Jugoslavia

Vielä 1800-luvun alkupuolella nykyisten Serbian, Pohjois-Makedonian, Kosovon ja Bosnia-Hertsegovinan alueet kuuluivat Osmanien valtakuntaan, Slovenian ja Kroatian alueet sen sijaan Itävaltaan. Montenegro oli itsenäinen valtio.^[2][3]

Serbiasta tuli vuonna 1816 itsehallinnollinen ruhtinaskunta. Vuonna 1878 se itsenäistyi, ja vuonna 1882 se julistautui kuningaskunnaksi.^[2] Toisessa Balkanin sodassa vuonna 1913 siihen liitettiin myös nykyisen Pohjois-Makedonian alue.^[2]

Kun Serbia vuonna 1878 oli itsenäistynyt, Itävalta miehitti Bosnia ja Hertsegovinan, jotka olivat jääneet lähes erilleen muusta Osmanien valtakunnan muista osista, ja vuonna 1908 alue liitettiin virallisestikin Itävaltaan.^[4] Serbiassa kuitenkin vaadittiin yleisesti Itävallan eteläosien slaavilaisten alueiden yhdistämistä Serbian kanssa yhdeksi valtioksi, mikä toteutuikin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun 24. marraskuuta 1918 perustettiin Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta.^[2]

Saint-Germainin, Neuillyn ja Trianonin rauhansopimuksissa uuteen kuningaskuntaan liitettiin Etelä-Steiermark, Länsi-Baanaatti, Dimitrovgrad ja Strumica. Myös Kärntenin liittämisestä pidettiin kansanäänestys, jossa alueliitos kuitenkin hylättiin. Jugoslavian ja Italian välinen raja vahvistettiin Rapallon sopimuksella vuonna 1920.^[2] Kuningas Aleksanteri I nimitti vuonna 1929 itsensä diktaattoriksi ja nimesi maan Jugoslaviaksi.^[5]

Toisessa maailmansodassa Jugoslavia pysyi aluksi puolueettomana, mutta teki maaliskuussa 1941 sopimuksen ensin Saksan ja vähän myöhemmin Neuvostoliiton kanssa. Huhtikuussa Saksa miehitti lyhyessä ajassa Jugoslavian. Tällöin Kroatia julistautui itsenäiseksi, kun taas muut osat maasta jaettiin Saksan, Italian, Unkarin ja Bulgarian kesken. Sekä kenraali Mihailovićin johtama vastarintaliike että Titon johtamat kommunistit kävivät kuitenkin jatkuvaa sissisotaa saksalaisia miehittäjiä vastaan.^[2]

Vuonna 1944 Titon armeija vapautti maan miehittäjistä Neuvostoliiton tuella, ja maaliskuussa 1945 Tito muodosti uuden hallituksen. Maa julistettiin kansanliittotasavallaksi 29. marraskuuta 1945. Rauhansopimuksessa vuonna 1947 maa sai Italialta Istrian niemimaan mutta ei Triesteä, jonka se myös oli miehittänyt mutta josta muodostettiin itsenäinen vapaavaltio. Vuonna 1954 Trieste jaettiin Italian ja Jugoslavian kesken. Itse kaupunki liitettiin Italiaan, mutta sitä ympäröivät alueet Jugoslaviaan.^[2]

Vaikka Jugoslavia oli sosialistinen valtio, se vastusti Neuvostoliiton määräysvaltaa, ja vuonna 1948 se erotettiin Kominformista. Maa ei myöskään liittynyt SEViin eikä Varsovan liittoon, vaan se pysyi puolueettomana koko kylmän sodan ajan ja oli keskeisesti mukana sitoutumattomien maiden liikkeessä.^lähde?

Sosialistinen Jugoslavia oli aikaisemman Jugoslavian kuningaskunnan seuraajavaltio. Sen sijaan Jugoslavian liittotasavalta oli Yhdistyneiden kansakuntien mukaan vain yksi sosialistisen Jugoslavian seuraajista muiden ollessa Slovenia, Kroatia, Makedonia sekä Bosnia ja Hertsegovina eikä näin ollen voinut periä sosialistisen Jugoslavian paikkaa YK:ssa.^lähde?

