M/S Arctic Sea

Alus liikennöi useita vuosia Suomen ja Välimeren satamien välillä,^[10] ainakin syksystä 2008 alkaen päätesatamana oli Bejaïa Algeriassa.^[11]

Alus kaapattiin 24. heinäkuuta 2009 vastaisena yönä Gotlannin ja Öölannin välisellä merialueella,^[12][13][14] lähellä pistettä 57.34977°N, 17.47878°E,^[15] noin 20 kilometrin päässä Öölannin pohjoiskärjestä. Alus oli kaappauksen tapahtuessa puutavaralastissa matkalla Pietarsaaresta Bejaïaan,^[11] Algeriaan.^[12][16] Laivan miehistö onnistui välittämään tiedon, että noin 8–10 hengen poliiseina esiintynyt kaappaajajoukko valtasi aluksen. Valepoliisien kerrottiin sitoneen miehistön ja ilmoittaneen etsivänsä laivalta huumeita. Kaappaajien vaatimuksesta miehistö kuitenkin ilmoitti, että kaappaajat olisivat poistuneet alukselta 12 tunnin päästä viemättä aluksesta mitään.^[12] Alus oli tällöin pisteessä 56.29191°N, 16.87442°E matkalla 2,9 solmun nopeudella luoteeseen kohti Öölantia suuntaan 305 astetta.^[17]

Viimeinen automaattinen paikkatieto laivalta oli lähetetty 29. heinäkuuta 2009 Englannin kanaalista, pisteestä 49.8305°N, 3.278333°W.^[18] Solchart Managementin toimitusjohtaja Viktor Matveev kertoo olleensa viimeisen kerran puhelinyhteydessä laivaan 31.7.2009, jolloin se ilmoitti olevansa Portugalin edustalla.^[19] Laivan odotettiin saapuvan Bejaïan satamaan 4.8.2009,^[11], jonne se ei kuitenkaan saapunut.

Laivan miehistön omaiset vaativat, että etsintöihin ryhdytään. Venäjän federaatio lähetti neljä alusta etsimään M/S Arctic Seata.^[20] 11.8.2009 noin kello 17.30 Arctic Sea -aluksen nimi ilmestyi Algerian Bejaian sataman verkkosivuilla olevaan laivalistaan.^[21] Satamaviranomaiset kuitenkin kiistivät tiedon, eikä alusta ollut lisätty viralliseen listaan. Myöhemmin Venäjä lähetti kaksi ydinsukellusvenettä etsimään kadonnutta rahtilaivaa ja sen puutavaralastia.^[22] Dosentti Arto Luukkanen ihmetteli Venäjän voimakasta kiinnostusta Arctic Sea -alusta kohtaan.^[23] On myös epäilty lastin mukana olleen aseita tai muuten laitonta lastia.^[24]

Tosiasiallisesti etsinnässä mukana olevat tahot olivat enimmän osan aikaa tietoisia aluksen liikkeistä, ja julkisuuteen syötettiin virheellistä tietoa, jotta pelastusoperaation suunnitteluun jäi työrauha. Käytännön toimijana operaatiossa oli Venäjän laivasto, mutta osapuolisina oli myös lippuvaltio Maltan ja Suomen viranomaisia. Myös Nato avusti Venäjää.^[25]

Tapausta seurannut venäläinen internetjulkaisun Sovfraht Maritime Bulletinin päätoimittaja Mihail Voitenko joutui saamiensa uhkausten jälkeen pakenemaan ulkomaille.^[26]

Suomen keskusrikospoliisi vahvistaa, että laivan omistavalta yritykseltä vaadittiin laivasta lunnaita.^[27]

Venäjän laivaston edustajat nousivat M/S Arctic Sea -alukseen 17. elokuuta 2009 noin 500 kilometrin päässä Kap Verden saaristosta. Miehistön kerrottiin olevan elossa ja hyväkuntoinen.^[28] Toisten lähteiden mukaan miehistöä oli pahoinpidelty, ja heidät sekä kaappaajat siirrettiin laivaston alukseen kuulusteltavaksi.^[29]

