauppakumppani on ollut perinteisesti Brasilia, mutta Kiina on noussut 2010-luvulla yhtä merkittäväksi. Argentiina ja Yhdysvallat ovat seuraavaksi suurimmat kauppakumppanit.[32] Uruguay kuuluu Mercosur-kauppaliittoon sekä Latinalaisen Amerikan yhdentymisliittoon.[35]

Liikenne

muokkaa

Uruguayn päätieverkosto yhdistää Montevideon muihin keskeisiin kaupunkeihin. Maassa on myös rautateitä, joilta on yhteys Argentiinaan ja Brasiliaan, mutta maantiet ovat merkittävimpiä sekä henkilö- että rahtiliikenteessä.[32] Maan sisäisessä liikenteessä linja-autot ovat suosittuja ja hyvin hoidettuja.[38]

Montevideon lähellä oleva Carrascon kansainvälinen lentoasema on tärkein lentoasema, mutta myös Punta del Esteen on lentoja Argentiinasta ja Brasiliasta. Maassa ei ole ollut kansallista lentoyhtiötä eikä sisäisiä lentoja, sen jälkeen kun PLUNA ja Alas Uruguay kaatuivat.[39] Montevideo on tärkein satamakaupunki.[32] Río de la Platan ylitse Argentiinaan kulkee useita lauttayhteyksiä, joista suosituin on tunnin yhteys Buenos Airesin ja Colonia del Sacramenton välillä.[39]

Väestö

muokkaa

Uruguayn tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2019 maassa asui 3 518 552 ihmistä.[40] Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan asukkaita oli 3 286 314.[41] Väestönkasvu on pienempää kuin monissa muissa latinalaisen Amerikan maissa.[42]

Uruguaylaiset ovat suurimmaksi osaksi eurooppalaista alkuperää olevia. Väestön tausta on erityisesti 1800- ja 1900-luvuilla Espanjasta ja Italiasta tulleissa siirtolaisissa. Lisäksi jonkun verran on ranskalais- ja brittiläistaustaisia.[42] Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 90,8 prosenttia asukkaista on valkoisia. Afrikkalaistaustaisten osuus oli 7,8 prosenttia ja alueen alkuperäisasukkaiden 4,9 prosenttia.[43] Uruguayn virallinen kieli on espanja. Maassa puhutaan myös portuñoliksi kutsuttua portugalin sekoituksia lähellä Brasilian vastaista rajaa.[42]

Vuoden 2017 latinobarometrin kyselyssä Uruguayn väestöstä katolisia on 38 %, protestantteja 7 % ja muita uskontoja edusti 14 % väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia on 41 % ja 1 % ei kertonut vakaumustaan.[44]

Uruguay on todella kaupungistunut yhteiskunta, sillä väestönlaskennan mukaan peräti 94,7 prosenttia ihmisistä asui kaupungeissa.[45] Montevideoon puolestaan keskeisin kaupunkikeskus. Muita pienempiä kaupunkeja ovat Uruguayjoen varrella olevat Salto ja Paysandú, pohjoisosan Artigas ja Rivera, idässä sijaitseva Melo sekä eteläiset Maldonado, Minas ja Las Piedras.[42] Montevideossa oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 1,3 miljoonaa asukasta. Salto oli toiseksi suurin kaupunki, ja siellä oli 104 000 asukasta.[1]

Koulutus

muokkaa

Uruguayn lukutaitotaso on hyvin korkea, Unescon mukaan 98,8 prosenttia vuonna 2019.[46]

Uruguayssa on viisi yliopistoa: Montevideon yliopisto, Uruguayn katolinen yliopisto, Tasavallan yliopisto, Etelän autonominen yliopisto ja yksityinen ORT Uruguay. Vuonna 1849 perustetussa Tasavallan yliopistossa (esp. Universidad de la República) on yli 80 000 opiskelijaa.[47] Montevideon yliopisto perustettiin 1986, ja se erikoistui aluksi oikeustieteen opetukseen.[48] ORT on yksityinen monessa maassa toimiva yliopisto.[49] Katolinen yliopisto muodostettiin 1986 yhdistämällä monia katolisia oppilaitoksia. Se toimii Montevideon lisäksi Saltossa ja Maldonadossa.[50] Etelän autonominen yliopisto (esp. Instituto Universitario Autónomo del Sur) kehittyi Informatiikan ammattikorkeakoulun ympärille.[51]

Kulttuuri

muokkaa
 
Matea termospullossa ja kupissa.
 
