Wikipedia

Joulu

juhla
(Ohjattu sivulta Joulupäivä)
Tämä artikkeli käsittelee vuosittaista juhlaa. Joulu-sanan muita merkityksiä täsmennyssivulla.

Joulu on vuosittainen joulukuun lopussa olevan talvipäivänseisauksen tienoille sijoittuva juhla. Se on vanha ja yleinen juhla eri puolilla maailmaa.[1]

Joulu
Koristeltu joulukuusi Tanskassa vuonna 2004. Joulukuusen koristelu kodeissa juontaa juurensa 1400-luvun Saksaan.
Koristeltu joulukuusi Tanskassa vuonna 2004. Joulukuusen koristelu kodeissa juontaa juurensa 1400-luvun Saksaan.
Valtio kansainvälinen
Tyyppi kristillinen, kulttuurinen
Merkitys Jeesuksen syntymäjuhla
Vietetään
Järjestämistiheys vuosittain
Juhlapäivän tapahtumia
Liittyy
Kristuksen syntymäkuvaus jouluvalojen avulla.

Joulussa ovat yhdistyneet kristillinen juhla, muinainen roomalainen saturnalia-juhla, Euroopan pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäisjuhla yule sekä vanhaan vuodenvaihteeseen sijoittuva syysjuhla kekri.[2] Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymän muistoksi.[3] Joulu syrjäytti Suomessa kekrin vuoden pääjuhlana viimeistään yleisen oppivelvollisuuden astuttua voimaan 1920-luvulla, koska joulua vietettiin kouluissa mutta kekriä ei.[4]

Joulupukin hahmo, joululahjat ja ihmisten yhdessäolo ovat keskeinen osa joulua useimmissa joulua viettävissä kulttuureissa. Suomalaisia ja suomalaisten omaksumia jouluperinteitä ovat lisäksi joulutontut, saunominen, haudoilla käynti, joulukinkku, joululaatikot ja rosolli sekä joulukuusi, kynttilät, joulukirkko ja joulumusiikki. Suomalaisten joulunvietto painottuu etenkin nykyisin jouluaattoon eikä varsinaiseen joulupäivään, joka on vasta joulukuun 25. päivä.[5][6]

Jouluviikko on se viikko, johon joulu ajoittuu.[7] Joulun ajankohta on muinaisen roomalaisen kalenterin talvipäivänseisauksen päivämäärä.[1] Suomessa joulua vietettiin aiemmin Tuomaan päivästä Nuutin päivään.[8]

Nimen alkuperä

muokkaa

Suomen kielen sanat joulu ja juhla ovat ruotsalaisia tai skandinaavisia lainasanoja.[9] Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta yule-nimestä.[10] Suomen kielen sana joulu ei ole alkuperältään kristillinen ilmaus. Se on rautakautinen lainasana muinaisskandinaavisista kielistä noin 500–650-luvuilta[11] ja samaa perua kuin norjan, tanskan ja ruotsin kielen jul ja viron jõulud. Muinaispohjoismainen sana joululle oli jól, mikä on käytössä vielä islannissa. Joidenkin kielentutkijoiden mukaan se tarkoitti käännöstä tai uudelleensyntymistä. Alun perin sana joulu on tarkoittanut keskitalven pakanallista juhlaa, ja sen kanssa samaa kantaa on jo aiemmin germaanisista kielistä suomen kieleen tullut sana juhla. Nykyään sanalla viitataan useimmiten kristilliseen juhlaan.[12][13]

Englannin kielessä tavallisin joulua tarkoittava sana on Christmas, joka tulee muinaisenglannin sanoista Cristes Maesse eli ”Kristuksen messu”. Sanaa käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1038.[14] Sen harvinaisempana synonyymina on kuitenkin yhä käytössä myös sana yule, joka on samaa alkuperää kuin suomen joulu.[15] Sillä tarkoitettiin alun perin esikristillistä juhlaa, jonka ajankohta vaihteli kuunkierron vuoksi joulukuun lopusta tammikuun alkuun. Sana esiintyy vielä joissakin jouluun liittyvissä perinteissä, kuten yule log (suom. jouluhalko) tai yule goat (suom. olkipukki). Saksaksi joulu on Weihnachten, mikä tarkoittaa pyhiä öitä[15].