Sekä miehistö että kaappaajat lennätettiin Kap Verdestä Moskovaan kolmella ilmavoimien kuljetuskoneella. Tätäkin on ihmetelty julkisuudessa. Miksi noin 25 henkilön siirtoon tarvittiin kolme suurta kuljetuskonetta? Mm. tämän johdosta aluksen ympärillä on liikkunut erilaisia salaliittoteorioita. Näihin on liitetty se, että alus kävi telakalla Kaliningradissa ennen viimeisintä matkaansa. On muun muassa epäilty, että alukseen rakennettiin salalokeroita. Välillä ilmoitettiin, että alus siirrettäisiin Mustallemerelle Novorossijsksin satamaan tutkittavaksi.^[30]. Alus kuitenkin pysyi itäisellä Atlantilla.

Arctic Sea -alus oli määrä luovuttaa syyskuussa aluksi lippuvaltio Maltan viranomaisille, ja sitä kautta edelleen sen suomalaiselle varustajayhtiölle. Malta on kuitenkin ilmoittanut, että sen ei ole tarve toimia välikätenä. Varustaja taas imoittaa olevansa episodin johdosta lähes vararikossa, eikä kykene huolehtimaan aluksen kunnostamisesta. Kaiken lisäksi Espanjan viranomaiset eivät päästäneet alusta Las Palmasin satamaan, jossa luovutuksen oli määrä tapahtua.^[31]

Lokakuun lopulla alus hinattiin korjattavaksi Maltalle, jonka lähivesillä alus luovutettiin omistajilleen ja hinattiin Vallettaan korjattavaksi^[32][33]

Kaappaajiksi epäiltyjen omaiset vaativat, että oikeudenkäynti siirretään Suomeen tai Ruotsiin.

Kaappauksesta on tuomittu Venäjällä useita ihmisiä pitkiin vankeusrangaistuksiin. Venäjä syyttää Viron suojelupoliisin entistä työntekijää Eerik-Niiles Krossia yhden tuomitun väitteiden perusteella kaappauksen taustavoimaksi.^[34]

Englantilaisen Sunday Times -sanomalehden mukaan alus kuljetti venäläisvalmisteisia S-300-ilmatorjuntaohjuksia kohti Irania. Artikkelin mukaan ohjukset olisi lastattu alukseen sen telakoinnin yhteydessä Kaliningradissa. Lehti viittaa tiedoissaan Israelin turvallisuuspalvelu Mossadin tietoihin. Ohjusten myyjät ovat tietojen mukaan entisiä Venäjän armeijan upseereja. Lehtitiedon mukaan Mossad lähetti laivalle kaappaajat keskeyttämään sen matkan.^[35][36] Säteilyturvakeskus pyysi lopettamaan säteilymittauksien tekemisen Arctic Sean Pietarsaaren-laituripaikan läheisyydessä. ^[37] OMG Kokkola Chemicalsin toimitusjohtaja Jöran Sopon mukaan, Malta Forest Company toimitti heille uraanipitoista rikastetta vuonna 2008. ^[38]

• Timo Hellenbergin ja Heikki Visurin artikkeli kirjassa Hellenberg, Timo, Talvitie, Heikki, Visuri, Pekka & Volanen, Risto: Myrskyn silmässä. Suomi ja uudet kriisit. Helsinki: WSOYpro, 2011. ISBN 978-951-0-38126-7
• Susanna Niinivaara, Arctic Sean arvoitus, Suomen Kuvalehti 20/2012 sivut 24–34 ja Kartta ja tapahtumapäivät
• Pekka Sartola, Kaappaus, Päivä Oy, 2010. ISBN 978-952-475-410-1

• Suomalaisen varustamon laiva kaapattiin Ruotsin vesillä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Suspected Hijacking of Ship in Baltic Sea of Swedish Coast
• VesselTracker.com: Kuva Arctic Sea-laivasta vuodelta 2007