Koulutus Suomessa

Suomen koulutusjärjestelmään kuuluu neljä koulutusastetta: esiaste, joka tarkoittaa varhaiskasvatusta ja siihen sisältyvää esiopetusta, yhdeksänvuotinen perusopetus (peruskoulu), sen jälkeinen toisen asteen koulutus (lukio ja ammattioppilaitokset) ja korkea-asteen koulutus (ammattikorkeakoulut ja yliopistot). Aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla koulutusasteilla.^[2]

Niin peruskoulun luokan- ja aineenopettajat kuin toisen asteen opettajatkin suorittavat osana korkeakoulututkintoaan tai sen lisäksi pedagogisia opintoja. Myös varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opettajilla on vähintään alempi korkeakoulututkinto.^[3]

Pääartikkelit: Varhaiskasvatus Suomessa ja esiopetus Suomessa

Varhaiskasvatus tarkoittaa 0–6-vuotiaiden kasvatusta ja opetusta, joka sisältää vuoden mittaisen esiopetuksen. Kuusivuotiaiden lasten, jotka aloittavat peruskoulun seuraavana vuonna, on vuodesta 2015 alkaen ollut pakko osallistua esiopetukseen tai vastaavat tiedot ja taidot antavaan toimintaan. Tätä ennenkin esiopetukseen osallistui lähes jokainen lapsi. Muu varhaiskasvatus on vapaaehtoista.^[4][5]

Pääartikkeli: Peruskoulu Suomessa

Perusopetuksella tarkoitetaan peruskoulua eli maksutonta yleissivistävää koulutusta, jota säätelee perusopetuslaki. Peruskoulu aloitetaan yleensä sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän vuotta. Huoltajat voivat hakea yhden vuoden muutosta koulun aloittamisikään, mikäli psykologisten testien perusteella lapsi on jo 6-vuotiaana valmis aloittamaan koulunkäynnin tai tarvitsee vuoden lisäaikaa kypsymiseen. Peruskoulun suorittaminen kestää tavallisesti yhdeksän vuotta.^[6] Peruskoulusta ei saa tutkintoa, mutta se antaa kelpoisuuden hakeutua sen jälkeiseen koulutukseen.^[2]

Kaikki Suomen 7–18-vuotiaat ovat lain nojalla oppivelvollisia, mikä velvoittaa heitä osallistumaan peruskoulutukseen tai huoltajat järjestämään koulutuksen jollakin toisella tavalla.^[6] Lukuvuodesta 2021–2022 alkaen oppivelvollisuuden kesto laajeni 18 ikävuoteen aikaisemmasta 16 vuodesta. Samalla myös toisen asteen tutkinnon suorittaminen muuttui kokonaan maksuttomaksi.^[7][8]

Vuoden 2021 lopussa Suomessa oli toiminnassa 2 085 peruskoulua, joissa opiskeli 547 300 oppilasta.^[9] Opetuskielenä on joko suomi tai ruotsi. Opetuskieli voi kuitenkin olla myös saame, romani tai viittomakieli.^[10]

Pääartikkelit: Lukio Suomessa ja ammattikoulutus Suomessa

Peruskoulun jälkeinen koulutus sisältää yleissivistävän lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen (ammatilliset perustutkinnot, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot)^[2]. Toisen asteen tutkinnon suorittaminen on Suomessa kokonaan maksutonta vuodesta 2021 alkaen^[8].

Kolmevuotiseksi suunniteltu lukiokoulutus on yleissivistävää ja valmistaa ylioppilastutkintoon. Lukion jälkeen opiskelija voi hakea ammatilliseen peruskoulutukseen tai korkea-asteen opintoihin.^[2] Vuonna 2021 lukiokoulutusta annettiin 378 oppilaitoksessa ja tutkintotavoitteisessa lukiokoulutuksessa opiskeli 107 000 opiskelijaa. Vuosina 2001–2021 lukiolaisten määrä väheni 17 prosenttia.^[11] Lukioiden opetuskielenä on joko suomi tai ruotsi, mutta opetuskielenä voi olla lisäksi saame, romani tai viittomakieli^[12].