Katolinen kirkko käyttää joulusta latinalaista nimitystä Dies Natalis Domini[15], joka tarkoittaa Herran syntymäpäivää. Siitä ovat peräisin italian sana Natale, portugalin Natal ja espanjan Navidad.[15]. Myös ranskan joulua tarkoittava sana Noël on mahdollisesti samaa alkuperää, joskin sen on myös arveltu johtuvan ”hyvää uutista” tarkoittavasta sanasta novel.[15]

Historia

muokkaa

Monet kansat ovat vanhoista ajoista viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin.[16] Muinaisten germaanien talvijuhla tunnetaan nykyisin sen englanninkielisellä nimityksellä yule. Kuukalenterin vuoksi yulen paikka vaihteli joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä yule ja Jeesus Kristuksen syntymäjuhla sulautuivat yhteen.[17][18] Jeesuksen syntymän viettäminen 25. joulukuuta ei perustuu kuitenkaan Raamatussa mainittuun päivämäärään, vaan Rooman piispan 300-luvulla antamaan käskyyn[19].

Saturnalia-juhla

muokkaa
Pääartikkeli: Saturnalia

Moni suomalainen jouluperinne kuten juhlarauhan julistaminen, hyvä tahto, lahjojen antaminen, köyhille jakaminen, kynttilöiden polttaminen, havukoristeet, punaiseen ja hiippalakkeihin pukeutuminen sekä kinkun syönti, on saanut alkunsa antiikin Rooman Saturnalia-juhlasta. Kun alun perin keskikesään sijoittunut maanviljelyksen ja ajan jumalan kunniaksi vietetty juhla siirrettiin vuoden loppuun 17.–23. joulukuuta ja yhdistettiin talvipäivän seisauksen juhlaan, yhdeksän päivän mittainen juhlakausi huipentui 25. joulukuuta vietettävään auringonjumalan uudelleensyntymäjuhlaan. Silloin annettiin lahjoiksi esimerkiksi pieniä saviveistoksia, rahaa, vaatteita, hajuvesiä, kirjoja, makeisia, leivonnaisia, astioita, ja koriste-esineitä. Saturnalia-juhlassa harrastettiin myös esimerkiksi kepposten tekoa ja uhkapelaamista.[20]

Jeesuksen syntymäpäivä

muokkaa
Pääartikkeli: Jeesuksen syntymäpäivä
 
Jouluseimi on etenkin Keski-Euroopassa yksi suosituimmista joulukoristeista.

Jeesuksen syntymä on sijoitettu joulupäivälle, ja kolmasosa maailman väestöstä viettää joulua Jeesuksen syntymäjuhlana.[21]

Raamatussa Jeesuksen syntymästä kerrotaan sekä Matteuksen[22] että Luukkaan evankeliumeissa[23], mutta kummassakaan ei sanota, mihin aikaan vuodesta se tapahtui.

Tiettävästi ensimmäisenä Jeesuksen syntymän ajoitti joulukuun 25. päivään Hippolytos Roomalainen 200-luvulla. Hän oletti, että enkelin ilmestys Marialle oli tapahtunut kevätpäiväntasauksena, joka tuolloin oli 25. maaliskuuta, ja että Jeesus olisi syntynyt yhdeksän kuukautta myöhemmin.[24] Jo samalla vuosisadalla hänen syntymäjuhlaansa alkoivat sanottuna päivänä viettää muun muassa Pohjois-Afrikan donatolaiset.[25]

