Jokioinen

Jokioinen on osa Forssan seutukuntaa ja työssäkäyntialuetta ja luetaan perinteisesti myös osaksi Lounais-Hämettä yhdessä Forssan seutukunnan kuntien ja näihin pohjoisessa ja etelässä rajoittuvien Urjalan ja Someron kanssa.

Luonnonympäristöltään Jokioinen on vähäjärvistä viljelymaisemaa, jota hallitsevat laajat, pelloksi raivatut savikot ja paikoin näiden väliin jäävät kalliosydämiset moreeniselänteet.^[8] Noin puolet Jokioisten pinta-alasta on metsää ja puolet peltoa. Kunnan keskiosissa vaihtelua maisemaan tuo Humppilasta Tammelaan jatkuva harjujakso, johon Jokioisissa kuuluu Kirmunharju Rehtijärven rannalla.

Jokioisten keskeisin vesistö on kunnan ja sen keskustaajaman halki virtaava Loimijoki. Pienempiä vesiä ovat Loimijokeen pohjoisesta laskeva Jänhijoki ja siihen laskeva Rehtijärvi. Etelästä Loimijokeen laskee Tammelan Torronsuosta alkunsa saava Haapajoki, jonka valuma-alueella ei ole järviä. Pohjoisessa Jokioisten ja Forssan rajajokena virtaa Forssan Koijärvestä alkunsa saava Loimijoen sivujoki Kojonjoki, joka laskee Loimijokeen Alastarolla Loimaalla. Toinen Jokioisten järvistä on Kojonjokeen laskeva Kiipunjärvi Kiipun kylässä Jokioisten ja Humppilan rajalla.

Jokioisten kautta kulkevat valtatiet 2 ja 10, ja Jokioinen on kantatie 52:n toinen päätepiste. Jokioisten kautta on kulkenut myös vuonna 1899 liikenteelle avattu Jokioisten rautatie, Humppilan ja Forssan välinen kapearaiteinen rautatie. Henkilöliikenne radalla lopetettiin vuonna 1954 ja tavaraliikenne vuonna 1974, minkä jälkeen purettiin rataosat Humppilasta Minkiölle ja Jokioisilta Forssaan. Vuonna 1978 aloitettiin museojunaliikenne Jokioisten ja Minkiön välillä, ja myöhemmin on rakennettu uudelleen osuus Minkiöltä Humppilaan.^[9]

• Forssa 7 km
• Helsinki 110 km
• Hämeenlinna 60 km
• Loimaa 30 km
• Pori 125 km
• Salo 60 km
• Somero 25 km
• Tampere 90 km
• Turku 80 km

Pysyvä asutus vakiintui Jokioisilla 1300-luvulla. Tämä väestö tuli todennäköisesti Loimijoen kautta Satakunnasta. Tiivis kyläasutus syntyi vasta 1500-luvulla sarkajaon myötä. Tyypillinen jokioislainen kylä oli rakennettu joenvarsisavikolle, peltojen viereen, hiukan ylävälle maalle.

Jokioisten historia liittyy kiinteästi Jokioisten kartanon historiaan. Jokioisten ensimmäinen läänitys tapahtui 11. elokuuta 1565, jolloin Erik XIV lahjoitti Klaus Hornille Jokioisten neljänneskunnan veroineen. Kartanon kasvaessa alueesta tuli lopulta pinta-alaltaan Suomen suurin läänitys, Jokilääni.

1700-luvun lopulla Jokioisten kartanoa hoiti Ernst Gustaf von Willebrand, joka myöhemmin myös lunasti kartanon itselleen. Hänen aikanaan kartano sai nykyisen päärakennuksensa ja hän myös aloitti Jokioisten teollistamisen perustamalla Jokioisiin verkatehtaan vuonna 1796. Vuonna 1804 hän perusti Jokioisiin kankirautapajan. Ruotsalainen tehtailija Axel Wilhelm Wahren vuokrasi verkatehtaan 1830-luvulla ja uudisti sen perin pohjin. Wahren ehti olla Jokioisilla kymmenkunta vuotta. Hän riitautui kartanon kanssa ja siirtyi Loimijokivartta yläjuoksulle päin, Forssaan.

Eri vaiheiden ja omistussuhteiden jälkeen Jokioisten kartano tuli vuonna 1907 Suomen rikkaimman miehen, Alfred Kordelinin omistukseen. Kordelin murhattiin Mommilassa marraskuussa 1917. Koska Kordelinilla ei ollut perillisiä, kartano siirtyi valtion omistukseen sisällissodan jälkeen elokuussa 1918, jolloin se oli edelleen yksi Suomen suurimmista tiloista, käsittäen yli 32 000 hehtaaria.