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneella on alan perusammattitaito ja työelämässä tarvittava alan ammatillinen pätevyys. Tutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä ja laskennallinen opiskeluaika kolme vuotta. Aikaisemmat opinnot ja työkokemus voivat lyhentää opiskeluaikaa.^[2] Vuonna 2021 ammatillisessa tutkintokoulutuksessa oli 342 000 opiskelijaa ja ammatillisia tutkintoja suoritettiin 69 000. Tutkinnon suorittaneista 55 prosenttia oli naisia. Eniten opiskelijoita oli tekniikan alalla (91 000), palvelualoilla (70 000) ja terveys- ja hyvinvointialoilla (66 000).^[13] Ammatti- ja erikoisammatti­tutkinnot ovat ammatillista lisäkoulutusta. Ne voidaan suorittaa näyttötutkintoina, ja tutkintoihin järjestetään valmistavaa koulutusta.^[2] Myös kolmevuotisen ammatillisen perustutkinnon suorittanut voi hakea korkeakouluihin mille tahansa alalle.^[14]

Pääartikkelit: Yliopistolaitos Suomessa ja ammattikorkeakoulu Suomessa

Yliopistoissa korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Ammattikorkeakoulut tarjoavat käytännönläheistä ja työelämän tarpeita vastaavaa koulutusta.^[2]

Yliopistoissa eli tiede- ja taidekorkeakouluissa, voi suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä jatkotutkintoja, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot.^[2] Vuonna 2014 alemman korkeakoulututkinnon aloitti 17 500 ja ylemmän korkeakoulututkinnon 7 000 opiskelijaa. Tohtorintutkinnon aloitti alle 1 700 opiskelijaa. Eniten opiskelijoita oli kaupan ja hallinnon alalla sekä humanistisella alalla ja opetusalalla, noin 25 prosenttia kummassakin. Kolmanneksi eniten opiskelijoita oli tekniikan ja liikenteen alalla, 19 prosenttia.^[15]

Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen kestää 3,5–4,5 vuotta. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon edellytyksenä on ammattikorkeakoulututkinto tai muu soveltuva tutkinto sekä vähintään kahden vuoden työkokemus aiemman tutkinnon suorittamisen jälkeen.^[2]

Vuoden 2014 alusta voimaan tulleen lain mukaan jokaisella työntekijällä on oikeus saada ammattitaitoaan edistävää koulutusta vähintään kolme päivää vuodessa. Työnantaja voi saada taloudellista tukea koulutuksen järjestämiseen.^[16]

Työttömille työnhakijoille ja työttömyyden uhkaamille henkilöille järjestetään työvoimapoliittista aikuiskoulutusta. Koulutus tähtää usein ammattitutkintoon tai sen osaan ja siihen sisältyy useimmiten työssäoppimista.^[17]

Tutkintoihin tähtäävän koulutuksen lisäksi Suomessa järjestetään vapaan sivistystyön piiriin kuuluvaa koulutusta esimerkiksi kansanopistoissa ja kansalais- ja työväenopistoissa. Vapaan sivistystyön opinnot ovat yleissivistäviä, harrastustavoitteisia tai yhteiskunnallisia opintoja. Ne voivat muodostua iltaisin muutaman tunnin viikoittain jatkuvista kursseista tai esimerkiksi päivän tai viikonlopun mittaisista lyhytkursseista. Kansanopistot tarjoavat myös lukuvuoden tai -kauden mittaisia opintolinjoja, joilla opiskellaan päätoimisesti. Vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisössä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja monipuolisuuden toteutumista yhteiskunnassa.^[18][19]

Suhteellisen suuri osa väestöstä saa korkeakoulutuksen. 1990-luvulla Suomen luvut olivat OECD-maiden vertailussa maailman huippua, mutta vuoteen 2017 mennessä 55 maata oli ohittanut Suomen tällä mittarilla.^[21]