Yksinkertaisin selitys Jeesuksen syntymän ajoitukselle on, että 25. joulukuuta on roomalaisen juliaanisen kalenterin talvipäivänseisauksen alkuperäinen ajankohta.[26] On myös esitetty, että juhlapäivä olisi sijoitettu kyseiseen ajankohtaan sen vuoksi, että samana päivänä oli ennestään vietetty Voittamattoman auringon (Sol Invictus) päivää.[1] Erään teorian mukaan asia olisi kuitenkin ollut päinvastoin: kristityt olisivat viettäneet sanottuna päivänä Jeesuksen syntymäjuhlaa jo ennen kuin keisari Aurelianus, mahdollisesti vastavetona kristityille, määräsi saman päivän Voittamattoman auringon päiväksi.[25]

Paavi Pyhä Julius I vakiinnutti joulukuun 25. päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi vuonna 345.[27] Varhaisin tunnettu maininta joulun vietosta 25. joulukuuta on vuonna 354 laaditussa roomalaisessa kalenterista. Jo aikaisemmin kristityt olivat viettäneet 6. tammikuuta epifania-juhlaa eli nykyistä loppiaista Jeesuksen kasteen muistopäivänä, minkä oli uskottu tapahtuneen hänen 30. syntymäpäivänään.[28]

Protestanttisen reformaation jälkeen puritaanien kaltaiset ryhmät vastustivat joulun viettoa. 1600-luvulla joulun vietto oli ajoittain kiellettyä Englannissa ja Bostonin siirtokunnassa Pohjois-Amerikassa. Charles Dickensin vuonna 1843 julkaistu Joulukertomus elvytti ihmisten hiipumassa olleen kiinnostuksen juhlaan.[29] Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen painettu joulukortti. Uudenvuoden kortteja oli painettu Pohjoismaissa jo paljon aiemmin. Korttien kuvitus oli maallista.[30] Ensimmäinen painettu lasten joulukalenteri painettiin ilmeisesti Saksassa 1900-luvun alussa[31].

Gregoriaaninen kalenteri

muokkaa
 
Giorgione, Paimenten kunnioitus, noin 1500–1510.

1500-luvulla paavi Gregorius XIII määräsi otettavaksi parannetun, gregoriaanisen kalenterin hyppäämällä lokakuun 15. päivästä 1582 lokakuun 25. päivään.[32] Uudistus tuli ensin käyttöön vain katolisessa kirkossa, mutta myöhemmin se on otettu käyttöön muuallakin[33]. Monissa ortodoksisissa kirkoissa juhlapäivien ajankohta määräytyy yhä juliaanisen kalenterin mukaan, vaikka ne toimivatkin maissa, joissa gregoriaaninen kalenteri on muutoin käytössä. Ero on nykyään 13 päivää. Tästä syystä esimerkiksi Venäjällä joulu on 7. tammikuuta, jolloin juliaanisen kalenterin mukaan on 25. joulukuuta. Suomen ortodoksinen kirkko viettää kuitenkin joulua samaan aikaan kuin läntiset kirkkokunnat. Egyptin koptilainen kirkko käyttää omaa koptilaista kalenteria ja viettää joulua sen mukaisesti koiak-kuun 29. päivänä, joka vastaa joulukuun 25. päivää juliaanisen ja nykyisin tammikuun 7. päivää gregoriaanisen kalenterin mukaan.[34] Vuosisatojen perinne päättyi, kun Ukraina siirtyi vuonna 2023 virallisesti viettämään joulua läntiseen tapaan 25. joulukuuta[35].

Pyhäpäivät

muokkaa

Varsinainen joulupäivä eli ensimmäinen joulupäivä on 25. joulukuuta. Sitä seuraa 26. joulukuuta tapaninpäivä (toinen joulupäivä), pyhän Stefanoksen muistopäivä. Nämä molemmat ovat useimmissa Euroopan maissa virallisia pyhäpäiviä. Joulupäivää edeltävä jouluaatto, 24. joulukuuta, ei virallisesti ole pyhäpäivä, mutta se ja varsinkin sen ilta on käytännössä muodostunut jouluajan tärkeimmäksi juhlapäiväksi, ja nykyisin myös se on useimmilla työpaikoilla palkallinen vapaapäivä.[36] Muista juhlapäivistä poiketen myös julkinen liikenne loppuu Suomessa lähes kokonaan iltapäivällä jouluaattona[37].

