Nosferatu

F. W. Murnaun ohjaama saksalainen kauhuelokuva vuodelta 1922

Nosferatu (Nosferatu, eine Symphonie des Grauens) on F. W. Murnaun ohjaama saksalainen kauhuelokuva vuodelta 1922. Nosferatu on elokuvataiteen klassikko, jolla on ollut huomattava vaikutus kauhuelokuviin.

Nosferatu
Nosferatu, eine Symphonie des Grauens
Ohjaaja F. W. Murnau
Käsikirjoittaja Henrik Galeen
romaani: Bram Stoker
Tuottaja Enrico Dieckmann
Albin Grau
Säveltäjä Hans Erdmann
Kuvaaja Gunther Krampf
Fritz Arno Wagner
Tuotantosuunnittelija Albin Grau
Pukusuunnittelija Albin Grau
Lavastaja Albin Grau
Pääosat Max Schreck
Alexander Granach
Gustav von Wangenheim
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksa
Tuotantoyhtiö Prana Film
Levittäjä Netflix
British Film Institute
Transit Film GmbH (käännä suomeksi)
Universum Film AG
Ensi-ilta 4. maaliskuuta 1922
Kesto 94 minuuttia
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
saksankieliset välitekstit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Rooleissa

muokkaa

Suluissa ovat henkilöhahmojen nimet Stokerin romaanissa.

 Max Schreck  kreivi Orlok (kreivi Dracula)  
 Alexander Granach  Knock (Renfield)  
 Gustav von Wangenheim  Thomas Hutter (Jonathan Harker)  
 Greta Schröder  Ellen Hutter (Mina Harker)  
 Georg H. Schnell  herra Harding (Arthur Holmwood, Godalmingin lordi)  
 Ruth Landshoff  Ruth Harding (Lucy Westenra)  
 John Gottowt  professori Bulwer (professori Van Helsing)  
 Gustav Botz  tohtori Sievers (tohtori Seward)  
 Max Nemetz  Demeterin kapteeni  
 Wolfgang Heinz  Demeterin perämies  
 Heinrich Witte  vartija parantolassa  
 Guido Herzfeld  majatalon pitäjä  
 Karl Etlinger  Bulwerin oppilas  
 Hardy von Francois  sairaalan lääkäri  
 Fanny Schreck  sairaanhoitaja  

Tuotanto

muokkaa

Murnau halusi filmata Bram Stokerin Draculan, mutta elokuvayhtiö ei saanut oikeuksia tarinaan. Tämä ei kuitenkaan haitannut Murnauta, joka oli jo aiemmin tehnyt elokuvan Robert Louis Stevensonin kirjasta Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde nimellä Der Januskopf. Murnau jatkoikin elokuvan tuottamista ja muutti lähinnä vain hahmoja ja paikkoja. Vampyyri Draculasta tuli Nosferatu, Kreivi Draculasta Kreivi Orlok ja Jonathan Harkerista Hutter. Lisäksi vampyyri ei elokuvassa uhannut Lontoota vaan Bremeniä.[1] Romaanissa tohtori van Helsing mainitsee myös Nosferatun eräänä vampyyrin nimityksenä. Pääosassa vampyyrin roolin tulkitsi Max Schreck.

Nosferatu oli lopulta Prana-Film-tuotantoyhtiön ainoa elokuva, sillä Murnau kulutti yrityksen varat Nosferatun markkinointiin. Bram Stokerin leski Florence Stoker haastoi myös Prana-Filmin oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksesta. Stoker voitti oikeudenkäynnin, mutta Prana-Filmillä ei ollut enää varaa maksaa korvaussummaa. Stoker jatkoi oikeudenkäyntiä, ja tuomioistuin määräsi Nosferatun kopiot tuhottaviksi. Joitakin kopioita kuitenkin säilyi. Stoker onnistui vielä estämään Lontoon ensi-illan, mutta lopulta elokuva levisi maailmalle, ja Yhdysvaltain ensi-ilta oli vuonna 1929.[1] Kokonaista kopiota alkuperäisestä elokuvasta ei kuitenkaan löydetty ennen kuin vuosituhannen vaihteen jälkeen. Nosferatusta on muodostunut yksi kauhuelokuvan suurimpia klassikoita.

Sovitukset

muokkaa

Werner Herzog filmasi vuonna 1979 uusintaversion nimellä Nosferatu – yön valtias (Nosferatu: Phantom der Nacht). Pääosaa näytteli Klaus Kinski. Nosferatu – yön valtias oli arvostelumenestys ja sitä pidetäänkin esikuvalleen uskollisena kunnianosoituksena. Herzog pystyi käyttämään elokuvassaan Bram Stokerin romaanin henkilönimiä, sillä tekijänoikeus oli jo umpeutunut.[2]

E. Elias Merhige ohjasi vuonna 2000 elokuvan Shadow of the Vampire, joka kertoo alkuperäisen Nosferatun kuvauksista. Elokuvaan kuului pätkiä alkuperäisen elokuvan kohtauksista. Tämän elokuvan ideana oli, että Nosferatua esittänyt näyttelijä Max Schreck olikin oikeasti vampyyri.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Ford, Matt: The Story Behind "Nosferatu" BBC. Viitattu 1.7.2012. (englanniksi)
  2. Ebert, Roger: Nosferatu the Vampyre 24.10.2011. Rogerebert.com. Arkistoitu 15.5.2012. Viitattu 1.7.2012. (englanniksi)
  3. High blood count The Guardian. 27.1.2001. Guardian News and Media Limited. Viitattu 1.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa