Ylempi korkeakoulututkinto

Käsite ylempi korkeakoulututkinto on tarpeellinen lähinnä siksi, että se määrittelee yksiselitteisesti tietyn koulutustason, joka on kelpoisuusvaatimuksena tiettyihin valtion ja kunnan virkoihin. Käsite on määritelty yksiselitteisesti valtioneuvoston asetuksessa korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998) muutoksineen (806/1999, 1132/2003 ja 426/2005). Asetuksen mukaan ylemmiksi korkeakoulututkinnoiksi lasketaan edellä mainittujen nykyisten tutkintojen lisäksi myös aiempien asetusten mukaiset tutkinnot.

Ammattikorkeakoululain (932/2014) 11 §:n mukaisesti ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot (esim. Tradenomi (ylempi AMK)) ovat ylempiä korkeakoulututkintoja.

Ennen tammikuun 1. päivää 1994 annettujen säännösten ja määräysten mukaan suoritetut kandidaatintutkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja (poikkeavat ajat mainittu):

• filosofian kandidaatti
• elintarviketieteiden kandidaatti
• hallintotieteiden kandidaatti
• hallinto-opin kandidaatti
• kauppatieteiden kandidaatti
• kasvatustieteiden kandidaatti (asetusta 139/1995 edeltäneiden säännösten tai määräysten mukainen)
• liikuntatieteiden kandidaatti
• maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti (asetusta 214/1995 edeltäneiden säännösten tai määräysten mukainen)
• musiikin kandidaatti
• oikeustieteen kandidaatti (asetusta 794/2004 edeltäneiden säännösten tai määräysten mukainen)
• psykologian kandidaatti
• taiteen kandidaatti
• tanssitaiteen kandidaatti
• teatteritaiteen kandidaatti
• teologian kandidaatti
• yhteiskuntatieteiden kandidaatti

Useimpien näiden tutkintojen suorittajat saattoivat hakea yliopistoltaan alaansa vastaavan maisterin arvonimen maksamalla nimellisen leimaveron. Kuitenkin monet jättivät tämän mahdollisuuden käyttämättä, koska maisterin arvonimestä ei ollut 1970- ja 1980-luvulla mitään käytännön hyötyä.

Lisäksi seuraavat historialliset tutkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja:

• teologinen erotutkinto
• Sacri ministerii (aiempi teologinen tutkinto)
• molempain oikeuksien kandidaatti
• odontologian lisensiaatti (hammaslääketiede)
• agronomin tutkinto (maatalous – nykyään maataloustieteistä valmistuneelle maatalous- ja metsätieteiden maisterille myönnettävä arvonimi)
• ekonomin tutkinto, joka on kauppatieteellisistä tutkinnoista annetun asetuksen (402/1977) mukainen (aiempien määräysten mukaiset tutkinnot ovat alempia korkeakoulututkintoja; nykyään kauppatieteiden maisterille myönnettävä arvonimi)
• Kuvataideakatemian loppututkinto
• lainopin kandidaatti
• metsätutkinto
• metsänhoitotutkinto
• puutarha-agronomin tutkinto
• Sibelius-Akatemian diplomitutkinto
• Taideteollisen korkeakoulun loppututkinto
• terveydenhuollon kandidaatti
• valtiotieteellinen virkatutkinto
• valtiotieteen kandidaatti
• ylempi oikeustutkinto
• taloustieteiden kandidaatti.
• upseerin virkatutkinto tutkinto joka on asetuksen 662/1992 voimaantulon jälkeen annettujen määräysten mukainen ylempiä korkeakoulututkinto. Ennen valtioneuvoston asetusta 612/2001 voimassa olleiden määräysten mukainen yleisesikuntaupseerin tutkinto vastaa ainakin ylempää korkeakoulututkintoa. Tämä tarkoittanee, että virkaan valitseva taho voi halutessaan tulkita sen vastaavan myös mahdollisesti vaadittavaa yliopistollista jatkotutkintoa.

Muutettaessa opetusta koskevia säännöksiä niihin sisältyy siirtymäaika, jonka kuluessa vanhat opiskelijat voivat suorittaa tutkintonsa loppuun. Tämän on sellaisten tutkintojen kohdalla, jotka ovat olleet sekä ylempiä että alempia korkeakoulututkintoja, tarkistettava nimenomaan se, minkä tutkintoasetuksen mukaan tutkinto on suoritettu. Esimerkiksi vuonna 1995 valmistuneista yhteiskuntatieteiden kandidaateista valtaosa suoritti tutkintonsa ylempänä korkeakoulututkintona, sillä he olivat aloittaneet opintonsa jo 1990-luvun alussa aiemman tutkintorakenteen alaisuudessa. Vastaavasti monet 1970-luvun lopun ekonomit ovat suorittaneet vain alemman korkeakoulututkinnon. Pidemmistä tutkinnoista esimerkkinä on diplomi-insinööri: ennen vuotta 2010 suoritetut diplomi-insinöörin tutkinnot olivat nykyistä 20 opintoviikkoa pidempiä.

Eurooppalais-saksalaisessa perinteessä ja siten Suomessa ylempi korkeakoulututkinto edustaa yliopistokoulutuksen normaalitasoa (luokitellaan perustutkinnoksi), mutta anglosaksisessa järjestelmässä ylempi korkeakoulututkinto on jatkotutkinto. Monissa yliopistoissa maisterintutkintoa ei suoriteta lainkaan, vaan kandidaatit jatkavat suoraan tohtoriksi. Pääperiaatteena anglosaksisia tutkintoja ja suomalaisia tutkintoja verrattaessa on pidettävä seuraavaa: esimerkiksi Bachelor of Arts (BA) ja Bachelor of Science (BSc) vastaavat suomalaista kandidaatin tutkintoa. Edelleen Master of Arts (MA), Master of Science (MSc) ja muut vastaavat tutkintonimikkeet vastaavat taas suomalaista maisterin tutkintoa.

Suojaamatonta MBA-, eli Master of Business Administration -tutkintoa, samoin kuin suppeampaa eMBA-tutkintoa ei ole Suomen koulutusjärjestelmässä hyväksytty varsinaiseksi tutkinnoksi, eli se ei anna muodollista pätevyyttä esimerkiksi viranhaussa. Koska MBA-tutkintojen laatua ei siis virallisesti valvota ja siten ohjelmien laadun arviointi on vaikeaa, on käytännöksi tullut arvioida ohjelmia esimerkiksi kansainvälisten akkreditointien määrän (AMBA, AACSB, EQUIS) sekä ranking-listojen avulla. Euroopan unionissa on käynnissä niin sanottu Bolognan prosessi, jonka tavoitteena on luoda yksiselitteinen vertailujärjestelmä eri maiden tutkintojen välillä.

Englanninkielisessä yliopistomaailmassa ylemmistä korkeakoulututkinnoista (postgraduate) käytetään mm. lyhenteitä:

• MSc = Master of Science (luonnontieteellinen, tekninen tai yhteiskuntatieteellinen tutkinto)
• MA = Master of Arts (yhteiskuntatieteellinen tai humanistinen tutkinto). Joissain Skotlannin yliopistoissa MA-tutkinto on alempi korkeakoulututkinto. Usein ylemmät tutkinnot samalta alalta nimetään näissä yliopistoissa MSc:ksi.

• Yliopistolliset korkeakoulututkinnot (Opintoluotsi) (Arkistoitu – Internet Archive)