Ennen vuotta 1774 vietettiin Suomessa pyhäpäivinä myös kolmatta joulupäivää eli apostoli Johanneksen päivää 27. joulukuuta sekä neljättä joulupäivää eli viattomien lasten päivää 28. joulukuuta.[38] Kuningas Kustaa III kuitenkin vähensi ne kahteen, koska aatelisten ja porvarien mielestä pitkät pyhät laiskistivat palkollisia liikaa[39]. Kolmatta ja neljättä joulupäivää on nimitetty myös pikkupyhiksi tai arkipyhiksi.[40]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous päätti vuonna 1999 ottaa apostoli Johanneksen päivän takaisin juhlapyhäksi vuodesta 2000 alkaen. Sitä vietetään, kun se osuu sunnuntaille – näin oli ensi kertaa vuonna 2009. Päivän nimi on uusissa kalentereissa muodossa ”Apostoli Johanneksen päivä”. Sitä on aiemmin nimitetty Johannes Evankelistan päiväksi, koska perinteisesti on ajateltu että apostoli ja evankelista ovat sama henkilö.[41]

Laajemmassa mielessä jouluajan on yleensä katsottu jatkuvan loppiaiseen saakka. Suomalaisessa kansanperinteessä jouluajan on usein katsottu alkavan Tuomaan päivästä 21. joulukuuta ja jatkuvan Nuutin päivään saakka 13. tammikuuta. Tätä heijastavat monet lorut, kuten Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.[16]

Joulu islamissa

muokkaa

Islamoppaan mukaan muslimeilla ei ole lupa matkia uskottomien ja monijumalaisten (kuffar/mushrikin) juhlia, koski se sitten ruokaa, pukeutumista, ilotulituksia tai palvontaa.[42] Muslimilapset eivät saa leikkiä, käyttää heidän koristeitaan tai viettää noita juhlia yhdessä heidän kanssaan. Uskottomien kafir-juhlat ovat haram, kuten joulu, itsenäisyyspäivä, syntymäpäivät tai vappu.[42]

Vaikka Jeesuksen syntymäpäivän viettäminen kuulukin vain kristinuskoon, Koraanista löytyy jouluun liittyviä viitteitä näiden uskontojen yhteisen taustan takia.[43] Koraanissa esimerkiksi Marian suura kertoo Jeesuksen syntymästä.[44] Voiman suurassa on nähty kuvaus jouluyöstä, jolloin Jeesuslapsi laskeutuu taivaasta maan pinnalle.[45]

Joulukoristeet

muokkaa
Pääartikkeli: Joulukoriste

Nykyisin joulun väri on punainen. Myös vihreä, kulta, valkoinen ja hopea yhdistetään jouluun. Yleisiä joulukoristeita ovat esimerkiksi Suomessa kuusenoksat, joulukuusi, joulukranssit, olkipukit, omenat, kynttilät, joulun pöytäliinat, joulukukat, ulkosoihdut, jäälyhdyt ja lyhteet.[18]

Joulumusiikki

muokkaa
Pääartikkelit: Joulumusiikki ja Joululaulu

Joulun aikaan esitetään tai kuunnellaan joululauluja. Niiden lisäksi joulumusiikkia ovat esimerkiksi monet taidemusiikin teokset kuten J. S. Bachin Jouluoratorio ja Pjotr Tšaikovskin baletti Pähkinänsärkijä.[46]

Juhlinta Suomessa ja muilla itämerensuomalaisilla kansoilla

muokkaa
Pääartikkeli: Joulu Suomessa
 
Ruotsalaisen kuvittajan John Bauerin Joulupukki-teoksessa vuodelta 1912 tonttu ratsastaa lahjasäkkeineen joulupukin selässä.
 
Tampereen Vanha kirkko jouluasussa. Kuva vuodelta 2006.

