Tanssiurheilu

1920-luvulla useat Euroopan maat tekivät pioneerityötä kehittääkseen tanssia organisoiduksi urheiluksi. Vuonna 1935 perustettiin yhdeksän Euroopan maan muodostamana FIDA (Federation Internationale de Danse pour Amateurs), joka järjesti ensimmäiset vakiotanssien maailmanmestaruuskilpailut vuotta myöhemmin. Vuonna 1947 kilpailutoiminta laajeni myös latinalaistansseihin ja ensimmäiset latinalaistanssien MM-kilpailut järjestettiin Ranskassa. FIDA ehti olla olemassa 20 vuoden ajan, kunnes vuonna 1957 kahdeksan Euroopan maata käynnisti International Council of Amateur Dancers:n eli ICAD:n.

ICAD hallinnoi amatöörien kansainvälistä kilpailutoimintaa seuraavan 25 vuoden ajan kasvaen tasaisesti uusien kansallisten jäsenten liityttyä mukaan toimintaan. Vuonna 1990 ICAD muutti nimensä International DanceSport Federation:ksi (IDSF) tavoitteenaan ja tehtävänään tulla osaksi maailman urheiluliikettä ja korostaakseen tanssia urheiluna. Kilpatanssi muuttui tanssiurheiluksi ja kilpatanssi -termi poistettiin lajikielestä vanhentuneena. Siitä lähtien on puhuttu vain tanssiurheilusta ja sen eri lajeista. Kansainvälinen Olympiakomitea tunnusti tanssiurheilun täysjäsenekseen vuonna 1997 ja samana vuonna tanssiurheilu teki ensiesiintymisensä The World Gamesin ohjelmassa. Vuonna 2001 IDSF perusti antidopingkomission ja allekirjoitti maailman antidopingkoodiston.^[2]

World Rock’n’Roll Confederation (WRRC) oli liittynyt vuonna 1995 IDSF:n kumppanijäseneksi ja teki yhteisesiintymisensä vakio- ja latinalaistanssien rinnalla Saksan World Games -tapahtumassa vuonna 2005. Myös International Dance Organisation (IDO) päätti liittyä IDSF:n kumppanijäseneksi vuonna 2004 ja The United Country and Western DanceSport (UCWDC) liittyi mukaan neljä vuotta myöhemmin. Samana vuonna IDSF ja International Paralympic Committee (IPC) ryhtyivät yhteistyöhön kehittämään pyörätuolitanssia osaksi tanssiurheilun lajiperhettä.

IDSF osoitti tukensa ammattitanssijoiden yhteisölle heidän aikeissaan perustaa oman toimielimen, International Professional DanceSport Council:n (IPDSC). Tämä organisoitui uudelleen IDSF Professional Divisioniksi vuonna 2010.

Yhteistyölajeista, muista tanssilajeista sekä kansallisista jäsenistä koottu työryhmä alkoi kehittämään IDSF:n toimintaa kohti maailman tanssiurheiluliittoa, World Dance Sport Federationia, ajatuksella ”Tanssiurheilu yhdistävänä voimana”. Vuonna 2011 IDSF lopulta organisoitui World Dance Sport Federation eli WDSF:ksi.^[2]

World DanceSport Federationin tanssiurheiluperhe on kasvanut ja kasvaa edelleen vireästi. Samanaikaisesti WDSF:n perinteisempien lajien osalta vakio- ja latinalaistanssien Grand Slam -kiertue finaaleineen kerää suurta kansainvälistä huomiota vuodesta toiseen ja rock’n’swing -tanssien maailmancup -kiertueen päättävä World Cup Final nostaa merkitystään. WDSF Professional Division järjestää laadukkaita ja näkyviä ammattilaisten vakiotanssi-, latinalaistanssi- ja showdance -kilpailuita ja -toimintaa ympäri vuoden.^[2]

Vakio- ja latinalaistanssit ovat paritansseja, joita kilpaillaan kolmessa eri lajissa: viidessä vakiotanssissa, viidessä latinalaistanssissa tai näiden yhdistelmässä eli 10-tanssissa. Vakiotansseihin kuuluu hidas valssi, tango, wieninvalssi, foxtrot ja quickstep. Latinalaistansseihin kuuluu samba, cha-cha, rumba, paso doble ja jive.

