Sinisorsa

Sinisorsan pituus on noin 50–60 senttimetriä ja sen siipien kärkiväli on 81–95 senttimetriä. Sinisorsalla on suuri pää ja nokka sekä lyhyt pyrstö. Lentävä sinisorsa näyttää raskaalta, sillä on tylpät ja leveät siivet ja sen siivenlyönnit ovat nopeat. Sinisorsan jalat ovat oranssit. Nimensä mukaisesti sinisorsalla on sininen, valkoreunainen siipipeili.^[3]

Juhlapukuisella koiraalla on vihreä pää ja kaula ja keltainen nokka sekä valkoinen kaularengas. Rinta on ruskea ja vatsa ja selkä ruskeanharmaat. Pyrstö on musta ja pyrstösulista keskimmäiset ovat ylöspäinkiertyneet. Naaras on väriltään ruskeankirjava, mutta päälaki ja silmäkulmajuova ovat muuta ruumista tummemmat. Sillä on oranssi nokka, jossa on vaihtelevan paljon mustaa väriä. Vatsa on väritykseltään vaaleanruskea ja siiven alapuoli valkeahko. Erona harmaasorsaan kaula on väriltään beige. Nuoret yksilöt muistuttavat vanhaa naarasta. Eklipsipukuinen koiras muistuttaa naarasta, mutta sen nokka on yksivärisen himmeänkeltainen ja rinta tummemman punaruskea ja pään kuviot hieman naaraasta jyrkempiä.^[3]

Sinisorsa on hyvin äänekäs lintu. Koiraan ääni on samea, nasaali ja matala ”rähp” ja naarasta vartioidessa lyhyt ”phiy”-vihellys. Naaran ääni on karkea, voimakkaana alkava ja loppua kohti vaimeneva ”kväh-kväh-kväh-kväh-kvä-...”-sarja.^[3]

Silloin tällöin tavataan valkoisia sorsia. Sinisorsalla on geeneissä valkoinen väri, eivätkä ne ole siis risteymiä, ”sorsa-ankkoja”, kuten joskus väitetään.^[4]

Valkoinen sorsa muistuttaa albiinosorsaa, koska sen höyhenpeite on valkoinen. Albiinosorsasta poiketen sen nokan ja räpylöiden väritys on kuitenkin keltainen ja silmien musta. Valkoinen sorsa on ankka eli sinisorsan kotieläimeksi jalostettu muoto, jota on kasvatettu Kiinassa jo 2 000 vuotta sitten. Valkoisen sorsan poikaset voivat olla valkoisia tai ruskeita.^[5]

Albiinosorsia ja valkoisia sorsia esiintyy luonnossa melko vähän, koska niiltä puuttuu suojaväri, minkä vuoksi petoeläimet havaitsevat ne helposti.

Suomessa valkoisia sorsia on tavattu luonnossa satunnaisesti 1970-luvulta lähtien.^[5] Valkoisia sorsia on nähty esimerkiksi 2008–2009 Lahdessa Pikku-Vesijärvellä.^[6] Kiteellä 2008 tavattu valkoinen sorsa on ollut mutatoitunut sorsa, koska sillä oli ruskeita pyrstösulkia.^[7]

Eräs havainto valkoisesta sinisorsasta Suomessa on Imatran Vuokselta. Normaalin värisellä sinisorsanaaraalla oli kesällä 2010 yhteensä 11 poikasta, joista kolme oli valkoisia, yksi valkoinen mustilla läiskillä ja loput ruskeita.^[5] Yksi valkoinen sinisorsa, joka on koiras, on talvehtinut Vuoksella syksystä 2010 lähtien ja se on siellä edelleen helmikuussa 2017.^[4] Imatralaiset ovat ristineet sorsan Antskuksi tv-ohjelma Putouksen sketsihahmon mukaan.^[8]

Sinisorsa on laajalle levinnyt lintu. Sitä tavataan pohjoisella pallonpuoliskolla Pohjois-Amerikassa, Etelä-Grönlannissa, Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa. Sitä on istutettu Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Maailman sinisorsakannan arvellaan olevan yli 19 miljoonaa yksilöä.^[1] Suomessa sinisorsa on levinnyt koko maahan ja kanta on noin 200 000 pesivää paria.^[9]