Suomalaisen joulun ulkoisiin ihanteisiin liittyvät runsaat jouluruuat, omatekoiset joulukoristeet ja joulusauna.[29]

Suomessa jouluun on liitetty paljon marraskuun ensimmäiseen päivään vakiintuneen vuoden päätös- ja pääjuhlan kekrin (myös keyri, köyry tai köyri). Esimerkiksi vainajien muistaminen, saunominen ja ylenpalttinen syöminen kuuluivat kekrin perinteisiin.[47] Pohjoismainen joulupukkiperinne on nuutti- ja kekripukkiperinteiden jatkumoa. Kyseessä oli ihminen, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi.[47] Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohesta tehty naamari ja nurin käännetty lammasnahkaturkki.[48] Kekrikulkueessa saattoi olla myös kaksi karhuntaljan alla kulkevaa ihmistä, joilla oli kauhat sarvina, kirves kuonona ja pitkä varsiluuta häntänä[49].

Pikkulintujen ruokkiminen jouluna on vanha tapa ja kuuluu talonpoikaiskulttuurin viljelytaikuuteen. Joulun ohra- tai kauralyhteen tarkoitus oli saada linnut jättämään kesällä viljan rauhaan.[30] Muinaissuomalaiset mahdollisesti ajattelivat, että kuolleet eli sielulinnut olivat elävien kanssa mukana keskitalven juhlassa. Siihen on voinut myös liittyä uskomus, että linnut tuovat talolle onnea.[50] Ruotsissa kirkko vastusti tapaa ja se oli Suomessakin katoamassa, kunnes eräät lehdet ja hyväntekeväisyysjärjestöt elvyttivät sen.[30] Luontoa säästääkseen jotkut voivat joulukuusen hankkimisen sijasta valita pihalta tai lähimetsästä puun ja koristella sen talven eläimille. Oksille ripustetaan talipalloja.[51]

Perinteisiä joulukoristeita ovat himmeli ja olkipukki.[52][53] Oljesta tehdyt koristeet tulevat kekristä, sadonkorjuun juhlasta[54]. Joulukalenterit tulivat Suomeen toisen maailmansodan jälkeen[31].

Ennen lahjojen jakoa käydään usein hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä sukuhaudoille. Tapa alkoi Suomessa 1900-luvulla ja yleistyi talvisodan jälkeen sankarihaudoilla ja pian muillakin.[30][55] Kaikki protestanttiset kirkot eivät hyväksy haudoilla käyntiä tavan pakanallisen alkuperän vuoksi. Kekrin kuuluneet vainajien hyvittely- ja kestitystavat siirtyivät jouluun. Nykyisin kynttilöitä voidaan sytyttää yhteisenä kokemuksena vainajien muiston kunnioittamiseksi.[30]

Kristillistä sanomaa arvostavissa perheissä voidaan lukea ennen ateriaa jouluevankeliumi. Tapa yleistyi 1800-luvun lopulla herätysliikkeiden vaikutuksesta.[30] Jouluaamun hyvin aikainen joulukirkko kuuluu protestanttiseen perinteeseen. Kirkossa kuullaan jouluevankeliumi ja veisataan Lutherin virsi 21 ”Enkeli taivaan”.[56] Aikaisemmin luterilainen kirkko suhtautui joulukirkkoon ankarasti: jos ei ollut kirkossa, sai vuosittaisilla kinkereillä julkiset nuhteet.[55]

Jouluaattona on myös tapana muistaa kuolleita omaisia ja viedä kynttilä haudalle.

