Juan Carlos I
Juan Carlos I (koko nimeltään Juan Carlos Alfonso Víctor María de Borbón y Borbón-Dos Sicilias, s. 5. tammikuuta 1938 Rooma, Italia) on Espanjan entinen kuningas. Hänen isoisänsä Alfonso XIII oli Espanjan kuningas ennen vuonna 1931 syntynyttä toista tasavaltaa. Tasavalta koki loppunsa Espanjan sisällissodan myötä ja sitä seurasi Francisco Francon diktatuuri, joka jatkui Francon kuolemaan 20. marraskuuta 1975 asti. Juan Carlos kruunattiin Espanjan kuninkaaksi 22. marraskuuta 1975, minkä myötä Espanjasta tuli jälleen perustuslaillinen monarkia. Juan Carlos kuuluu Bourbon-sukuun.
| Juan Carlos I | |
|---|---|
_(cropped).jpg) | |
| Espanjan kuningas | |
| Valtakausi |
22. marraskuuta 1975 – 19. kesäkuuta 2014 |
| Kruunajaiset | 27. marraskuuta 1975 |
| Edeltäjä |
Alfonso XIII (kuningas) Francisco Franco (caudillo) |
| Seuraaja | Felipe VI |
| Syntynyt |
Juan de Borbón 5. tammikuuta 1938 Rooma, Italia |
| Puoliso | Kreikan ja Tanskan prinsessa Sofía |
| Lapset |
Elena Cristina Felipe VI |
| Koko nimi | Juan Carlos Alfonso Victor María de Borbón y Borbón-Dos Sicilias |
| Suku | Bourbon |
| Isä | Juan de Borbón |
| Äiti | María de las Mercedes |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Vuoden 2014 kesäkuussa Juan Carlos ilmoitti aikovansa luopua kruunusta poikansa Felipen hyväksi. Kruunusta luopuminen edellytti maan perustuslain muuttamista ja vallanvaihdos toteutui vuorokauden päättyessä 18. kesäkuuta 2014.[1][2] Elokuussa 2020 Juan Carlos ilmoitti poistuvansa maasta jälleen, nyt ”palvellakseen parhaiten Espanjan kansaa ja sen instituutioita”. Lähdön takana epäillään olevan valtavan lahjussumman vastaanottaminen saudiarabialaisen luotijunahankkeen yhteydessä.[3][4] Hän asuu omaehtoisessa maanpaossa Arabiemiraateissa.[5]
Lapsuus ja nuoruus
muokkaaJuan Carlos syntyi Roomassa, jossa hänen vanhempansa, Juan de Borbón ja María de las Mercedes, elivät maanpaossa. Hänen isänsä oli Espanjan edellisen kuninkaan, vuonna 1931 vallasta luopuneen Alfonso XIII:n poika ja hänen äitinsä oli Molempain Sisiliain kuningas Ferdinand II:n lapsenlapsenlapsi. Hänellä on kolme sisarusta, prinsessat Pilar ja Margarita ja edesmennyt prinssi Alfonso. Vuonna 1948 hän muutti Espanjaan, koska Francon vaatimuksena monarkian palauttamiselle oli, että Juan Carlos suorittaisi opintonsa hänen tarkkailunsa alaisena. Hän aloitti opintonsa San Sebastiánissa ja päätti ne vuonna 1954 Madridin San Isidro -instituutissa. Tämän jälkeen hän liittyi maavoimiin, ja suoritti upseerikoulutuksen Zaragozassa vuosina 1955–1957.
Vuonna 1956 Juan Carlosin nuorempi veli, prinssi Alfonso, kuoli ampumavälikohtauksen seurauksena perheen asunnolla Estorilissa, Portugalissa. Virallinen selitys oli asetta puhdistaessa tapahtunut tapaturma, mutta on epäselvää laukaisiko aseen Alfonso vai Juan Carlos.
Vuosina 1957–1958 Juan Carlos opiskeli Pontevedran merisotakoulussa ja vuosina 1958–1959 San Javierin ilmasotakoulussa. Vuonna 1961 hän valmistui Complutensen yliopistosta. Hän muutti asumaan La Zarzuelan palatsiin ja ryhtyi hoitamaan virallisia tehtäviä.
Francon seuraaja
muokkaaNimittämällä Juan Carlosin seuraajakseen vuonna 1969 Franco jätti huomioimatta tämän isän Juan de Borbónin perimisoikeuden. Franco leikki pitkään ajatuksella luovuttaa valtaistuin Juan Carlosin serkulle, Alfonso de Borbón Dampierrelle. Francon ollessa kykenemätön hoitamaan tehtäviään vuosina 1974 ja 1975 Juan Carlos toimi virkaatekevänä valtionpäämiehenä. Lähellä kuolemaansa, 30. lokakuuta 1975, Franco siirsi tehtävänsä lopullisesti Juan Carlosille. 22. marraskuuta Espanjan parlamentti nimitti Juan Carlosin Espanjan kuninkaaksi.