Rock'n'Swing-tanssit ovat parin kanssa tanssittavia kädenalitansseja. Perinteisesti musiikki on ollut swing- tai rock'n'roll-musiikkia. Nykyisin monille muillekin musiikkilajeille on luotu omia Rock'n'Swing-tansseja. Tanssiurheiluksi näistä tansseista lasketaan rock’n’roll, lindy hopp, boogie woogie ja bugg.

Paratanssi on mitä tahansa liiton tanssilajiperheeseen kuuluvaa tanssia erityistä tukea tarvitseville. Duo-sarjalla tarkoitetaan sitä, että molemmat tanssijat ovat pyörätuolissa. Combi-sarjassa toinen tanssijoista on pyörätuolissa ja toinen kävelevä. Luokittelu tapahtuu Kansainvälisen Paralympiakomitean sääntöjen mukaisesti.

Breaking (kutsutaan myös nimillä ”breikkaaminen”, ”b-boying” ja ”b-girling” tai ”breakdance”) on hip hop -kulttuurin akrobaattinen, tanssillinen ja liikkeeseen perustuva muoto. Se on katutanssia, jolle on ominaista painoarvon asettaminen tanssijan omalle tyylille ja tulkinnalle.

Sports Aerobicissa yhdistyvät voima, ketteryys, kestävyys, notkeus ja esiintymistaito. Urheilijalla on kaksi minuuttia aikaa esittää kilpailuohjelmansa. Ohjelman tulee sisältää vaadittava määrä pakollisia liikkeitä sekä niiden lisäksi vapaavalintaisia liikkeitä. Jokainen kilpailija tekee ohjelmassaan 4 perättäistä punnerrusta, jalanheittoa sekä haarasperushyppyä. Lisäksi urheilija valitsee pakolliseksi liikkeekseen yhden hypyn, punnerruksen, staattisen voimaliikkeen sekä notkeusliikkeen. Vapaavalintaisia liikkeitä ohjelmassa saa olla niin paljon kuin urheilija haluaa tehdä.

Salsa on latinalaisamerikkalaisen tanssin muoto, jota tanssitaan paritanssina. Salsaan liittyy vahvasti myös salsa musiikki, jonka rytmi on tyypillisesti kahdeksanjakoinen. Yleensä tanssissa on kolme askelta neljää iskua kohti. Tanssijat eivät liiku lattialla kovin paljon, vaan tanssivat melko lailla paikoillaan. Salsa voidaan jakaa kahteen tyylisuuntaan; kuubalaiseen Casino-salsaan ja Crossbory Style -salsoihin.

Bailatino on tanssillinen liikuntamuoto, jonka perusajatuksena on tuoda ihmiset lähemmäksi latinalaista musiikkia ja latinalaista tanssia sekä latinalaiskulttuuria. Bailatinon tarkoituksena on poistaa musiikillisesta liikunnasta siihen helposti kohdistuvia suorituspaineita. Bailatinossa ei vaadita tanssitekniikan osaamista, vaan tärkeämpää on luoda ilmapiiri, jossa liikkuja nauttii oman vartalonsa käytöstä omien resurssiensa mukaan sekä kokee oppimisen että onnistumisen riemua.

Easy Dance Club (EDC) on brittiläisiin sequence-tansseihin perustuva paritanssimuoto, joka on Suomen tanssikulttuuriin muokattuna saanut lisämausteikseen tavallisimmat lavatanssit. Askelkuviot on johdettu helpotetusti ja pelkistetysti vakio- ja latinalaistansseista kuten tangosta, valssista, foxista, quickstepistä, sambasta, jivestä, rumbasta ja cha-chasta.

Disco Dance on fyysinen ja haastava urheilulaji, jossa vaaditaan nopeutta, voimaa ja notkeutta. Laji muistuttaa tanssin, voimistelun ja aerobicin sekoitusta. Disco dancessa ei ole kirjoitettuja liikkeitä tai tekniikoita mitä tulee noudattaa, mutta lajille on kehittynyt ajan myötä leimallinen tyyli ja tyypillinen perusliikemateriaali, jota kussakin maassa ja tanssikoulussa edelleen käytetään, kehitetään ja muunnellaan.

Street Dance -lajeista tanssiurheilun lajiperheeseen lasketaan hip hop, house, popping, locking ja breakdance. Näistä lajeista jokainen edustaa ns. katutanssikulttuuria. Suomeen katutanssilajit ovat tulleet 90-luvulla, mutta suuren suosion ne ovat vasta keränneet 2000-luvun alussa.