Saunominen eli joulusaunassa käyminen on vanha ja edelleen yleinen tapa.[55] Joululahjojen antamista alettiin harrastaa 1800-luvun alussa varakkaissa perheissä.[57]

Tapa syödä runsaasti jouluaterialla periytyy muinaissuomalaisilta ja liittyy maatalousvuoden kiertoon sekä talvipäivänseisauksen tienoilla vietettyyn valon juhlaan.[50] Suomalaiseen joulupöytään yleensä kuuluvia ruokia ovat muun muassa erilaiset laatikot, yleensä porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot sekä erilaiset kalaruoat kuten kylmäsavustettu lohi, graavilohi ja graavisiika. Jouluaattona syödään yleensä riisipuuroa. Jouluna syödään myös joulutorttuja ja piparkakkuja. Lipeäkala ja puuro ovat vanhimpia kansan jouluruokia. Ohra vaihtui riisiin 1800-luvulla. Laatikkoruoat, luumukiisseli ja piparkakut omaksuttiin säätyläissaleista talonpoikaispöytiin 1800-luvulla ja 1900-luvulla. Joulukinkku syrjäytti kekripässin myöhään. 1940-luvulla sen haastajaksi tuli kalkkuna.[57]

Jouluperinteitä muilla itämerensuomalaisilla kansoilla

muokkaa

Muilla itämerensuomalaisilla kansoilla virolaisilta tunnetaan vanha jouluperinne, joka liittyi ukkosenjumalaan. Ennen joulua alkoi virolaisilla yhdeksän päivää kestänyt jakoaika, joka rinnastuu edellä mainittuun suomalaisten joulurauhaan. Sinä aikana virolaisten kodeissa vallitsi hiljaisuus. Kaikenlainen kolina oli kielletty, samoin kuin kovaääninen puhuminen. Äänettömän juhlan tarkoitus oli suojella perhettä tulevan vuoden ukonilmoilta. Viron saaristossa tehtiin Tuomaanpäivänä pihlajanoksista ristejä ovien ja ikkunoiden päälle. Pihjalaa on pidetty ukkosenjumalan puuna. Talvipäivänseisauksen aikaan virolaiset olivat jälleen hiljaa ukkosen ja vainajien kunnioituksen tähden. Muuten virolaisten joulutavat vastaavat monessa suhteessa suomalaisia. Liiviläiset puolestaan uhrasivat jouluna leipää jauhinkivelle palkaksi siitä, mitä sillä vuoden kuluessa jauhetaan. Isännät antoivat vuoden palkan kotieläinten haltijalle. Aattona tehtiin liidulla tai leikaten ristejä ja viisikantoja oviin ja talouskaluihin suojelemaan niitä. Myöhemmin illalla tehtiin ennustuksia tulevan vuoden varalle.[58]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2
  • Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat, s. 96. (6. uudistettu p.) Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-651-8
  • Vento, Urpo: Joulu, vuoden suurin juhla. Teoksessa Juhlakirja: Suomalaiset merkkipäivät, s. 196–202. (Toimittanut Urpo Vento. Kalevalaseuran vuosikirja 59) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1979. ISBN 951-717-178-1
  • Whitrow, G. J.: Ajan historia: Ajankäsitykset esihistoriasta meidän päiviimme. ((Time in history: The evolution of our general awareness of time, 1988.) Suomentanut Anto Leikola) Helsinki: Art House, 1998. ISBN 951-884-234-5

