Wikipedia

Rudolf Diesel

saksalainen insinööri ja keksijä

Rudolf Diesel (18. maaliskuuta 1858 Pariisi – 29.[1] tai 30. syyskuuta 1913) oli saksalainen keksijä, joka tunnetaan dieselmoottorin keksimisestä.

Rudolf Diesel
Henkilötiedot
Syntynyt18. maaliskuuta 1858
Pariisi, Ranska
Kuollut29. syyskuuta 1913 (55 vuotta)
Englannin kanaali
Kansalaisuus Saksa
Insinööri
Koulutus Technische Universität München ja Ludwig-Maximilians-Universität München
Merkittävät työt dieselmoottori
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Rudolf Dieselille 1893 myönnetty dieselmoottorin patentti

Varhainen elämä ja koulutus

muokkaa

Diesel syntyi Pariisissa vuonna 1858[2] Elise (o.s. Strobel) ja Theodor Dieselin kolmantena lapsena. Perhe oli baijerilaisia maahanmuuttajia jotka asuivat Pariisissa Rue Notre Dame de Nazarethin kadulla talossa numero 38.[3][4] Hänen isänsä, kirjansitoja Theodor Diesel oli lähtenyt kotikaupungistaan Augsburgista vuonna 1848. Vuonna 1855 Theodor tapasi Pariisissa tulevan puolisonsa, nürnbergiläisen kauppiaan tyttären Elise Strobelin. Sittemmin hänestä tuli nahkatuotteiden valmistaja.[5]

Vain muutama viikko Rudolfin syntymästä hänet vietiin Vincennesissä asuvan maanviljelijäperheen luokse, jossa hän vietti ensimmäiset yhdeksän kuukautta elämästään. Kun hän palasi takaisin perheensä luokse hän muutti heidän kanssa Rue Fontaineau-Roilin kadulle, taloon numero 49. Dieselin perhe kärsi taloudellisista vaikeuksista, joten nuori Rudolf Diesel joutui työskentelemään isänsä työpajassa ja toimittamaan nahkatuotteita asiakkaille kottikärryillä. Rudolf kävi protestanttis-ranskalaista koulua ja kiinnostui pian sosiaalisista kysymyksistä ja tekniikasta[5]. Erittäin hyvänä oppilaana 12-vuotias Diesel sai Alkeisopetuksen seuran pronssimitalin ja hänellä oli aikomus hakeutua Ecole Primaire Supérieuren kouluun vuonna 1870[5].

Ranskan ja Preussin sodan puhkeamisen yhteydessä samana vuonna hänen perheensä, kuten monet muut saksalaiset, pakotettiinkin lähtemään Ranskasta. Perhe asettui Lontooseen, Englantiin, missä Rudolf kävi englantilaista koulua. Ennen sodan päättymistä Dieselin äiti lähetti 12-vuotiaan Rudolfin Augsburgiin asumaan tämän tädin ja sedän Barbaran ja Christoph Barnickelin luo, jotta Rudolf oppisi puhumaan sujuvasti saksaa ja kävi myös Königliche Kreis-Gewerbeschulen koulua, jossa hänen setänsä opetti matematiikkaa.

14-vuotiaana Diesel vanhemmilleen kirjeen, jossa kertoi haluavansa insinööriksi. Saatuaan peruskoulutuksen vuonna 1873 hän ilmoittautui äskettäin perustettuun Augsburgin teollisuuskouluun. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai Baijerin kuninkaalliselta polyteknillisestä ansiostipendin, jonka hän hyväksyi vanhempiensa toiveiden vastaisesti; nämä olisivat mieluummin nähneet hänen aloittavan työnteon.[6]

Ura

muokkaa

Dieselin ajatuksena oli painesytytysmoottori, joka lähestyisi Carnot’n ideaalikoneen hyötysuhdetta.[7] Vuonna 1893 hän julkaisi teoksen Theorie und Konstruktion eines rationellen Wärmemotors.[8] Diesel sai patentin laitteelleen[9] 23. helmikuuta 1893 ja rakensi toimivan prototyypin vuoden 1897 alussa työskennellessään Maschinenfabrik MAN AG Augsburg -yhtiön tehtaalla Augsburgissa. Tämä keksintö eli dieselmoottori nimettiin hänen mukaansa.[10] Se tunnettiin aluksi ”öljymoottorina”.

Katoaminen ja kuolema

muokkaa

Diesel nousi 29. syyskuuta 1913 Antwerpenissä Lontooseen Englantiin lähteneeseen SS Dresden -höyrylaivaan, sillä hänen oli tarkoitus osallistua Lontoon konsolidoidun dieselinvalmistusyhtiön kokoukseen. Hän nautti illallisen laivalla ja vetäytyi hyttiinsä noin klo 22.00 jätettyään sanan, että hänen pitäisi saada herätys seuraavana aamuna kello 6.15. Sen jälkeen häntä ei enää nähty elossa. Aamulla hytti havaittiin tyhjäksi, eikä vuoteessa ollut nukuttu, vaikka yöasu oli aseteltu vuoteelle ja kello oli jätetty paikkaan, josta sen olisi helposti nähnyt vuoteesta. Hattu ja siististi taitettu päällystakki löydettiin kannella olevalta kaiteelta.[11]

Kymmenen päivää myöhemmin hollantilaisen Coertzen-laivan miehistö löysi Pohjanmereltä Norjan rannikon läheltä kelluneen miehen ruumiin, joka oli hajoamistilassa ja mahdoton tunnistaa, joten sitä ei nostettu laivaan. Miehistö poimi ruumiin vaatteista henkilökohtaiset esineet – lääkelaukun, lompakon, henkilökortin, taskuveitsen ja silmälasikotelon – ja jätti ruumiin mereen. Rudolfin poika Eugen Diesel tunnisti 13. lokakuuta esineet isänsä omistamiksi. Eräs soutaja löysi 14. lokakuuta Dieselin ruumiin Scheldejoen suulta, mutta hän joutui heittämään sen yli laidan huonon sään vuoksi.[12] Rudolf Dieselin liikemiesystävä Emanuel Nobel kustansi Eugen Dieselin koulutuksen.[13] Eugen Dieselistä tuli kirjailija.