Performing Arts -lajeiksi lasketaan nykytanssi, jazz, show, moderni tanssi tai niiden yhdistelmä. Akrobatia, tarpeisto (hatut, kepit, tuolit, huivit jne.), lavasteet, huulisynkka ja muu ”tilpehööri” ovat sallittuja. Tanssijoiden pitää kuitenkin pystyä itse kuljettamaan kaikki teoksessa tarvittava tarpeisto tai lavaste-elementit kilpalattialle ja sieltä pois. Performing Arts -kilpailuissa ei ole sääntöjä liittyen tanssitekniikoihin tai -tyyleihin.

Latino Show -teos voi olla rakennettu joko yhden tanssilajin ja -rytmin varaan tai siinä voi yhdistää useampaa tanssilajia tai -rytmiä tai useampaa musiikkikappaletta. Musiikki voi olla tyyliltään joko autenttista latinalaismusiikkia tai mitä tahansa muuta musiikkia. Mikäli musiikki ei ole selkeästi latinalaista tai sen henkistä, koreografian liikekielen tulee pohjautua selkeästi latinalaistyyppiseen vartalonkäyttöön ja sitoa teos Latino Showhun.

Suomessa suosio eri tanssiurheilulajien väillä on aaltoillut jo pidemmän aikaa. 2010-luvulla perinteisten tanssiurheilulajien kuten vakio- ja latinaistanssien tai rock’n’swing-tanssien harrastajamäärät ovat olleet laskussa, mutta sen sijaan uudempien lajien kuten performing artsin ja streetin puolella harrastajamäärät ovat nousussa. Organisoitujen lajien suosio siis on heikentynyt, kun saman aikaisesti vapaammat muodot kasvattavat suosiotaan.

Suomen Tanssiurheiluliitolla on oma huippu-urheilusuunnitelma, jonka avulla se pyrkii kasvattamaan lisää suomalaisia arvokilpailumitalisteja.^[3] Menestynein tanssiurheilulaji arvokilpailumenestyksen osalta on sports aerobic, joissa suomalaiset urheilijat ovat saavuttaneet lukuisia Euroopan- ja maailmanmestaruus mitaleja viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.

Arvokilpailumenestyksen myötä tanssiurheilu on saanut myös lisää näkyvyyttä valtamediassa, joka on edesauttanut lajien leviämistä yhä laajemmalle. Tulevien vuosien aikana näkyvyys tulee luultavasti vielä lisääntymään entisestään, sillä joulukuussa 2020 Kansainvälinen olympiakomitea hyväksyi breakingin ensimmäisenä tanssiurheilulajina mukaan kesäolympialaisten ohjelmaan. Ensimmäisen kerran suomalaisia breikkareita voidaan siis parhaimmassa tapauksessa nähdä jo vuoden 2024 Pariisin kesäolympialaisissa.^[4]

Vuosien saatossa on mm. Ylen kanavilla nähty vakio- ja latinalaistanssien Grand Slam -kiertueen osakilpailuja sekä myös rock’n’swing-tanssien arvokilpailuja. Useat tanssiurheilulajit ovat myös rohkeasti hyödyntäneet livestriimauksen luomia mahdollisuuksia niin kotimaisten arvokilpailuiden kuin kansainvälistenkin kilpailuiden osalta.

*Taulukko perustuu KIHU:n tilastoihin, mutta mukaan on lisätty mm. myös sports aerobics -mitalit, joita KIHU:n tilastoista ei löydy.

Muihin urheilulajeihin verrattuna tanssiurheilun huiput ovat lähes poikkeuksetta amatööriurheilijoita. Vakio- ja latinalaistanssit ovatkin ainoa tanssiurheilulaji, jossa on mahdollisuus myös ammattilaisuuteen. Siirtyminen tapahtuu julistautumalla omassa lajiryhmässään ammattilaiseksi. Näin ollen tanssiurheilija menettää oikeuden kilpailla amatöörikilpailuissa (esim. amatöörien Euroopan-mestaruuskilpailut ja maailmanmestaruuskilpailut) ja voi osallistua vain sellaisiin kilpailuihin, joihin kelpuutetaan ammattilaislisenssin omaavia tanssijoita.^[6]

• Suomen Tanssiurheiluliitto
• World DanceSport Federation
• Suomen pyörätuolitanssiliitto
• Finnish Dance Organization
• Suomen Breikkiliitto