Tango syntyi Argentiinassa ja Uruguayssa.
 
Teatro Solis.

Uruguayn kulttuuri on yhtenäinen ja kansallistunne vahva.[52] Kulttuurissa on paljon samanlaisia piirteitä kuin Argentiinankin kulttuurissa, ja perinteessä on paljon eurooppalaisia piirteitä. Amerikan alkuperäiskansojen kulttuuripiirteitä on vain vähän. Gauchoperinteet ovat olleet esillä sekä taiteissa että kansanperinteessä.[53]

Uruguaylaiseen ruokavalioon kuuluu paljon lihaa, varsinkin naudanlihaa. Etenkin maaseudulla syödään myös lammasta. Italialaisten vaikutuksesta pasta on suosittua varsinkin sunnuntairuokana. Matee-kasvin lehdistä valmistettua teenkaltaista yrttijuomaa matea juodaan metallisella suodatinpillillä.[52]

Tango on Uruguayssa suosittu musiikkityyli, ja uruguaylainen Gerardo Matos Rodríguez on säveltänyt maailmanlaajuisesti tunnetun kappaleen ”La Cumparsita”. Candombe on erityisesti afrouruguaylaisten suosima kansantanssi, ja payada on toinen kansanmusiikkiin liittyvä perinne.[53]

Uruguayn elokuva tunnetaan ennen kaikkea dokumenteista. 1960-luvulla Mario Handler ohjasi Cinéma Vérité -tyylisiä elokuvia, joilla hän pyrki kiinnittämään huomiota yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Handler lähti maanpakoon 1972 ja elokuvat keskittyivät vähemmän arkoihin aiheisiin. 2000-luvulla kansainväliset rahoittajat ovat tuoneet uutta kasvua, ja vuonna 2003 Juan Pablo Rebellan Whisky palkittiin Cannesissa.[54]

Colonia del Sacramenton vanhakaupunki on Unescon Maailmanperintöluettelossa.[55]

Uruguaylaisia kirjailijoita

muokkaa

Urheilu

muokkaa
 
Uruguayn jalkapallojoukkue voitti vuoden 2011 Etelä-Amerikan-mestaruuden.

Uruguayn suosituin urheilulaji on jalkapallo. Muita suosittuja lajeja ovat muun muassa koripallo, tennis, pyöräily, golf ja ratsastus. Uruguay ja Argentiina pelaavat säännöllisesti maaotteluita poolossa.[56] Koripalloliigassa pelaa 26 joukkuetta.[57] Uruguayn koripallomaajoukkue on voittanut 11 kertaa Etelä-Amerikan-mestaruuden, viimeksi vuosina 1995 ja 1997.[58]

Uruguayn jalkapallomaajoukkue kuuluu historiallisesti maailman menestyksekkäimpiin. Uruguay voitti kaikkien aikojen ensimmäisen maailmanmestaruuden kotikisoissaan vuonna 1930 ja toisen mestaruutensa vuonna 1950. Olympiajalkapallossa se on voittanut kultaa vuosina 1924 ja 1928. Etelä-Amerikan-mestaruuden Uruguay on voittanut 15 kertaa, viimeksi vuonna 2011. FIFA-rankingissa Uruguay oli korkeimmillaan toisena kesäkuussa 2012.[59][60]

Uruguayssa järjestettiin siis jalkapallon ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut vuonna 1930. Turnauksen päänäyttämönä toimi Montevideon Estadio Centenario.[61]

