Pajatso

raha-automaattipeli
Tämä artikkeli käsittelee rahapeliautomaattia. Pajatso on myös Ruggero Leoncavallon ooppera.

Pajatso on perinteinen suomalainen[1] rahapeliautomaatti, jossa yritetään saada kolikko kimpoamaan oikeaan porttiin.[2] Suurimman voiton saa keskimmäisestä portista. Reunoissa on rekisterit eli ns. ressuportit, joista saa voiton vain silloin, kun ne ovat täynnä.

Suomen Meripelastusseuran pajatso Forum Marinumissa
Pajatso
Pajatson pelaamisen äänimaisemaa.

Pajatsoja oli Suomessa vuoteen 2015 asti, jolloin Raha-automaattiyhdistys veti ne pois markkinoilta.

Historia

muokkaa

Ensimmäiset pajatsotyyppiset automaatit valmistettiin Saksassa 1900-luvun alussa, mutta siitä missä ensimmäinen laite tarkalleen kehitettiin ei ole varmaa tietoa. Ensimmäiset "Taitavuuskoeautomaatti Bajazzo" -automaatit tuotiin Suomeen 1920-luvun puolivälissä.[3] Sana "Bajazzo" tarkoittaa ilveilijää (italiaksi 'pagliaccio'), joka vääntyi suomalaisittain pajatsoksi.

Aluksi pajatsotoiminta Suomessa ei ollut monopolisoitua, vaan kuka tahansa saattoi sijoittaa pelejä kansan pelattavaksi. 1920- ja -30-lukujen vaihteessa pajatsoja sijoitettiin mitä erikoisimpiin paikkoihin tulojen maksimoimiseksi. Pajatsoja oli kiinnitettynä jopa Helsingin Mustikkamaan puissa.[4] Vuonna 1933 säädettiin asetus, jossa pajatsojen pito sallittiin vain hyväntekeväisyysjärjestöille, tosin yksityiset henkilöt saattoivat toimia edelleen pelien valmistajina. Vuonna 1937 asetusta tiukennettiin ja pelien pitäminen sallittiin vain sitä varten varta vasten perustetulle Raha-automaattiyhdistykselle (RAY).[5]

RAY on valmistanut pajatsoja perustamisvuodestaan 1938 alkaen. Esimerkiksi 1980-luvun taitteessa Helsingin Pitäjänmäen tehtaalla rakennettiin noin 3 500 pajatsoa vuosittain[6]. Pajatson mekaaninen rakenne pysyi pääosin alkuperäisen kaltaisena vuoteen 1967 asti, jolloin markkinoille tuli 50 pennin pajatso uusine teknisine ratkaisuineen. Tästä kehitys on kulkenut eteenpäin elektronisen pajatson (v. 1981) kautta nykyisiin pajatsomalleihin, Pajatsoon ja Komeettajassoon.[5]

Pajatsot olivat Suomessa vielä 1970-luvulla ainoita rahapeliautomaatteja, mutta sen jälkeen niiden rinnalle tuli muitakin, esimerkiksi hedelmäpelit.[7]

Pajatson SM-kisat järjestettiin ensimmäisen kerran 80-luvulla. Ensimmäisen mestaruuden voitti lahtelainen Lea Savolainen.[8]

Kun 1990-luvun alussa suomalaiset kolikot uudistettiin, pajatsot jäivät muutamaksi vuodeksi kokonaan pois käytöstä, mutta ne palautettiin myöhemmin.

Vuonna 2009 Raha-automaattiyhdistys lanseerasi uusimman version pajatsosta. Siinä oli kaksi peliä, Classic Jasso ja Porttipeli.[9] Uusi pajatsoversio tarjoaa muun muassa mahdollisuuden useamman pelaajan peleihin.

RAY poisti viimeisen pajatson käytöstä alkuvuonna 2015. Suomessa pajatsoa voi pelata enää netissä tai mobiilissa. [10]

Vuonna 2018 pajatso palasi raaputusarpana.[11]

Pajatso ulkomailla

muokkaa

Suomalaisia pajatsoja vietiin 1970-luvulta lähtien myös ulkomaille, joskin sellaisten käyttö oli lain sallimaa vain 10–20 maassa, Yhdysvalloissakin vain Nevadan osavaltiossa[6]. Vuoden 1995 jälkeen RAY:n pajatsoja ja muita automaatteja ei kuitenkaan ole viety ulkomaille johtuen EU:n kilpailusäädöksistä.lähde?