Pääartikkeli: Jugoslavian hajoamissodat

1980-luvulla Jugoslavian talous huononi. Kansallisuusaate nousi pintaan Jugoslavian osatasavalloissa ja sosialismi romahti. Serbian presidentiksi noussut Slobodan Milošević koetti luoda yhtenäisen serbivaltion armeijan tuella. Toisaalta varsinkin Sloveniassa, Kroatiassa ja Kosovossa syntyi 1980-luvulla itsenäisyysliike. Yhtenäistämisen ja hajauttamisen vastakohdat veivät Jugoslavian vuosina 1991–1999 raakoihin hajoamissotiin Sloveniassa, Kroatiassa, Bosniassa ja Kosovossa. Niihin liittyi väkivaltaisia etnisiä puhdistuksia, joissa serbit, kroaatit, muslimit ja albaanit surmasivat ja karkottivat toisiin kansallisuuksiin kuuluneita pyrkien luomaan kansoilleen yhtenäisiä valtioita.^lähde?

Jugoslavian pinta-ala oli laajimmillaan 255 804 km² (käytännössä vuodesta 1954, muodollisesti vuodesta 1977 vuoteen 1991). Se koostui kuudesta sosialistisesta tasavallasta: Bosnia-Hertsegovina, Kroatia, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Slovenia. Näiden lisäksi oli kaksi Serbiaan kuuluvaa autonomista maakuntaa, Kosovo ja Vojvodina. Maa rajoittui Italiaan, Itävaltaan, Unkariin, Romaniaan, Bulgariaan, Kreikkaan ja Albaniaan. Jugoslavialla oli pitkä rantaviiva Adrianmerellä ja lukuisia saaria.

Maan koillisosa oli suhteellinen tasaista, loput maasta taas vuoristoista. Korkein kohta oli Triglav (2 864 m, Itä-Alpeilla Jesenicen kaupungin lähellä), toiseksi korkein taas oli Golem korab (2 753 m, Korabissa, Albanian rajalla Gostivarista länteen), ja kolmanneksi korkein oli Titov Vrv (2 747 m, Šar Planinassa Tetovon lähellä). Triglav sijaitsee nykyisessä Sloveniassa sekä Golem korab ja Titov Vrv nykyisessä Pohjois-Makedoniassa.

Albanian vastaisella rajalla oli kolme suurta järveä: Skutarijärvi, Ohrid ja Préspa. Tonava virtasi Jugoslavian koillisosan läpi ja muodosti osan Romanian vastaisesta rajasta. Tärkeitä Tonavan sivujokia olivat Drava, Sava ja Velika Morava.

Jugoslavian kansallinen koostumus:^[6]

Jugoslaviassa oli vuonna 1991 noin 23,5 miljoonaa asukasta. Maassa oli 19 yli sadan tuhannen asukkaan kaupunkia. Suurimmat kaupungit olivat Belgrad (1 168 000 asukasta) ja Zagreb (706 800 asukasta), joiden jälkeen seurasivat Sarajevo, Skopje ja Ljubljana.^lähde?

Monarkistisen Jugoslavian talousjärjestelmä oli markkinatalous.^lähde?

Sosialistisen Jugoslavian talous oli ”markkinasosialistinen”, joka poikkesi merkittävästi sekä Neuvostoliiton että länsimaiden talousjärjestelmistä. Tehtaat olivat työntekijöiden muodostamien yhteisöjen valvonnassa ja käyttivät voittonsa omiin tarpeisiinsa ja maksoivat veroja valtiolle. Yritykset myös kilpailivat markkinoilla.^[7]

Jugoslavian rahayksikkönä oli Jugoslavian dinaari. Laivateollisuus oli merkittävä ala Kroatiassa.^lähde?