Monarkian palautuminen
muokkaaFrancon kuoleman jälkeen Juan Carlos suoritti nopeaan tahtiin useita demokraattisia uudistuksia. Tämä närkästytti joitain konservatiivisia tahoja, etenkin asevoimissa, jotka odottivat hänen jatkavan Francon autoritaarisella linjalla. Hän nimitti Adolfo Suárezin pääministeriksi (Presidente del Gobierno). 15. heinäkuuta 1977 järjestettiin ensimmäiset Francon ajan jälkeiset demokraattiset vaalit. Vuonna 1978 julistettiin uusi perustuslaki, joka tunnustaa Juan Carlosin kruunun lailliseksi perijäksi ja kuninkaaksi. Vallankaappausyritys 23. helmikuuta 1981, jossa uutta hallitusmuotoa vastustaneet aseistetut Guardia Civilin sotilaat Antonio Tejeron johdolla ottivat haltuunsa parlamenttirakennuksen, päättyi Juan Carlosin esiinnyttyä ennennäkemättömällä tavalla kansallisessa televisiolähetyksessä vaatien varauksetonta tukea laillisilla ja demokraattisilla vaaleilla valitulle hallitukselle. Jos tietyt tahot, varsinkin demokraattien ja vasemmistolaisten parissa, olivat tähän asti olleet epäileväisiä monarkian suhteen, kääntyivät he tapauksen johdosta sen kannattajiksi.
Vuonna 1977 Juan Carlosin isä Juan de Borbón luopui virallisesti vaatimuksestaan kruunuun. Juan Carlos kiitti vahvistamalla hänelle Barcelonan kreivin tittelin, jota hän oli 'epävirallisesti' käyttänyt ollessaan maanpaossa.
Rooli nykyaikaisessa espanjalaisessa politiikassa
muokkaaKuninkaalla on nykypäivänä vain vähän todellista vaikutusvaltaa Espanjan politiikassa, mutta häntä pidetään merkittävänä maan yhtenäisyyden symbolina. Perustuslain mukaan kuningas on koskematon syytteille hänen virallisiin tehtäviinsä liittyvissä asioissa. Juan Carlos piti vuosittain puheen kansalle jouluaattona. Hän oli Espanjan asevoimien ylipäällikkö, ja hänen syntymäpäivänsä on ollut sotilaallinen juhlapäivä.
Hänen kuninkaallinen korkeutensa Espanjan prinssi Juan Carlos ja Hänen kuninkaallinen korkeutensa Espanjan prinsessa Sofia vierailivat Suomessa 3.–6. kesäkuuta 1975.
Vuonna 1987 hänestä tuli ensimmäinen Espanjan kuningas, joka on vieraillut Espanjan entisessä siirtomaassa Puerto Ricossa.
Perhe- ja yksityiselämä
muokkaaJuan Carlos solmi avioliiton Kreikan prinsessa Sofían kanssa Ateenassa 14. toukokuuta 1962. Heillä on kaksi tytärtä, prinsessat Elena (1963) ja Cristina (1965) sekä kuopuksena poika, kuningas Felipe VI (1968). Hänellä on ollut avioliiton aikana naissuhteita, joista yksi on Corinna zu Sayn-Wittgenstein (o.s. Larsen)[4].
Juan Carlos puhuu espanjan lisäksi viittä kieltä: englantia, ranskaa, italiaa, portugalia ja katalaania. Vuonna 1972 hän otti osaa Münchenin kesäolympialaisten Louhi-luokan kilpailuun purjehduksessa, mutta ei yltänyt mitaleille.[6] Juan Carlos on myös radioamatööri, hänen henkilökohtainen asematunnuksensa on EA0JC.[7]
Kunnianosoituksia
muokkaa- Pääartikkeli: Juan Carlos I:n kunnianosoitukset
Lähteet
muokkaa- ↑ Espanjan kuningas Juan Carlos luopuu kruunustaan 2.6.2014. Yle uutiset. Viitattu 2.6.2014.
- ↑ Jussi Nurminen: Kuningas Juan Carlosin 39 vuotta kestänyt hallitsijantaival päättyi yhdellä allekirjoituksella 18.6.2014. Yle uutiset. Viitattu 19.6.2014.
- ↑ Espanjan entinen kuningas Juan Carlos lähtee maanpakoon Ilta-Sanomat/Reuters. 3.8.2020. Viitattu 3.8.2020.
- ↑ a b Mikko Leippänen: Espanjan korruptiosta epäilty ex-kuningas teki katoamistempun yle.fi. Viitattu 4.8.2020.
- ↑ STT–AFP: Maanpaossa elävä Espanjan ex-kuningas astui julkisuuteen Ilta-Sanomat. 18.12.2021. Viitattu 20.12.2021.
- ↑ Juan Carlos Espanjan olympiakomitean München 1972 -sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (Luettu 29.10.2006)
- ↑ Ham Gallery: EA0JC (Luettu 29.10.2006)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juan Carlos I Wikimedia Commonsissa
- Juan Carlos Espanjan kuningasperheen sivustolla (espanjaksi)
| Edeltäjä: Alfonso XIII |
Espanjan kuningas 22. marraskuuta 1975 – 19. kesäkuuta 2014 |
Seuraaja: Felipe VI |