Vuonna 2013 noin 30 prosentilla 15 vuotta täyttäneistä oli jokin korkea-asteen tutkinto ja lisäksi 40 prosentilla keskiasteen tutkinto. 30 prosentilla ei ollut perusasteen jälkeistä tutkintoa.^[22] Vuonna 2022 noin 34 prosentilla 15 vuotta täyttäneistä oli jokin korkea-asteen tutkinto ja lisäksi 40 prosentilla keskiasteen tutkinto. 25 prosentilla ei ollut perusasteen jälkeistä tutkintoa. Korkeakoulututkintoja oli hiukan enemmän naisilla kuin miehillä.^[20]

Syksyllä 2022 OECD:n julkaiseman raportin mukaan suomalaisten nuorten (25–34-vuotiaiden) koulutustaso on tippunut OECD-maiden keskitason alapuolelle.^[23]

Suomessa korkeakoulutettujen vanhempien lapset päätyvät korkeakoulutukseen kahdeksan kertaa todennäköisemmin kuin kouluttamattomasta perheestä tulevat. Helsingissä korkeakoulutettujen lapsista 90 prosenttia suoritti keskiasteen, lähes aina lukion, kouluttamattomien lapsista vähän yli puolet.^[24]

Koulutuksen tasoa arvioidaan maailmanlaajuisesti muun muassa PISA-tutkimusten avulla. Suomi on pärjännyt näissä peruskoulun tasoa mittaavissa tutkimuksissa hyvin.^[25] Sen sijaan yliopistojen tasoa mittaavissa tutkimuksissa sijoitukset eivät ole olleet kovin korkeita. Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto ovat yleensä sijoittuneet parhaiten näissä listauksissa.^[26]

Suomessa koulutusta arvioi ja valvoo opetus- ja kulttuuriministeriö, mutta varsinaisia ranking-listauksia oppilaitosten paremmuudesta ei julkaista. Monet tiedotusvälineet, esimerkiksi televisiokanava MTV3, on julkaissut vuosittain ylioppilastutkintotilastojen perusteella tehtyjä lukiovertailuja^[27]. Useimmissa viestinten tekemissä vertailussa ei oteta huomioon oppilaiden lähtötasoa esimerkiksi sisäänpääsyrajoja painottamalla, joten vertailu ei välttämättä suoraan kerro itse koulutuksen laadusta.^[28]

Koulut tulivat Suomeen keskiajalla kirkon myötä. Suomen ensimmäiset koulut olivat Turussa. Turun tuomiokirkon yhteydessä annettiin koulutusta tuleville papeille 1200-luvulla perustetussa katedraalikoulussa, minkä lisäksi kaupungissa oli dominikaanien ylläpitämä luostarikoulu. Ensimmäinen lukio perustettiin Turkuun vuonna 1630.^[29] Suomen ensimmäinen yliopisto oli Kuninkaallinen Turun akatemia, joka perustettiin vuonna 1640.^[30]

Kansanopetus oli 1800-luvun puoleen väliin saakka kirkon hallinnassa. Periaatteessa kaikilla vanhemmilla oli velvollisuus opettaa lapsensa lukemaan ja tuntemaan kristinopin alkeet. Tätä valvottiin 1600-luvun lopulta alkaen kinkereillä, joilla papisto kuulusteli lasten ja aikuisten kristinopin tuntemusta. Vanhempien työtä autettiin kuitenkin kirkon järjestämässä kiertokoulussa, jossa opettaja siirtyi opetuspaikasta toiseen useaan kertaan vuoden aikana. Kiertävä opettaja mahdollisti oppilaille alkeellisen opiskelumahdollisuuden, kun omalla kylällä tai paikkakunnalla ei ollut mahdollisuutta saada opetusta.^[31]