Sosialistinen Jugoslavia oli 1960-luvulta 1980-luvun lopulle yksi Euroopan suosituimmista kesäturistien matkakohteista. Miljoonat turistit viettivät lomaa Adrianmeren rannikolla ja saarilla. Käydyin osavaltio oli Kroatia. Talviturismi keskittyi Alpeille Kranjska Goraan sekä Sarajevoon, jossa pidettiin talviolympialaiset 1984.^lähde?

Jugoslavian merkittävimmät yliopistot olivat Belgradin yliopisto ja Zagrebin yliopisto. Yliopistojen lisäksi oli useita ammattikorkeakouluja. Zagrebin, Ljubljanan ja Pristinan kaupungeissa oli taideakatemioita. Muita taide- ja musiikkikorkeakouluja oli muun muassa Novi Sadissa ja Dubrovnikissa.^lähde?

Jugoslavian viralliset kielet olivat toisen maailmansodan jälkeen serbokroaatti, sloveeni ja makedonia. Serbokroaattia kirjoitettiin Bosnian serbialueilla, Serbiassa ja Montenegrossa sekä latinalaisilla että kyrillisillä aakkosilla, Bosnia ja Hertsegovinassa sekä Kroatiassa latinalaisilla aakkosilla. Sloveenia kirjoitettiin latinalaisilla ja makedoniaa kyrillisellä kirjaimistolla. Serbokroaatti jakautui sosialistisen Jugoslavian ja Jugoslavian liittotasavallan hajoamisten myötä kroaatiksi, serbiaksi, bosniaksi ja montenegroksi. Serbeille ja kroaateille oli pyritty luomaan yhtenäinen kirjakieli jo 1800-luvun puolivälissä. Vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeen Jugoslaviaa perustettaessa myös sloveeni luettiin samaan murrejatkumoon, jolloin puhuttiin serbokroaattisloveenista. Myöhemmin sloveeni luettiin omaksi kielekseen. Maan eteläosissa puhuttu makedonia taas eroaa näistä kielistä ja muistuttaa läheisesti bulgariaa. Eurovision laulukilpailu 1990 järjestettiin Zagrebissa.^[8]

Jugoslavian tunnetuin kirjailija oli Ivo Andrić (1892–1975), joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1961. Muita nimekkäitä kirjailijoita olivat Mehmed Meša Selimović (1910–1982), Miroslav Krleža (1893–1981) ja Aleksandar Tišma (1924–2003).^lähde?

Monarkistisessa Jugoslaviassa tehtiin vain vähän elokuvia, mutta sosialistisessa Jugoslaviassa 1950-luvulla maassa suosittiin italialaiseen uusrealismiin pohjautuvaa tyyliä, jonka tilalle tuli Novi Film -tyylisuunta. 1980-luvulla Emir Kusturican ohjaamat elokuvat menestyivät kansainvälisesti.^lähde?

Jugoslaviassa toimi joitakin naivistisen kuvataiteen merkittävimpiä edustajia (muun muassa Ivan Generalić). Lukemattomien historiallisten muistomerkkien lisäksi maassa oli myös modernia arkkitehtuuria.^lähde?

Jugoslavia järjesti jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1976 ja talviolympialaiset pidettiin Sarajevossa 1984.

Kuuluisia jugoslavialaisia urheilijoita:

• Dragan Džajić, jalkapalloilija
• Miroslav Cerar, telinevoimistelija
• Ivica Osim, jalkapalloilija
• Đurđica Bjedov, uimari
• Bora Milutinović, jalkapalloilija
• Darko Pančev, jalkapalloilija
• Krešimir Ćosić, koripalloilija
• Stjepan Bobek, jalkapalloilija
• Mirza Delibašić, koripalloilija
• Matija Ljubek, meloja
• Predrag Mijatović, jalkapalloilija
• Slobodan Živojinović, tennispelaaja
• Monica Seles, tennispelaaja

• Laitila, Teuvo: Veljeys ja epäsopu: Monikansallinen Jugoslavia teoriana ja käytäntönä. (Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus: Tutkimuksia 67) Tampere: Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus, 1997. ISBN 951-706-149-8

• •   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jugoslavia Wikimedia Commonsissa