Peter Cornelius
Carl August Peter Cornelius (24. joulukuuta 1824 - 26. lokakuuta 1874) oli saksalainen säveltäjä, runoilija, kirjailija ja kääntäjä. Hän syntyi ja kuoli Mainzin kaupungissa, Saksassa.
Nuoruus ja nuori aikuisuus
muokkaaJo nuorella iällä Cornelius soitti viulua ja sävelsi liedejä. Hän aloitti sävellysopinnot Heinrich Esserin johdolla vuonna 1841. Cornelius asui Peter von Corneliuksen luona Berliinissä vuodesta 1844 vuoteen 1852. Tänä aikana hän tapasi vaikutusvaltaisia henkilöitä kuten Alexander von Humboldtin, Grimmin veljekset, Fridrich Rückertin ja Felix Mendelssohnin. Viimeisinä Berliinin-vuosinaan Cornelius kirjoitti musiikkikritiikkejä useille berliiniläislehdille ja ystävystyi Joseph von Eichendorffin, Paul Heysen ja Hans von Bülowin kanssa.
Aikuisuus
muokkaaCorneliuksen ensimmäiset oikeat sävellykset, joukossa ooppera Der Barbier von Bagdad syntyivät vuosina 1852-1858, jolloin hän asusti Weimarissa. Tänä aikana hän tutustui Franz Lisztiin, jonka ympärille kasvoi sävellystyön opiskelijoista ja nuorista säveltäjistä ns. Uusi saksalainen koulukunta. Liszt ylisti Corneliusta suureksi kyvyksi, mutta oli pettynyt saadessaan kuulla, että hänen oppilaansa ensimmäinen suuri sävellystyö tulisi olemaan komedia. Suuri säveltäjä kuitenkin lopulta oli erittäin mielissään lopputuloksesta ja toimi oopperan skandaalinkäryisen kantaesityksen ohjaajana ja kapellimestarina. Tämän jälkimainingeissa niin Cornelius kuin kapellimestarin työstään eroamaan joutunut Liszt jättivät Weimarin pölyt taakseen. Cornelius muutti Wieniin, jossa hän viihtyi viisi vuotta. Wienissä hän tapasi ja tutustui Richard Wagneriin, jonka neuvosta hän 1864 muutti Müncheniin, jossa lopulta meni naimisiin ja sai lapsia.
Huolimatta ystävyydestään Wagneriin ja Franz Lisztiin, Corneliuksen suhde uuteen saksalaiseen koulukuntaan (johon hän kuului) ei ollut ongelmaton. Hän ei tullut Wagnerin ja von Bülowin seuraksi Tristanin ja Isolden ensi-iltaan, ilmoittaen syyksi oman oopperansa Der Cidin ensiesityksen. Hänen kolmas ja viimeinen oopperansa, skandinaavisiin Edda-taruihin pohjautuva Gunlöd, jäi kesken säveltäjän kuollessa sokeritautiin 1874. Se sai kantaesityksensä lopulta vuonna 1891.