Normannit

Normannit olivat alkuperältään skandinaavisia valloittajia (etenkin tanskalaisia viikinkejä), jotka 800-luvun loppupuolella alkoivat hallita Pohjois-Ranskan osaa, joka nykyään tunnetaan Normandiana. Viikinkipäällikkö Rollon (855–932) johdolla normannit tekivät Ranskan kuninkaan Kaarle Yksinkertaisen (879–929) kanssa sopimuksen, jonka nojalla he saivat haltuunsa pienen alueen Seinen alajuoksulta vuonna 911. Sopimuksen määrittämiä valtasuhteita ei tarkasti tunneta, mutta todennäköisesti Rollo ei vielä saanut herttuan arvoa, joka oli normanneilla Rikhard II:sta alkaen. Myöhemmin Rollo laajensi alueen nykyisen Normandian laajuiseksi. Vastaavia sopimuksia, joiden pohjalta viikingit saivat haltuunsa jonkin tärkeän joen alajuoksun alueen, tekivät viikinkiaikana monet ruhtinaat: Viikinkien oli tarkoitus lähinnä torjua muiden viikinkien ryöstöretket. Normandia oli harvoja tällaisia kestäneitä viikinkiläänityksiä.

Jo Rollo oli kääntynyt kristinuskoon ainakin nimellisesti, tosin testamentissaan hän vielä antoi määräyksen sekä lahjoittaa rahaa kristilliselle kirkolle että valmistaa ihmisuhrin. Hänet haudattiin Roueniin, joka oli normannihovin sijaintipaikka alusta asti. Rouen vaurastui mm. viikinkien ryöstösaaliilla tehdyn kaupan myötä. Myöhemmät normannihallitsijat omaksuivat kristinuskon täysin ja myös muinaisnorja vaihtui ranskaan ilmeisesti jo yhden-kahden sukupolven aikana. Skandinaavinen kieli jätti kuitenkin Normandiaan joitakin paikannimiä (esimerkiksi -torp, -tot-, -lund-loppuisia) sekä murteeseen muutaman lainasanan, lähinnä merenkulkusanastoon. Normannit omaksuivat Ranskassa kehittymässä olleen läänityslaitoksen, josta he muodostivat loogisen kokonaisuuden, jota sovelsivat valloittamissaan ulkomaissakin.

1000-luvulle tultaessa normannihovi oli ilmeisen pitkälle unohtanut myös skandinaaviset tavat, joskin Vilhelm Valloittajan (1028–1087) vaiheita kuvaavassa Bayeux'n seinävaatteessa normanneilla esiintyy vielä viikinkityyppiseksi sanottu hiusmuoti. Normandia säilyi melko itsenäisenä aina siihen saakka, kun Ranskan kuningas Filip II Augustus (1165–1223) valloitti herttuakunnan vuonna 1204. Normanniherttuat kuitenkin vannoivat aina nimellistä uskollisuutta Ranskan kuninkaalle.

Normannit olivat yhteydessä Englantiin varhaisvaiheistaan saakka. Englannin kuningashuone ja Normandian herttuat kytkeytyivät yhteen Normandian herttuan Rikhard I Pelottoman tyttären Emman naitua Englannin kuninkaan Ethelred II Neuvottoman (n. 968–1016). Vuonna 1066 Normandian herttua Vilhelm II (1028–1087) valloitti Englannin ja nousi sen kuninkaaksi Vilhelm Valloittajana. Tällä oli suuri vaikutus Englannin kieleen ja kulttuuriin.

Skotlantiin normannit saapuivat Vilhelmin valloitettua sen 1072. He rakensivat linnoja ja perustivat aatelissukuja, joiden keskuudesta tuli eräitä myöhempiä kuninkaita, kuten Robert Bruce, sekä muutamia ylämaiden klaaneja.

Normanneja saapui Italiaan sotureiksi 1000-luvun alussa ilmeisesti Jerusalemista palaavien pyhiinvaeltajien välittämien yhteyksien kautta. Merkittävimpiin Italiaan saapuneisiin normannisukuihin kuuluivat Tancred de Hautevillen jälkeläiset. Normannit saivat herttuan ja kreivin titteleitä sekä haltuunsa alueita muun muassa Apuliassa ja Calabriassa, joista käsin he pääsivät valtaamaan Maltan ja Sisilian saraseeneilta Robert Guiscardin sekä tämän veljen Roger Suurkreivin johdolla. Vastapaavi kruunasi Rogerin pojan Roger II:n Sisilian kuninkaaksi 1130. Normannit yhdistivät bysanttilaiset, arabialaiset ja lombardialaiset hallintovaikutteet omaan feodaalimalliinsa muodostaen ainutlaatuisen hallintomuodon, jossa vallitsi huomattava uskonnollinen vapaus. Normannieliitin ohessa Sisiliassa vaikutti juutalaista, islamilaista, katolista ja ortodoksista ylimystöä. Sisilian kuningaskunta säilyi normanneilla vuoteen 1194, jonka jälkeen se siirtyi Hohenstaufen-dynastialle.

Ristiretkien johtajiin kuului normanneja, kuten Tankred. Taranton Bohemund perusti ensimmäisen ristiretken yhteydessä Antiokian ruhtinaskunnan, joka oli olemassa vuosina 1098–1268.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Normannit Wikimedia Commonsissa