Steve Harris

Ennen musiikkia merkittävän osan Harrisin elämästä täytti urheilu. Hän harrasti jalkapalloa, krikettiä ja tennistä. Jalkapallossa hän oli hyvin lahjakas ja hän haaveilikin ammattilaisurasta suosikkiseurassaan West Ham Unitedissa. Hän kiinnostui rockmusiikista teini-iässä lainattuaan ystävältään muun muassa Jethro Tullin, Genesiksen ja Deep Purplen albumeita ja ryhtyi harkitsemaan urheilun jättämistä ja muusikoksi ryhtymistä. Uravalinta oli Harrisin tulevaisuuden kannalta rohkea, sillä häntä oli juuri pyydetty harjoittelemaan West Hamin kanssa seuran pelaajatarkkailijoiden toimesta.

Harris halusi alun perin opetella soittamaan rumpuja, mutta hänen kotonaan ei ollut riittävästi tilaa rumpusetille ja hän joutui luopumaan ajatuksesta. Hän aloitti kitaransoiton 17-vuotiaana kunnes hän päätti vaihtaa instrumenttinsa bassokitaraan.^[1] Hän osti ensimmäisen bassonsa, 40 puntaa maksaneen Fender Precision Bassin kopion vuonna 1971.^[2] Hän käyttää edelleen Fenderin precision- ja jazz -bassoja, nyt luonnollisesti aitoja Fenderin valmistamia^[3].

Harjoiteltuaan ostamallaan bassolla lähes vuoden hän liittyi ensimmäiseen yhtyeeseensä nimeltä Gypsy's Kiss, johon hänen lisäkseen kuuluivat laulaja Bob Verscoyle, kitaristi Dave Smith ja rumpali Paul Sears. Gypsy's Kiss esiintyi muutamilla keikoilla Maryland Pointin Cart and Horses- ja Canning Townin Bridgehouse -pubeissa, jonka jälkeen yhtye kuitenkin hajosi. Harris koe-esiintyi vuoden 1974 helmikuussa Smiler-yhtyeelle ja liittyi yhtyeen basistiksi. Smilerissä vaikuttivat jo entuudestaan muun muassa kitaristi Dennis Wilcock ja rumpali Doug Sampson. Harris kuitenkin erosi yhtyeestä vuonna 1975, koska Smilerin muiden jäsenten mielestä hänen yhtyeelle säveltämänsä materiaali oli liian vaikeaa soitettavaksi.^[4]

Erottuaan Smileristä vuonna 1975 Harris perusti oman yhtyeensä Iron Maidenin vuoden 1975 joulukuussa.^[5] Ennen Iron Maidenin vuonna 1979 levy-yhtiö EMI:n kanssa allekirjoittamaa levytyssopimusta Harris työskenteli kadunlakaisijana ja piirtäjänä arkkitehtitoimistossa Lontoon East Endissä.^[6] Innoituksen yhtyeen nimeen hän sai elokuvasta The Man in the Iron Mask (suom. Rautanaamio, 1939), joka pohjautui Alexandre Dumas'n novelliin.^[5]

Harrisin ohella Iron Maidenin alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat laulaja Paul Day, rumpali Ron Matthews ja kitaristit Terry Rance ja Dave Sullivan. Yhtyeen kokoonpano koki lukuisia muutoksia jo perustamisesta lähtien ja sekä Rance että Sullivan erotettiin yhtyeestä jo ennen yhtyeen uran ensimmäistä virallista esiintymistä vuoden 1976 toukokuussa, jolloin Lontoon St. Nicholas Hallissa viiden punnan korvausta vastaan lavalle nousseen Iron Maidenin kitaristeina olivat Dave Murray ja Bob Sawyer.^[7]

Vuonna 1979 levytyssopimuksensa ja vakiintuneen kokoonpanonsa myötä Iron Maiden äänitti ja julkaisi uransa ensimmäisen levytyksen, EP:n The Soundhouse Tapes

24. syyskuuta 2012 Harris julkaisi soolouransa ensimmäisen studioalbumin British Lion. Albumin nimi pohjautui Harrisin 1990-luvulla manageroimaan British Lion -yhtyeeseen, jonka laulaja Richard Tayloriin ja kitaristi Graham Leslieen Harris piti tiiviisti yhteyttä vielä sen jälkeen, kun hän ei enää toiminut yhtyeen managerina. Vuosia myöhemmin Harris, Taylor ja Leslie sekä joukko muita muusikkoja päätyivät levyttämään British Lionia yhdessä. Harris tuotti albumin itse, ja albumin miksasi myös Iron Maidenin kanssa 2000-luvun alusta lähtien yhteistyötä tehnyt Kevin Shirley. Albumi poikkesi musiikillisesti Iron Maidenin tuotannosta, ja koostui 1970-luvun rockmusiikin innoittamista sävellyksistä. Albumin julkaisun yhteydessä Harris kertoi pitävänsä albumia enemmänkin sivu- kuin sooloprojektina. British Lion oli Britannian rockalbumien listan toinen, ja Suomessa albumilistan 22. Harris yhtyeineen teki albumin julkaisun jälkeen klubikiertueen Euroopassa, ja esiintyi myös Suomessa 18. maaliskuuta 2013 Helsingin The Circus -yökerhossa.

Harris on kertonut, että haluaa tulevaisuudessa levyttää British Lionille jatkoa ja tehdä kokoonpanonsa kanssa myös uusia kiertueita.

Harrisin säveltämiä kappaleita ovat muiden muassa "Phantom of the Opera", "Fear of the Dark", "Aces High", "The Trooper", "Run to the Hills", "Hallowed Be Thy Name", "Wrathchild", "Sign of the Cross", "To Tame a Land", "Alexander the Great", "Seventh Son of a Seventh Son", "Different World" ja Iron Maidenin toiseksi pisin kappale, kolmetoista minuuttia ja kolmekymmentä sekuntia pitkä "Rime of the Ancient Mariner".

Harris erosi 16 vuoden avioliiton jälkeen vaimostaan Lorrainesta vuonna 1993,^[6] ja hän on kertonut sen olleen vaikeinta aikaa hänen elämässään. Avioero ja Harrisin isän kuolema heijastuivat myöhemmin Iron Maidenin albumin The X Factor teemaltaan synkässä musiikissa. Hänellä on avioliitostaan Lorrainen kanssa neljä lasta; Lauren, Kerry, Faye ja George.^[6] Hänen vanhin tyttärensä, muusikko Lauren on esiintynyt oman yhtyeensä kanssa Iron Maidenin A Matter of Life and Death Tour- ja Somewhere Back in Time World Tour -maailmankiertueilla vuosina 2006 ja 2008.^[6] Hän on mukana yhtyeissä Kingdom of I ja Six Hour Sundown,^[6] ja vuonna 2008 hän julkaisi soolouransa ensimmäisen albumin Calm Before the Storm,^[6] jolla myös Steve vieraili basistina ja taustalaulajana. Harrisin toinen tytär Kerry työskentelee Iron Maidenin tuotantoassistenttina.^[6] Harrisin vanhin poika George taas on vaikuttanut yhtyeen Burn in Reason -yhtyeessä soolokitaristina.^[6] Sittemmin George on siirtynyt yhtyeeseen The Raven Age, joka toimi Iron Maidenin lämmittelijänä yhtyeen The Book Of Souls World Tour -kiertueella.^[6]

Harris on avioitunut sittemmin uudelleen, ja hänellä on nykyisen vaimonsa Emman kanssa lapset Stanley ja Maisie.^[6]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Steve Harris Wikimedia Commonsissa