Uruguayn menestyneimmät seurajoukkueet ovat montevideolaiset Nacional ja Peñarol. Peñarol on voittanut Uruguayn mestaruuden 52 ja Nacional 48 kertaa. Samoin ne ovat voittaneet Copa Libertadoresin yhteensä kahdeksan kertaa ja Intercontinental Cupin kuusi kertaa.[62][63]

Lähteet

muokkaa
  • Anuario Estadístico Nacional 2020 (PDF) 2020. Instituto Nacional de Estadística del Uruguay. Arkistoitu 22.3.2019. Viitattu 20.10.2021. (espanjaksi)
  • Hudson, Rex A. & Meditz, Sandra W.: Uruguay: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1990. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.9.2021). (englanniksi)
  • James, Preston E. & Alisky, Marvin H & Vanger, Milton I & Weinstein, Martin: Uruguay Encyclopedia Britannica. 10.3.2021. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d Uruguay Citypopulation.de. 15.9.2020. Thomas Brinkhoff. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Uruguay The World Factbook. 7.10.2021. CIA. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i The economic context of Uruguay 10/2021. Lloyds Bank. Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ Kimmo Kiljunen: Maailman maat – liput ja historia, s. 712. Helsinki: Into 2013 ISBN 978-952-264-157-1
  6. ↑ a b Kimmo Kiljunen: Maailman maat, liput ja historia, artikkeli Uruguay. Helsinki: Into 2013 ISBN 978-952-264-157-1
  7. ↑ Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput, s. 534. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7
  8. ↑ a b c Hudson & Meditz: Geography Uruguay: A Country Study. Viitattu 26.9.2021. (englanniksi)
  9. ↑ a b James ym.: Uruguay: Land Encyclopedia Britannica. 10.3.2021. Viitattu 26.9.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Hudson & Meditz: Climate Uruguay: A Country Study. Viitattu 26.9.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Flora & Fauna (Arkistoitu – Internet Archive) Uruguay Info
  12. ↑ Hudson & Meditz: From pre-columbian to conguest Uruguay: A Country Study. Viitattu 26.9.2021. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e f g h i j k l James ym.: Uruguay: History Encyclopedia Britannica. 10.3.2021. Viitattu 10.10.2021. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d e f Uruguay profile - Timeline BBC News. 24.1.2018. BBC. Viitattu 10.10.2021. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e f Background Note Uruguay US Department of State. Viitattu 14.12.2014.
  16. ↑ Hudson & Meditz: Batlle y Ordóñez and the Modern State Uruguay: A Country Study. Viitattu 26.9.2021. (englanniksi)
  17. ↑ Hudson & Meditz: The Society Uruguay: A Country Study. Viitattu 26.9.2021. (englanniksi)
  18. ↑ Hudson & Meditz: Decline of the Economy and the Colorado Party, 1951–58 Uruguay: A Country Study. Viitattu 26.9.2021. (englanniksi)
  19. ↑ Porzecanski: Uruguay's Tupamaros. Latin American Studies. (englanniksi)
  20. ↑ Hudson & Meditz: The Transition to Democracy, 1984–85 Uruguay: A Country Study. Viitattu 26.9.2021. (englanniksi)
  21. ↑ Uruguay Congress upholds military rule amnesty law. BBC News 20.5.2011. (englanniksi)
  22. ↑ A broad front advances 28.10.2014. The Economist. Viitattu 1.12.2014. (englanniksi)
  23. ↑ Tabaré Vázquez Reclaims Presidency in Uruguay Election 30.11.204. The New York Times. Viitattu 1.12.2014. (englanniksi)
  24. ↑ Uruguay conservative beats ruling party candidate bbc.com. 28.11.2019. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
  25. ↑ Uruguay ushers in first conservative government in 15 years www.aljazeera.com. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Uruguay: Freedom in the World 2021 Country Report FreedomHouse. Viitattu 10.10.2021. (englanniksi)