Suomalaispajatsojen vienti käynnistyi vuonna 1972, kun Norjan Punaisen Ristin peliautomaattiyhtiön RKA:n silloinen omistajapariskunta Kjell ja Gerd Isakssen näkivät Lapin matkallaan RAY:n 50 pennin pajatson.lähde? Vuoteen 1980 mennessä pajatsoja oli viety Norjaan yli 40 miljoonalla markalla. Tuolloin eräs espanjalaisyhtiö yritti myydä suomalaisilta kopioituja mekaanisia pajatsoja Norjaan, mutta niiden laatu ei tyydyttänyt. Sen sijaan norjalaisten onnistui itse kehittää oma sähkömekaaninen pajatso.[6]

RAY:n valmistamia pajatsoja vietiin 1970-luvulla Norjan lisäksi ainakin Islantiin, Sambian turistikeskuksiin, Yhdysvaltoihin ja kokeiluerä Jugoslaviaan[6].

Nykyään pajatsoja voi pelata Chilessä, jossa paikallinen pelioperaattori harjoittaa pajatsotoimintaa suomalaisvalmisteisilla elektronisilla pajatsoilla.lähde?

Pajatson MM-kisat

muokkaa

Pajatson MM-kisat olivat RAY:n joka toinen vuosi järjestämä kilpailu. Ensimmäiset lajin MM-kisat järjestettiin vuonna 2003. Voittajaksi tuli Tero Tikkanen. Seuraavissa kisoissa vuonna 2005 voitti norjalainen Christen Romness. Vuonna 2007 kisoihin osallistui noin 8 000 kilpailijaa, ja voiton vei vantaalainen Jukka-Pekka Kumpulainen. 2009 pidetyt pajatsomestaruuskisat päättyivät Juha Jukkalan voittoon. Vuoden 2009 jälkeen kisoja ei ole pidetty.[12]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Räsänen, Ari: "RAY:n pelit, taitavuuskoeautomaatista nettiin". Teoksessa: Kyllönen, Kimmo; Lehtonen, Saija (toim.): Sähköistä pelikulttuuria: Elektrasta Pongiin, Pongista Pleikkaan, s. 10–15. (Mediamuseo Rupriikin julkaisuja 4) Tampere: Mediamuseo Rupriikki, Perinneyhdistys Elektra ry, 2010. ISSN 1459-8329 ISBN 978-951-609-454-3

Viitteet

muokkaa
  1. RAY:n Pajatso ray.fi. Arkistoitu 31.5.2012. Viitattu 18.11.2011.
  2. ”pajatso”, Facta-tietosanakirja. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31930-9
  3. Luoto, Santtu; Wickström, Miika: ”Ovi auki Eurooppaan”, Kansanterveydelle För Folkshälsoarbetet: Pajatson historia Suomessa, s. 12. Helsinki: Wsoy, Huhtikuu 2008. ISBN 978-951-0-33489-8
  4. Pajatso rahapeliopas.fi. Arkistoitu 28.3.2019. Viitattu 28.3.2019.
  5. a b Pajatson historiaa casino.fi. Viitattu 26.04.2012.
  6. a b c d Jalkanen, Jussi: Pajatsoja osataan tehdä vain Suomessa. Helsingin Sanomat, 28.10.1980, s. 23.
  7. Räsänen 2010, s. 12.
  8. Pajatso palaa nyt raaputusarpana - yhdeksän tarinaa takavuosien klassikkopelistä sttinfo.fi. Viitattu 28.03.2019.
  9. Pajatson historiaa casino.fi. Viitattu 26.04.2012. Arkistolinkki, Internet Archive, arkistoitu 11.5.2012.
  10. Jussi Vehkasalo: Pajatson hautajaisista tuli mediahässäkkä - katso huijausvideo Helsingin uutiset. 11.3.2015. Arkistoitu 24.7.2016. Viitattu 2.5.2017.
  11. Pajatso palaa nyt raaputusarpana - yhdeksän tarinaa takavuosien klassikkopelistä | Veikkaus www.sttinfo.fi. Viitattu 16.9.2020.
  12. Pajatson maailmanmestari kaipaa pajatsoja takaisin: ”Millään muulla ei tehty niin paljon hyvää kansanterveydelle” 13.10.2016. Ilta-Sanomat. Viitattu 28.3.2019.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Luoto, Santtu & Wickström, Mika: Kansanterveydelle: Pajatson historia Suomessa. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33489-8

Aiheesta muualla

muokkaa