Peura

Peuran levinneisyysaluetta ovat Pohjois-Eurooppa, Siperia, Pohjois-Amerikan pohjoisosat ja Jäämeren arktiset saaret, mukaan lukien Grönlanti. Kotieläiminä pidettyjen porojen villiintyneitä jälkeläisiä elää lisäksi Islannissa, Pribilofsaarilla ja St. Matthewilla sekä myös eteläisellä pallonpuoliskolla Kerguelenilla ja Etelä-Georgialla.^[2] Etelä-Georgialla elävät 3 500 poroa tosin päätettiin hävittää vuosien 2012–2014 aikana, koska ne ovat vieraslajina uhka alueen alkuperäiselle luonnolle.^[3]

Euraasiassa eläviä peuran alalajeja kutsutaan peuroiksi, ja Pohjois-Amerikassa eläviä karibuiksi.^[2][4][5]

Peuran alalajit voidaan jaotella niiden elinympäristöjen ja sopeutumien mukaan kahteen ekologiseen tyyppiin: tundralla tai metsässä eläviin peuroihin.^[2][5] Toiset alalajit ovat sopeutuneet elämään havumetsissä, toiset puolestaan avoimessa arktisessa tundramaastossa.^[5] Metsissä on esimerkiksi paksumpi lumikerros kuin tundralla, joten siellä elävien peurojen pitkät jalat helpottavat lumessa liikkumista ja pitkä kuono jäkälän haistamista lumikerroksen alta.^[5] Kapeammat ja tiiviimmät sarvet helpottavat puuston seassa liikkumista, kun taas tundralla sarvet voivat kasvaa leveämmiksi.^[2][5]

Käsitys peuran alalajien määrästä on vaihdellut vuosien saatossa. Esimerkiksi vuoden 2005 vallitsevan tulkinnan mukaan alaljeja on 14:^[2]

• Rangifer tarandus tarandus – tunturipeura ja siitä kesytetty poro (elää luoteisen Euraasian tundralla)
• Rangifer tarandus buskensis (elää Euraasiassa)
• Rangifer tarandus caboti (elää Kanadassa, kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
• Rangifer tarandus caribou – metsäkaribu (kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
• Rangifer tarandus dawsoni † (lukeutui tundralla eläviin karibuihin, on kuollut sukupuuttoon)
• Rangifer tarandus fennicus – metsäpeura (elää Suomen ja Pohjois-Venäjän metsissä)
• Rangifer tarandus groenlandicus, synon. R. t. granti (kuuluu tundralla eläviin karibuihin)
• Rangifer tarandus osborni (elää Kanadan Brittiläsessä Kolumbiassa, kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
• Rangifer tarandus pearsoni (elää Venäjän Novaja Zemljalla)
• Rangifer tarandus pearyi (elää Kanadassa arktisilla saarilla, kuuluu tundralla eläviin karibuihin)
• Rangifer tarandus phylarchus (elää Mantsuriassa)
• Rangifer tarandus platyrhynchus – huippuvuortenpeura (elää Huippuvuorten tundralla)
• Rangifer tarandus sibiricus – tundrapeura tai Siperian tundrapeura (elää Pohjois-Siperian tundralla)
• Rangifer tarandus terraenovae (kuuluu metsissä eläviin karibuihin)

Vuoden 2022 lopulla julkaistun geneettisen tutkimuksen mukaan peura pitäisi itsessään jakaa kuuteen eri lajiin, ja näistä osa edelleen alalajeihin:^[6]

• Rangifer arcticus, "tunturikaribu"
  • Rangifer arcticus articus (Nunavutin ja Luoteisterritorioiden arktiset saaret Kanadassa ja läntinen Grönlanti lukuun ottamatta sen lounaisosaa)
  • Rangifer arcticus fortidens (Kanadan Kalliovuoriet)
  • Rangifer arcticus granti (Yhdysvaltain Alaskan läntinen osa ja siihen kuuluvat saaret)
  • Rangifer arcticus montanus (Columbia-vuoret - erityisesti Selkirk-, Purcell- ja Monashee-vuoret - Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa sekä Yhdysvaltain Washingtonissa, Idahossa ja Montanassa)
  • Rangifer arcticus osborni (Brittiläinen Kolumbia Kanadassa)
  • Rangifer arcticus pearyi (Nunavutin ja Luoteisterritorioiden arktiset saaret Kanadassa, lukuun ottamatta Baffininsaarta)
  • Rangifer arcticus stonei (Yhdysvaltain Alaskan eteläosien ja Kanadan Yukonin kaakkoisosan vuoristot)
  • Rangifer arcticus dawsoni † (eli Kanadan Kuningatar Charlotten saarilla, kuollut sukupuuttoon 1908)
• Rangifer caribou, metsäkaribu
  • Rangifer caribou caribou (Koillis-Kanadan boreaaliset metsät)
  • Rangifer caribou caboti (Quebecin ja Labradorin pohjoisosat Kanadassa)
  • Rangifer caribou terranovae (Newfoundland Kanadassa)
• Rangifer fennicus, metsäpeura
  • Rangifer fennicus fennicus (Suomi sekä Luoteis-Venäjä)
  • Rangifer fennicus valentinae (Ural-vuoristo Venäjällä ja Altai-vuoristo Mongoliassa)
  • Rangifer fennicus setoni † (eli Venäjän Sahalin-saarella, uskotaan kuolleen sukupuuttoon 2007, nykyisin alueella elää poroja^[7])
• Rangifer groenlandicus, "grönlanninpeura" (Grönlannin lounaisosissa)
• Rangifer platyrhynchus, huippuvuortenpeura (Norjan Huippuvuoret)
• Rangifer tarandus, tunturipeura
  • Rangifer tarandus pearsoni (Venäjän Novaja Zemljan ja Uuden-Siperian saaret, Wrangelinsaari)
  • Rangifer tarandus phylarchus (Kamtshatkan niemimaa Venäjällä)
  • Rangifer tarandus sibiricus (Siperia)
  • Rangifer tarandus tarandus (Norjan arktinen tundra ja Islannin Austfirðir) + siitä kesytetty poro (poronhoitoalueilla Fennoskandian tundrilla)
  • Rangifer tarandus eogroenlandicus † (eli itäisellä Grönlannilla, kuollut sukupuuttoon 1900)

• Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät. Otava, 1974. ISBN 951-1-01443-9

• Helle, Timo. Peuran ja poron jäljillä. Kirjayhtymä. 1982. ISBN 951-26-2311-0.
• Leinonen, Antti. Peurasalolla. Forssan kustannus. 1989. ISBN 951-9026-08-8.
• Montonen, Martti. Suomen peura. WSOY. 1974. ISBN 951-0-06261-8.
• Pulliainen, Erkki ja Leinonen Antti. Petra: Karjalan peura. Tammi. 1990. ISBN 951-30-9483-9.