  27. ↑ BTI 2020 Country Report — Uruguay, s. 10.
  28. ↑ a b James ym.: Uruguay: Government and society Encyclopedia Britannica. 10.3.2021. Viitattu 10.10.2021. (englanniksi)
  29. ↑ Ahokas, Kukka-Maria & Virtanen, Ella & Kinisjärvi, Roope: Etelä-Amerikan supervaalikausi – osa IV: Valta vaihtui Boliviassa, Argentiinassa ja Uruguayssa The Ulkopolitist. 1.12.2019. Viitattu 10.10.2021.
  30. ↑ a b Anuario Estadístico Nacional 2020, s. 26.
  31. ↑ Información general1 (Arkistoitu – Internet Archive) Unidades Geoestadísticas (UGeo) - Uruguay (espanjaksi)
  32. ↑ a b c d James ym: Uruguay: Economy Encyclopedia Britannica. 10.3.2021. Viitattu 10.10.2021. (englanniksi)
  33. ↑ Che, Natasha X: Dissecting Economic Growth in Uruguay (PDF) 8.1.2021. International Monetary Fund. Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
  34. ↑ Uruguay: Overview The World Bank Group. Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
  35. ↑ a b Foreign trade figures of Uruguay 10/2021. Lloyds Bank. Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
  36. ↑ Botnia, Uruguay: Monocultures, pollution fears and an international dispute (Arkistoitu – Internet Archive) Pulp Mill Watch
  37. ↑ Acosta, Inés: Invasion of the Sand Dunes 1.7.2009. IPS. (englanniksi)
  38. ↑ Getting around Lonely Planet
  39. ↑ a b Flights & getting there Lonely Planet. Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
  40. ↑ Anuario Estadístico Nacional 2020, s. 55.
  41. ↑ Anuario Estadístico Nacional 2020, s. 47.
  42. ↑ a b c d James ym: Uruguay: People Encyclopedia Britannica. 10.3.2021. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)
  43. ↑ Anuario Estadístico Nacional 2020, s. 50.
  44. ↑ Latinobarometro 1995–2017
  45. ↑ Anuario Estadístico Nacional 2020, s. 48.
  46. ↑ Uruguay UNESCO Institute of Statistics. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)
  47. ↑ Universidad de la República
  48. ↑ About UM (Arkistoitu – Internet Archive) Universidad de Montevideo
  49. ↑ ORT Uruguay
  50. ↑ Universidad Católica del Uruguay
  51. ↑ http://www.ei.edu.uy/
  52. ↑ a b Culture of Uruguay. Countries and their cultures. (englanniksi)
  53. ↑ a b James ym.: Uruguay: Cultural life Encyclopedia Britannica. 20.3.2021. Viitattu 10.10.2021. (englanniksi)
  54. ↑ Uruguayan Cinema in a nutshell (Arkistoitu – Internet Archive). Latineos. (englanniksi)
  55. ↑ Historic Quarter of the City of Colonia del Sacramento. Unesco. (englanniksi)
  56. ↑ Recreation (Arkistoitu – Internet Archive) Discover Uruguay
  57. ↑ Primer Diario Digital Exclusivo de Basketball Uruguayo Urubasket (espanjaksi)
  58. ↑ Uruguay[vanhentunut linkki] FIBA Americas
  59. ↑ Ranking Evolution FIFA. Arkistoitu 28.5.2010. Viitattu 2.11.2013. (englanniksi)
  60. ↑ FIFA/Coca-Cola World Ranking 17.10.2013. FIFA. Arkistoitu 8.7.2013. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  61. ↑ Centenario: A landmark of football and identity FIFA. Arkistoitu 20.8.2012. Viitattu 17.9.2011. (englanniksi)
  62. ↑ Uruguay - List of Champions 20.5.2021. RSSSF. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)
  63. ↑ Montevideo’s ancient Superclasico FIFA. Arkistoitu 30.11.2009. Viitattu 17.9.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  •   Matkaopas aiheesta Uruguay Wikimatkoissa
Etelä-Amerikan valtiot

  Argentiina |   Bolivia |   Brasilia |   Chile |   Ecuador |   Guyana |   Kolumbia |   Paraguay |   Peru |   Suriname |   Uruguay |   Venezuela

Itsehallintoalueet: Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana | Väli-Amerikka | Pohjois-Amerikka | Latinalainen Amerikka

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uruguay&oldid=22718215”