Sinisorsa on suurimmaksi osaksi paikkalintu^[3], mutta osa linnuista muuttaa.^[1] Suurin osa Suomen sinisorsista muuttaa talveksi Etelä-Skandinaviaan ja Länsi-Eurooppaan, mutta osa talvehtii Suomen ulkosaaristossa ja sulapaikoissa. Muuttavat linnut saapuvat Suomeen maaliskuun alusta lähtien.^[10] Talvehtivat sinisorsat kestävät pakkasia yllättävän hyvin tiiviin höyhenistönsä ja ilmaa pidättävän, paksun untuvakerroksensa ansiosta. Pakkasessa hangella maatessaan ne piilottavat nokkansa jalkojen höyhenien sekaan ja välttävät lentämistä viimeiseen asti. Tarpeen tullen ne pystyvät paastoamaan pitkään, leudolla säällä yli kaksi viikkoa.^[11] Suomessa talvehtivien sinisorsien talvikuolleisuus on selvästi pienempi kuin muuttavien yksilöiden.^[12]

Sinisorsa pesii kaikenlaisissa vesistöissä.^[9] Vain kaikkein karuimmista ja niukkaravinteisimmista vesistöistä se puuttuu. Osa sinisorsista on tottunut ihmisiin ja ne voivat pesiä myös kaupunkien puistoissa.^[10] Sinisorsista suurin osa on kuitenkin hyvin arkoja erämaalintuja, jotka pakenevat ihmistä kaukaa.^[12]

Sinisorsa pesii suojaisaan paikkaan tekemässään pesässä. Laji munii huhti-toukokuussa 6–10 vihertävänharmaata tai -kellahtavaa munaa ja hautoo niitä noin 26 vuorokautta.^[10]

Ennen parittelua sinisorsat pumppaavat päitään ja suorittavat muita liikkeitä. Parittelun jälkeen koiras nousee pystyyn ja ui naaraan ympäri kierroksen pää matalana samalla viheltäen.^[13]

Sinisorsa kuuluu puolisukeltajiin, eli se syö vedestä niin, että ruokaa etsiessään sen ruumiin takaosa jää pinnalle. Se on kaikkiruokainen ja sen ravinto koostuu erityisesti kasvimateriaalista kuten eri kosteikkokasvien siemenistä, varsista, juurista ja terhoista sekä hyönteisistä, nilviäisistä, nuijapäistä, sammakoista ja pienistä kaloista. Pienet sorsat syövät pääasiassa vesihyönteisiä.^[14][15] Talvisin sinisorsien luontainen ravinto on niukassa, mutta ihmisten ei tulisi ruokkia sorsia muuten kuin hätätapauksissa. Lintujen ruokkiminen opettaa sinisorsat jäämään asutuskeskuksiin talveksi ja häiritsee siten niiden luontaista liikkumista eteläisemmille sulapaikoille. Ruokinta lisää myös lintujen tautiriskiä sekä kaupunkialueiden tuholaisongelmia.^[16] Sinisorsalle soveltuvaksi ruuaksi on esitetty kauranjyviä, kuorittuja auringonkukan siemeniä tai suurimmillaan sokeripalan kokoisia kauraleivän murusia. Suuret leivän palat voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran, eikä ruisleipää tulisi syöttää sen sisältämän suolan takia. Pullaa ei pidä syöttää liiallisen sokerin ja huonon ravintoarvon vuoksi.^[17][18] Sinisorsien ruokintaa tulisi välttää kesäisin täysin, sillä sorsien kesyyntymisen lisäksi yksipuolinen ja vääränlainen ravinto voi aiheuttaa vesilintujen poikasille parantumattomia kehityshäiriöitä siipien luustoon, mikä estää näiden yksilöiden lentämisen.^[19]

Riistalintuna sinisorsa on Suomessa suosituin metsästettävä. Vuonna 2011 sinisorsia metsästettiin 258 500 yksilöä.^[20] Suomessa sinisorsa on rauhoitettu 1.1.–20.8. kello 12.00 saakka.

Sinisorsan kesy muoto on ankka, joka varsinkin Aasiassa on taloudellisesti tärkeä tuotantoeläin.

•  
  Koiras
•  
  Laskeutuva naaras
•  
  Poikasia
•  
•  
  Koiras puolisukeltaa ravintoa
•  
  Nukkuvia sinisorsia
•  
  Sinisorsa joessa
•  
  Sinisorsan munia

• Eskonen, Hannu: Oulun talvehtivista sinisorsista. - Lintumies 4, 1985 s. 191–193. LYL.
• Pertti Koskimies: Suomen lintuopas 2005, WSOY
• Sinisorsa Lintukuva-verkkopalvelussa