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 188.
  2. ↑ Vento 1978, s. 196.
  3. ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. (3. tarkistettu ja päivitetty painos) Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X
    * Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  4. ↑ Kekristä alkoi kissaviikko – Suomessakin oli riehakas, kepposteleva ja viinanhuuruinen "halloween", kunnes kansakoulu painoi sen unohduksiin Yle Uutiset. 31.10.2021. Viitattu 26.12.2021.
  5. ↑ Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt, s. 19. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3963-3
  6. ↑ Nykyään joulun juhlinta tiivistyy muutamaan päivään – toisin oli ennen yle.fi. 19.12.2012. Viitattu 26.12.2023.
  7. ↑ jouluviikko. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  8. ↑ Kekristä jouluun www.jyu.fi. Viitattu 26.12.2021.
  9. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 183.
  10. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 285. Helsinki: WSOY, 2004 (4. painos 2007). ISBN 951-0-27108-X
  11. ↑ Mikko Heikkilä: Ukkovarpaat pääsiäisen päivään päin? – pro et contra. Muinaistutkija, 1/2020. Suomen arkeologinen seura.
  12. ↑ Piehl, Aino: Jollei toivoteta joulua, mitä toivotetaan? (kirjoitus julkaistu Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 21.12.2012) Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 4.1.2018. Viitattu 25.6.2016.
  13. ↑ Viikingit viettivät joulua alkoholin merkeissä historianet.fi. 23.11.2015. Bonnier Publications Oy. Viitattu 20.12.2016.
  14. ↑ Christmas Catholic Encyclopedia. Viitattu 25.6.2016. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e Lempiäinen 2008.
  16. ↑ a b Artikkeli joulu teoksessa Iso tietosanakirja. 5, Ihminen–Kansallisfilosofia. Helsinki: Otava, 1933.
  17. ↑ Yule – Sapatit Varjojen kirja. Arkistoitu 17.7.2011. Viitattu 24.12.2010.
  18. ↑ a b Yule (talvipäivänseisaus) Thuleian tupa. Viitattu 24.12.2010.
  19. ↑ Joulun oikea ajankohta? Patmos.fi. 18.12.2022. Viitattu 26.12.2023.
  20. ↑ Kulttuurihistoria | Hyvää saturnaliaa! Monet joulutapamme periytyvät antiikin Roomasta, jossa vietettiin riehakasta juhlaa – pitopöydässä tirisi possupaisti ja lopuksi jaettiin lahjoja Helsingin Sanomat. 23.12.2021. Viitattu 23.12.2021.
  21. ↑ Global Christianity – A Report on the Size and Distribution of the World’s Christian Population 19.12.2011. Pew Research Center. Viitattu 1.12.2022.
  22. ↑ Matt. 1:18–25
  23. ↑ Luuk. 2:1–18
  24. ↑ Mercer Dictionary of the Bible, s. 142. Mercer University Press, 2001. ISBN 0-86554-373-9
  25. ↑ a b Niiranen, Miikka: Onko joulu sittenkin alun perin kristillinen juhla? Areiopagi. Viitattu 16.12.2014.
  26. ↑ Ridderstad, M.: Taivas määrää juhlapäivän paikan. Tähdet ja avaruus 4/2013, s. 38–43.
  27. ↑ Why December 25th (Video) History.com. Viitattu 24.12.2017. (englanniksi)
  28. ↑ Whitrow 1999, s. 92–93.
  29. ↑ a b Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 189.
  30. ↑ a b c d e f Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 190.
  31. ↑ a b Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 191.
  32. ↑ Whitrow 1999, s. 148–159.
  33. ↑ Feiring, Sami: Kalentereita kuun, auringon ja ihmismielen mukaan (archive.is) Ajastaika. 2004. Arkistoitu 18.8.2004. Viitattu 16.4.2010.
  34. ↑ The Coptic Calendar (PDF) Copticheritage.org. Arkistoitu 28.9.2006. Viitattu 16.4.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Päivi Puukka: Ukrainalaiset viettävät tänä vuonna joulua samaan aikaan muun Euroopan kanssa Yle.fi, uutiset. 23.12.2023. Viitattu 24.12.2023.
  36. ↑ Almanakka vuodeksi 2010 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän, s. 4 (luettelo Suomalaisen kalenterin juhlapäivät) ja 28 (joulukuun aukeama, 24.12. merkitty arkipäiväksi). Ajasto, Helsingin yliopisto, 2009. ISSN 1239-1654
  37. ↑ Hartikainen, Erkki: Joulu ja talvipäivän seisaus Arkistoitu 15.6.2011. Viitattu 24.12.2010.
  38. ↑ Oja, Heikki: Aikakirja, s. 166–167. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5
