Kaspar Hauser

Kaduilla harhailleen, oudosti kävelleen pojan löysi suutari, jolle poika ojensi Nürnbergin kevyen ratsuväen kapteenille osoitetun kirjeen. Kirjeessä kerrottiin Kasparin äidin antaneen pojan kirjeen kirjoittajalle hoidettavaksi. Hoitajalla oli kirjeen mukaan kuitenkin jo kymmenen lasta, joten hän ei voinut huolehtia pojasta. Pojalta löytyi toinenkin, äidin vuonna 1812 kirjoittama kirje. Äiti kertoi kirjeessä olevansa naimaton ja pojan isän olevan Nürnbergin kevyestä ratsuväestä. Kirjeessä toivottiin pojan liittyvän 17-vuotiaana samaan joukko-osastoon, jossa isä oli palvellut. Lopulta hänet annettiin yliopiston professori Georg Friedrich Daumerin huostaan.

Kaspar ei syönyt kuin karkeaa leipää ja joi vain vettä. Lisäksi hän kavahti kirkasta valoa eikä pystynyt kävelemään kunnolla. Löydettäessä Kaspar ei osannut puhua kuin muutamia sanoja. Hän hoki lauseita "minä olen Kaspar Hauser" ja "haluan olla ratsastaja kuten isä". Kaspar oppi kuitenkin hämmästyttävän nopeasti puhumaan, jolloin hän pystyi myös kuvailemaan ja kertomaan oloja, joissa hän oli elänyt ja mitä hän oli kokenut.

Kasparin mukaan häntä oli pidetty pimeässä äänieristetyssä huoneessa tai laatikossa, jossa hän ei mahtunut seisomaan eikä makaamaan suorana. Hänelle oli tarjoiltu ruokaa (vain leipää sekä vettä) ja silloin tällöin Kaspar oli nukutettu, jotta hänet oli saatu pestyä ja vaatteet vaihdettua. Hän oli leikkinyt muutamilla puisilla leluilla ja kirkasvärisillä nauhoilla.

Ennen kuin Kaspar vapautettiin harhailemaan, hänet oli opetettu seisomaan ja kävelemään.

Kaspar Hauser murhattiin 17. joulukuuta 1833 Ansbachin kaupungissa, tekijää ei saatu kiinni. Hauserin epäillään syntyneen Badenin suurherttua Karlin ja tämän puoliso Stéphanie de Beauharnais'n vanhimpana poikana ja siten suvun perintöprinssinä, mutta tulleen vaihdetuksi vaikean syntymän yhteydessä kuolemansairaaseen lapseen, joka menehtyikin vain hieman myöhemmin. Tekoa ja myöhempää murhaa on esitetty kreivitär Luise von Hochbergin järjestämäksi, sillä Karlin jäätyä vaille miespuolista perillistä siirtyi kruunu Karlin isoisän epäsäätyisen Luise-vaimon Leopold-pojalle. Myöhemmät DNA-testit ovat vahvistaneet tämän mahdollisuuden. Suvun perilliset ovat kieltäytyneet kommentoimasta asiaa, eikä myöskään DNA-näytteiden ottamista suvun kryptasta ole sallittu.

Kasparilta löydettiin kaksi kirjettä, joista toisen esitettiin olevan pojan äidiltä ja toinen pojan myöhemmältä hoitajalta. Hoitajan kirjettä ei ollut päivätty.

"Kunnianarvoisa kapteeni,
lähetän Teille pojan joka haluaa palvella kuningastaan armeijassa. Hänet tuotiin luokseni lokakuun 7. päivänä 1812. Olen köyhä työläinen, jolla on omia lapsia kasvatettavanaan. Hänen äitinsä pyysi minua kasvattamaan pojan, ja täten päätin kasvattaa hänet kuin oman lapseni. Tämän jälkeen en kertaakaan ole päästänyt häntä ulos talosta askeleen vertaa, joten kukaan ei tiedä, missä hänet on kasvatettu. Edes hän itse ei tiedä paikan nimeä tai sijaintia.

Voitte kuulustella häntä, kunnianarvoisa kapteeni, mutta hän ei pysty kertomaan Teille missä asun. Vein hänet ulos yöllä. Hän ei osaa reittiä takaisin. Hän on pennitön, koska minulla itsellänikään ei ole rahaa. Jos ette pidä häntä, Teidän on iskettävä hänet kuoliaaksi tai hirtettävä hänet."

Äidin kirje oli päivätty yksinkertaisesti "Lokakuussa 1812":

"Tämä lapsi on kastettu. Hänen nimensä on Kaspar; Teidän on itse annettava hänelle hänen toinen nimensä. Pyydän Teitä pitämään hänestä huolta. Hänen isänsä oli ratsuväen sotilas. Kun hän on seitsemäntoista, viekää hänet 6. ratsuväkirykmenttiin Nürnbergissä: hänen isänsä kuului siihen. Rukoilen Teitä pitämään hänet, kunnes hän täyttää seitsemäntoista. Hän syntyi huhtikuun 30. päivänä vuonna 1812. Olen köyhä tyttö; en voi pitää hänestä huolta. Hänen isänsä on kuollut."

Eeva-Liisa Mannerin kuunnelma Yön Kaspar eli Kaspar Hauserin tarina kantaesitettiin Yleisradiossa 1986.^[1]

Q-teatterissa tuli vuonna 2014 ensi-iltaan Kaspar Hauserista kertova näytelmä. Sen ohjasi Akse Pettersson, ja hän on kirjoittanut sen yhdessä Johannes Ekholmin kanssa. Kriitikon mukaan se ammentaa historiasta mutta "näyttää, miltä maailma näyttää ja tuntuu juuri nyt, kolmikymppisten tekijöidensä näkökulmasta".^[2] Näytelmä sai kiitokset ja kehut niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin. Se esitettiin vuonna 2015 myös Kansallisteatterissa.^[3]

Werner Herzog on ohjannut 1974 Kaspar Hauserista elokuvan Kaspar Hauserin tapaus (Jeder für sich und Gott gegen alle)^[4]

• Kitchen, Martin: Kaspar Hauser: Europe’s Child. London: Palgrave Macmillan, 2001. ISBN 0-333-96214-1
• Shengold, Leonard: Kaspar Hauser and Soul Murder: A Study of Deprivation. International Review of Psycho-Analysis, 1978, 5. vsk, s. 457–476.

• http://www.zdf.de/ZDFde/inhalt/31/0,1872,2027199,00.html?dr=1 (saksaksi)
• http://www.feralchildren.com/ (englanniksi)