Teorioita katoamisesta ja kuolemasta

muokkaa

Dieselin kuolemasta on olemassa useita teorioita. Kaikille selityksille on kuitenkin vain rajoitetusti todisteita.

Pian Dieselin katoamisen jälkeen hänen vaimonsa Martha avasi pussin, jonka Rudolf oli antanut hänelle juuri ennen matkaa antaen ohjeeksi, että sen saisi avata vasta viikon päästä. Pussista löytyi 200 000 Saksan markkaa käteistä ja useita tiliotteita, jotka osoittavat heidän pankkitilinsä olleen lähes tyhjä[14] Päiväkirjassa, joka oli Dieselin mukana SS Dresdenillä, oli merkitty päivämäärän 29. syyskuuta 1913 kohdalle risti, joka mahdollisesti osoitti kuoleman ajankohdan[11]. Morton Grosser väitti vuonna 1978[4] kirjoittamassaan Dieselin elämäkerrassa, että Diesel olisi tehnyt itsemurhan, sillä patenttiriidat olivat heikentäneet tämän terveyttä. Itsemurhaa on pidetty todennäköisimpänä selityksenä, sillä murhasalaliitosta ei ole todisteita.[1][9]

Toisen teorian mukaan Diesel surmattiin, koska hän kieltäytyi myöntämästä saksalaisjoukoille yksinoikeuksia käyttää keksintöään. Dieselin on väitetty aikoneen matkustaa Englantiin tavatakseen Britannian kuninkaallisen laivaston edustajia ja keskustellakseen näiden kanssa mahdollisuudesta saada brittiläisille sukellusveneille dieselmoottoreita.[15] Hänen on myös väitetty olleen menossa tapaamaan Roverin edustajia. Koska hän päätti myydä lisenssin moottoripatentteihinsa kaikille halukkaille, epäillään, että saksalaiset agentit surmasivat hänet estääkseen häntä paljastamasta keksintönsä yksityiskohtia Saksan vihollisille tulevassa sodassa. Toinen salaliittoteoria uskoo öljyteollisuuden surmanneen Dieselin, koska hän oli suunnitellut moottorin toimivan bioöljyllä, mikä olisi voinut viedä markkinat bensiiniä myyviltä yrityksiltä.[1][9]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Ziemann, Marcus: Rudolf Dieselin hämärästä kuolemasta 100 vuotta – moottori voi edelleen hyvin Yle - Uutiset. 29.9.2013. Viitattu 30.9.2018.
  2. ↑ Herring, Peter (2000). Ultimate Train (2000 ed.). London: Dorling Kindersley. ISBN 0-7513-0698-3., s. 148.
  3. ↑ Moon, John F.: Rudolf Diesel and the Diesel Engine Priory Press..
  4. ↑ a b Grosser, Morton (1978), Diesel: The Man and the Engine, New York: Atheneum, ISBN 978-0-689-30652-5.
  5. ↑ a b c Sittauer, Hans L. (1990), Biographien hervorragender Naturwissenschaftler, Techniker und Mediziner, issue 32: Nicolaus August Otto Rudolf Diesel, Leipzig, DDR: Springer (BSB Teubner), ISBN 978-3-322-00762-9
  6. ↑ Rudolf Christian Karl Diesel Germany Country Information, Famous People in Germany. Arkistoitu 28.3.2012. Viitattu 30.9.2018 (englanniksi).
  7. ↑ Rudolf Diesel britannica.com. Viitattu 18.4.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Theorie und Konstruktion eines rationellen Wärmemotors link.springer.com. 1893. Viitattu 18.4.2023.
  9. ↑ a b c Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Moreeni, 2013. ISBN 978-952-254-160-4.
  10. ↑ Auer, Georg: Renaissance man set the automobile industry on fire European Automotive Hall Of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 30.9.2018 (englanniksi).
  11. ↑ a b Greg Pahl, "Biodiesel: Growing a New Energy Economy", Chelsea Green Publishing, 2008.  ISBN 978-1-933392-96-7
  12. ↑ Diesel's Fate Learned. The Evening News Star, 14 October 1913. Washington, D.C.. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Bengt Jangfeldt: ”Emanuelin jälkimaine”, Immanuel Nobel ja hänen poikansa tsaarien Venäjällä, s. 436. Suomentanut Ulla Lempinen ja Pekka Tuomisto. Siltala, 2023. ISBN 978-952-388-169-3 (suomeksi)
  14. ↑ Josef Luecke: Rudolf Diesel – A tragic end. Manila Standard, Sep 22, 1988. ”It is alleged the cause of the loss of his fortune was due to unsuccessful stock market speculations and poor real estate deals.” Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ The tumultuous history of the diesel engine. Autoblog, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. (englanti)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rudolf Diesel.
 
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Rudolf Diesel.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rudolf_Diesel&oldid=22834256”