  39. ↑ Harjumaa, Marika: Mikä ihmeen joulurauha? Ilta-Sanomat Plus, 2009, nro 23.12.2009.
  40. ↑ Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen, s. 345−350. (24. painos (1. laitos 1950)) Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 951-1-12544-3
  41. ↑ Apostoli Johannes saa jälleen oman päivän. Teemme kalenterin, 2008, s. 2. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (Arkistoitu – Internet Archive)
  42. ↑ a b Eid: Etiketti ja säännöt Islamopas.com. 2000–2021.
  43. ↑ Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam. Prometheus Books (englanniksi), 2010.
  44. ↑ Joulun tapahtumat löytyvät myös Koraanista Iltalehti. 26.12.2015.
  45. ↑ Luxenberg, Christoph: Christmas and the Eucharist in the Qur’an Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) Christmas in the Koran. Luxenberg, Syriac, and the Near Eastern and Judeo-Christian Background of Islam, s. 411–468. Prometheus Books, 2014.
  46. ↑ Muu joulumusiikki Joulu.info. Viitattu 3.12.2009.
  47. ↑ a b Kekristä alkoi kissaviikko – Suomessakin oli riehakas, kepposteleva ja viinanhuuruinen "halloween", kunnes kansakoulu painoi sen unohduksiin Yle Uutiset. 31.10.2021. Viitattu 6.11.2021.
  48. ↑ Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-22920-2
  49. ↑ Halloween – pakanajuhlia ja naamiaisia mtvuutiset.fi. 28.10.2010. Viitattu 26.12.2021.
  50. ↑ a b Lempiäinen 2008, s. 96.
  51. ↑ Hallivuori, Laura: Viherrä joulusi 27.11.2008. Vihreä lanka. Viitattu 13.2.2010.
  52. ↑ Koristeellinen joulu on vielä nuori Yle. 22.12.2010 / Päivitetty 25.4.2012. Viitattu 25.10.2023.
  53. ↑ Joulun esine – olkipukki joulukuu 2004. Satakunnan museo. Arkistoitu 17.12.2004. Viitattu 6.12.2009.
  54. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 192.
  55. ↑ a b c Rakas, tuttu ja tunnelmallinen suomalainen joulu – jouluperinteet (Internet Archive) Plaza. 14.11.2007. Arkistoitu 23.3.2007. Viitattu 6.12.2009.
  56. ↑ Rytsä, Paavo: Joulukirkko vuonna 1953 29.11.2006. Helsinki: Ylen Elävä Arkisto. Viitattu 10.3.2017.
  57. ↑ a b Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 193.
  58. ↑ » Joulunajan tapoja taivaannaula.org. Viitattu 29.2.2024.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Savikko, Sari: Joulukirja. Somerniemi: Amanita, 2010. ISBN 952-5-33036-2
  • Hopsu-Neuvonen, Arja ym.: Martan joulukirja. Helsinki: Marttaliitto, 2004. ISBN 952-9663-51-X
  • Karjalainen, Sirpa: On jouluaatto. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23753-1
  • Lahtinen, Mysi: Joulu, sen historia, askareet ja herkut. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2884-9
  • Lehmusoksa, Ritva & Pietilä, Hanna: Joulu, joulu, armas aika. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1994. ISBN 951-20-4604-0
  • Linnilä, Kai & Utrio, Kaari: Suomalainen joulu. Somerniemi: Amanita, 2006. ISBN 952-5330-18-4
  • Nirkko, Juha & Vento, Urpo (toim.): Joulu joutui: Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia. (Folklore) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-830-1

Aiheesta muualla

muokkaa
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosi

adventti | joulu | uusivuosi | loppiainen | kynttilänpäivä | laskiainen | Marian ilmestyspäivä | palmusunnuntai | kiirastorstai | pitkäperjantai | pääsiäinen | helatorstai
helluntai | Pyhän Kolminaisuuden päivä | juhannus | apostolien päivä | kirkastussunnuntai | mikkelinpäivä | reformaation päivä | pyhäinpäivä | tuomiosunnuntai

Ortodoksisen kirkon kirkkovuosi

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä | Kunniallisen ja eläväksi tekevän Ristin ylentäminen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliin tuominen | Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä | Teofania (loppiainen) | Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliin tuominen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys | Herran ratsastus Jerusalemiin | Herran Pääsiäinen, Kristuksen ylösnouseminen | Herran taivaaseen astuminen | Pyhän Kolminaisuuden päivä | Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joulu&oldid=22754490”