Martin Luther Kingin päivä

Martin Luther King, Jr. tuli tunnetuksi rotuerottelun väkivallattomasta vastustuksesta ja häntä pidettiin 1960-luvun tärkeimpänä afroamerikkalaisena kansalaisoikeusaktivistina. King murhattiin 4. huhtikuuta 1968.^[1] Hänen murhansa jälkeen alettiin vaatia kansallista pyhäpäivää hänen muistolleen. Mustien asema Yhdysvalloissa oli muuttunut huomattavasti 1960-luvun aikana. Avoin rasismi ei ollut enää hovikelpoista, mutta yleiset asenteet muuttuivat silti hitaasti. Kingille omistetulla päivällä oli omat vastustajansa. Kingiä syytettiin esimerkiksi laittomuuksista, sekasorron kylvämisestä ja yhteyksistä kommunismiin. Esiin nostettiin myös uuden palkallisen vapaapäivän hinta.^[2]

Ensimmäisen lakialoitteen päivän perustamiseksi teki John Conyers jo vuonna 1968 ja osa ammattiliitoista järjesti päivän tueksi paitsi rahoitusta, mutta myös uloskävelyjä. Ammattiliittojen tuen johtohahmo oli Cleveland Robinson.^[3] Vuodesta 1970 lähtien eri kaupungeissa ja osavaltioissa oli alettu viettämään Kingille omistettua päivää. Vastustuksen takia se ei edennyt pitkään kongressista senaatin äänestettäväksi.^[1] Jimmy Carter esitti tukensa vuonna 1979 ja tukea alettiin hakea myös yksityisiltä tahoilta. Stevie Wonder julkaisi hankkeen tueksi kappaleen Happy Birthday vuonna 1980 ja vuonna 1982 saatiin suuria lahjoituksia Coca-Colalta, Miller Brewing Companylta ja muilta suuryrityksiltä. Kongressille kerättiin 6-miljoonaa allekirjoitusta sisältänyt kansalaisaloite, jonka luovutti kongressille Coretta Scott King.^[3]

Lopulta vuonna 1983 laki Kingin kansallisen pyhäpäivän perustamisesta oli tulossa äänestettäväksi senaattiin. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan oli alun perin ajatusta vastaan. Osa republikaaneista uskoi presidentin kaatavan lain veto-oikeudellaan. Reagan oli kuitenkin alkanut kannattaa päivän perustamista. Täysin varmasti ei tiedetä, miksi presidentti muutti mielipidettään. Mahdollisesti Reagan pelkäsi lain vastustuksen leimaavan hänet rasistiksi. Päätös saattoi olla myös näpäytys Neuvostoliitolle osoittamalla, että Yhdysvalloissa kuunneltiin myös toisinajattelijoita. Osa republikaanien konservatiiveista, kuten Indianan senaattori Richard Lugar, kannattivat päivän perustamista.^[2]

Lain pääasiallisia vastustajia olivat etelän konservatiivit ja etenkin Pohjois-Carolinan senaattori Jesse Helms. Helms nosti esiin FBI:n ja John F. Kennedyn selvitykset Kingin yhteyksistä kommunisteihin. Republikaanijohtoinen senaatin lakiasiainkomitea tyrmäsi kuitenkin Helmsin näkemykset. Esimerkiksi FBI oli leimannut Kingin kommunistiksi jo ennen, kuin häntä oli tutkittu. Helms jäi paitsi myös monien etelän poliitikkojen tukea, joilla ei ollut varaa suututtaa suurta mustaa äänestävää väestönosaa.^[2]

Lain tullessa senaatin äänestettäväksi demokraatit äänestivät sen puolesta ja republikaanit jakautuivat. Reagan allekirjoitti esityksen lakiin ja ensimmäistä Martin Luther King Jr:n päivää vietettiin 20. tammikuuta 1986.^[2]

Yhdysvalloissa eri osavaltiot voivat päättää itse, miten päivää vietetään. Kaikissa osavaltioissa sitä ei vietetä samalla nimellä.^[2] Vuonna 2019 yhdysvaltalaisista työnantajista noin 45 % antoi työntekijöilleen vapaata Martin Luther Kingin päivänä. Päivän suosio on kasvanut sitten vuoden 2008, jolloin vapaata antoi vain 28 % työnantajista.^[4] Martin Luther Kingin päivä on myös kongressin nimittämä siviilipalveluspäivä. Päivän aikana kansalaisia kannustetaan vapaaehtoistyöhön omissa yhteisöissään esimerkiksi kouluissa, leipäjonoissa tai vastaavissa palveluissa. Toimia johtaa AmeriCorps.^[5]