Uno Cygnaeus tunnetaan Suomessa kansakoulun isänä. Hän jätti vuonna 1857 senaatille esityksen kansakoulusta, ja hänen ehdotustensa mukaan vuonna 1866 annettiin kansakouluasetus. Asetuksessa säädettiin kunnan järjestämästä, kirkosta erillisestä kansakoululaitoksesta, joka perustui erityisesti sveitsiläisiin esikuviin. Kansakoulu oli nelivuotinen, ja sellaisen perustaminen oli kunnalle vapaaehtoista. Kirkollinen kiertokoulu elikin vielä vuosikymmeniä kansakoulun rinnalla. Vasta vuoden 1898 piirijakoasetus pakotti kunnat perustamaan kansakouluja kaikkiin alueensa asutuskeskuksiin. Kansakoulun käyminen tuli kuitenkin pakolliseksi vasta vuoden 1921 oppivelvollisuuslain myötä.^[32] Syrjäseuduille myönnettiin pitkät siirtymäajat. Lapin ja Raja-Karjalan kunnissa etäisimmät kylät saatiin kansakoulujärjestelmään vasta 1950-luvulla.^[33] Kaupungeissa yksityiset valmistavat koulut kilpailivat alkuopetuksessa kansakoulun kanssa keski- ja yläluokan lapsista aina 1940-luvulle saakka.^[34]

Kansakoulu piteni 1950-luvulla kuusivuotiseksi ja lopulta 1960-luvulla kahdeksanvuotiseksi, ja myös oppikoulujärjestelmää uusittiin. Samalla aloitettiin suunnittelutyö, jonka seurauksena Suomi siirtyi rinnakkaiskoulujärjestelmästä peruskoulujärjestelmään. Vanha keskikoulu yhdistettiin kansakoulun ylimpiin luokkiin peruskoulun yläasteeksi. Samalla aiemmin yksityiset tai valtiolliset oppikoulut pääsääntöisesti kunnallistettiin. Lukiot säilyivät ammattikoulutuksesta erillisenä koulumuotona. Peruskoulu-uudistus toteutettiin vaiheittain pohjoisesta etelään vuosina 1972–1978.^[35]

Ammatillinen koulutus kasvoi 1960- ja 1970-luvuilla. 1990-luvulla perustettiin ensimmäiset ammattikorkeakoulut.^[36]

Koulutukseen liittyvä päätöksenteko oli kirkon käsissä vuoteen 1869 asti. Silloin perustettiin koulutoimen ylihallitus. Ammattikasvatushallitus perustettiin vuonna 1966, ja vuonna 1991 se yhdistettiin kouluhallituksen kanssa Opetushallitukseksi. Nykyinen perusopetuslaki ja -asetus ovat vuodelta 1998.^[36]

Suomessa esi- ja perusopetuksessa sekä toisen asteen tutkintoihin tähtäävässä koulutuksessa tarjotaan kaikille oppilaille sosiaalisesta asemasta riippumatta maksuton lounas koulupäivän aikana. Perusopetuksessa on tehty näin vuodesta 1948, jonka jälkeen lounaan tarjoaminen on asteittain laajentunut. Kouluruokailu tässä laajuudessa on maailmalla harvinaista.^[37][38]

Koululaisten hammashoidosta tuli lakisääteistä vuonna 1956.^[36] Nykyisin se on osa kouluterveydenhuoltoa, johon kuuluvat myös koko ikäluokan terveystarkastukset ja terveydenhoitajan avoimet vastaanotot.^[39] Osana oppilashuoltoa ovat myös koulupsykologin palvelut. Vuodesta 2015 alkaen kuntien on suositeltu hankkivan yhden psykologin tuhatta oppilasta kohden.^[40]

• Karjanhoitokoulut Suomessa
• Kaupan alan koulutus Suomessa
• Lentokoulutus Suomessa
• Lentotekniikan opetus Suomessa
• Maatalousoppilaitokset Suomessa
• Musiikinopetus Suomessa
• Suomen koulumuseo
• Taiteen perusopetus
• Tanssikoulutus Suomessa
• Valokuva-alan koulutus Suomessa
• Yliopistolliset tutkinnot Suomessa
• Yrittäjyyskoulutus Suomessa
• Koulutuksen historia

• Opetusministeriö
• Opetushallitus
• OECD: Education at Glance (englanniksi)
• OECD thematic review of tertiary education – Country Background report for Finland. (PDF) (englanniksi)
• Euroopan koulutusjärjestelmät tilastovertailussa (Arkistoitu – Internet Archive). Opetushallitus.
• Tilastokeskus: Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset