Kala nimeltä Wanda

Lontoossa toimiva gangsteri George Thomason (Tom Georgeson) ja hänen oikea kätensä, pahasta änkytyksestä kärsivä eläinrakas Ken Pile (Michael Palin), suunnittelevat yhdessä jalokiviryöstön. He ottavat suunnitelmaan mukaan kaksi amerikkalaista rikollista, viehättävän Wanda Gershwitzin (Jamie Lee Curtis) ja anglofobiasta kärsivän ja itseään älykkönä pitävän Otto Westin (Kevin Kline). Wanda ja Otto ovat tosiasiassa rakastajia, mutta esittävät olevansa veli ja sisko, jotta Wanda voisi käyttää viehätysvoimaansa Georgeen ja Keniin.^[1]

Ryöstö sujuu suunnitelman mukaan ja ryhmä pääsee timanttien kanssa karkuun. Ongelmia syntyy, kun koiriaan ulkoiluttamassa ollut vanha rouva näkee heidät pakomatkalla. Lisäksi Wanda ja Otto ilmiantavat Georgen poliisille, mutta huomaavat palatessaan hakemaan saalista Georgen siirtäneen sen tuntemattomaan paikkaan. Ken saa tehtäväkseen päästää silminnäkijä päiviltä, mutta onnistuu tappamaan hänen koiransa yksi kerrallaan. Lopulta vanha rouva kuitenkin kuolee sydänkohtaukseen viimeisen koiran kuoltua.^[1]

Wanda, joka aikoi pettää myös Oton ryöstösaaliin noutamisen jälkeen, päättää vietellä Georgen onnettomasti naimisissa olevan asianajajan Archie Leechin (John Cleese) saadakseen selville minne timantit on kätketty. Archie rakastuu lopulta Wandaan ja saa Georgen oikeudenkäynnin aikana tietää tämän osallisuudesta ryöstöön. Avioeron ja työpaikan menettämisen uhatessa oikeussalissa tapahtuneen välikohtauksen jälkeen Archie päättää etsiä timantit itse ja paeta Wandan kanssa maasta. Loppukohtauksessa Archie ja Wanda lentävät timantit mukanaan Etelä-Amerikkaan.^[1]

Brittiläinen koomikko Stephen Fry nähdään elokuvassa lyhyessä cameoroolissa.^[2]

Käsikirjoituksesta vastasivat Crichton ja Cleese. Miesten yhteistyö sujui hyvin ja he työskentelivät yhdessä 13 luonnoksen parissa. Cleese käytti elokuvan kehitykseen ja esituotantoon yli 150 000 dollaria omia rahojansa ja yritti herättää Hollywoodin elokuvastudioiden mielenkiintoa. Neljä elokuvastudiota jätti tarjouksen väliin, kunnes lopulta Metro-Goldwyn-Mayer suostui järjestämään elokuvalle budjetin.^[3]

Vuonna 1988 Crichton ei ollut tehnyt ohjaustyötä 20 vuoteen. Hän sai kunnian elokuvan ohjauksesta, mutta Cleesen nimi oli lopputeksteissä tuotannon ajan lähinnä sen varalta, että Crichton olisi esimerkiksi sairastunut. Todellisuudessa Cleese kuitenkin yleensä työskenteli näyttelijöiden kanssa lavastuksissa ja Crichton valvoi suurempaa kokonaisuutta. Elokuva pysyi budjetin rajoissa ja kuvaukset päättyivät joka päivä kuudelta illalla.^[3] Elokuva kuvattiin 7,5 miljoonan dollarin budjetilla.^[4]

Elokuva julkaistiin 15. heinäkuuta 1988.^[5] Se tuotti Yhdysvalloissa 63,5 miljoonaa dollaria ja maailmanlaajuisesti yhteensä 189,6 miljoonaa dollaria.^[6][7]

Kevin Kline sai roolisuorituksestaan parhaan miessivuosan Oscar-palkinnon.^[8] Cleese ja Crichton olivat ehdokkaina kategoriassa paras alkuperäinen käsikirjoitus ja Crichton kategoriassa paras ohjaus.^[9][10] Elokuva sai kolme Golden Globe-ehdokkuutta, mukaan lukien Curtis kategoriassa paras naispääosa musikaali- tai komediaelokuvassa.^[11] Elokuva oli lisäksi ehdolla yhdeksän^[12] BAFTA-palkinnon saajaksi. Cleese sai BAFTA:n parhaasta miespääosasta ja Palin parhaasta miessivuosasta.^[13]

Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle neljä tähteä neljästä. Ebertin mukaan elokuva oli hauskin minkä hän oli nähnyt pitkään aikaan.^[14] The New York Times-lehden kriitikon Vincent Canby puolestaan kritisoi elokuvaa voimakkaasti. Hänen mukaansa elokuvan käsikirjoitusta ei ole mietitty loppuun asti ja että elokuva muuttuu loppua kohden eräänlaiseksi tuotantoryhmän väliseksi sisäpiirivitsiksi.^[15] Kriitikko James Berardinelli antoi elokuvalle myös neljä tähteä neljästä.^[16]

28. lokakuuta 2012 elokuvalla Rotten Tomatoes -sivustolla 96 % kriitikoista piti elokuvaa hyvänä, 48 arvostelun jälkeen.^[17] Metacritic-sivustolla elokuvalla oli 80/100 pistettä 17 kriitikon arvostelun jälkeen.^[18]

Se valittiin 1900-luvun vaikuttavimpien brittiläisten elokuvien joukkoon BFI:n kyselyssä vuonna 1999^[19]. Yhdysvaltain elokuvainstituutin kesäkuussa 2000 julkaisemassa AFI:n 100-vuotissarjan 100 hauskinta komediaa-luettelossa Kala nimeltä Wanda on sijalla 21.^[20] Elokuva on lisäksi muun muassa yhdysvaltalaisen Bravo-televisiokanavan ja Reader's Digest-aikakauslehden hauskimpien elokuvien Top 100-listoilla.^[21][22] Vuonna 2017 myös BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi Kalan nimeltä Wanda kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalle.^[23]

Tanskalaismiehen kerrotaan kuolleen nauruun vuonna 1989 katsoessaan elokuvaa.^[24]

Samat näyttelijät tapaavat uudelleen John Cleesen käsikirjoittamassa 1997 julkaistussa elokuvassa Kaikkiruokaiset ystäväni.^[25]

Cleese on tehnyt elokuvan oikeudet omistavan Metro-Goldwyn-Mayer-yhtiön kanssa sopimuksen elokuvan teatterimusikaaliversiosta. Musikaalin toteutumisaikataulu oli kuitenkin vielä vuoden 2011 lopulla epäselvä.^[26]