1920-luvun alussa kartanon siirryttyä valtion haltuun Jokioisilla toimitettiin mittava maareformi, jolla torpparit, lampuotit, mäkitupalaiset, sukuoikeus- ja verorälssitilat saivat maansa omistukseensa. Kauppakirjojen allekirjoitettiin Jokioisten kartanossa 3. tammikuuta 1921.

Jokioisten kartanon mailla sijainneessa torpassa syntyi Suomen huomattavimpiin naispoliitikoihin kuuluva Miina Sillanpää. Hänen syntymäkotinsa paikalla on muistokivi.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Vuoden 2017 lopussa Jokioisissa oli 5 286 asukasta, joista 3 208 asui taajamissa, 2 050 haja-asutusalueilla ja 28:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Jokioisten taajama-aste on 61,0 %.^[11] Jokioisten taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan.^[12] Jokioisten keskustaajama ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se on kasvanut yhteen Forssan keskustaajaman kanssa, josta tämän kunnan alueella asui vuoden 2017 lopussa 3 208 asukasta.^[12] Vuonna 2016 määritellyistä taajamista Vaulammi lakkasi olemasta taajama vuoden 2017 taajamarajauksessa.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Jokioisissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:^[13]

• Jokioisten seurakunta

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Jokioisten alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.^[14]

Jokioisten elinkeinorakenne jakautuu palveluihin (64,9 %), jalostukseen (23,3 %) ja maa- metsätalouteen (9,6 %).

Jokioisilla sijaitsee Tyrinselän tuulivoimapuiston neljä sähköntuotantonsa vuonna 2016 aloittanutta tuulivoimalaa.^[15]

Suurimmat työnantajat Jokioisten kunnan mukaan:^[16]

• Luonnonvarakeskus (Luke): 318
• Jokioisten kunta: 173 (vakinaiset)
• Jokioisten Leipä Oy: 115
• Boreal Kasvinjalostus Oy: 74
• Jokioisten Maanrakennus Oy: 50
• Pita Factory: 10

^[17]

Kulmakuntia Jokioisilla ovat Lammi, Minkiön asema, Murronkulma, Ojainen ja Saari.

Jokioisilla on Miinan koulu (ent. Keskustan ala-aste) ja Paanan koulu (entinen Jokioisten yläaste, aiemmin Jokioisten-Humppilan yläaste). Aiemmin kunnassa ovat toimineet Vaulammin, Kiipun, Kalakosken ja Kuuman koulut. Kalakosken entiselle koululle on suunniteltu aloitettavan vapaa-aikatoimen tapahtumia.

Jokioisilla toimii Jokiläänin kansalaisopisto, jonka omistaa Jokioisten kunta yhdessä Humppilan ja Ypäjän kanssa.

• Jokioisten kartano
• Jokioisten kirkko, Suomen vanhimpiin kuuluva puukirkko vuodelta 1631
• Jokioisten Museorautatie ja Kapearaidemuseo
• Maatalouden esittelypuisto Elonkierto
• Wendlan puutarha^[18]

•  
  Jokioisten kartanoiden tapulimakasiini kesällä 2006.
•  
  Museorautatie kulkee Jokioisista Humppilaan.
•  
  Jokioisten kartanon päärakennus
•  
  Ernst Gustaf von Willebrandin hauta kartanon puistossa.
•  
  Jokioisten kirkko

• Karl Fazer, kauppaneuvos, tehtailija
• Mauno Jalanka, kauppaneuvos
• Anneli Saaristo, laulaja, näyttelijä
• Miina Sillanpää, kansanedustaja, ministeri
• Axel Wilhelm Wahren, teollisuuspatruuna
• Ernst Gustaf von Willebrand, kenraali, maaherra, kartanonomistaja
• Jaakko Loukkola, suomalainen näyttelijä, muusikko ja ohjaaja.

Jokioisten alueella puhutun kielen perustana on etelähämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Jokioisten murre kuuluu Tammelan alaryhmään.^[19]

Jokioisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla siansivusta kääritty ja uunissa paistettu kylkirulla ja uuniperunat sekä ohrapuuro.^[20]

Jokioisten alueella sijaitsee useita retkeily- ja virkistyskohteita. Jokioisten alueen luontoreittejä ovat Jokioisten kartanopolku, Puistopolku ja Elonkierto.^[21]

Minkiön kylässä toimii Emmaus-ryhmä.

• Luettelo Jokioisten julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

• Olavi Anttila: Kartanosta kunnaksi Jokioisten historia. Jokioisten historiatoimikunta, 1991. ISBN 952-90-3142-4

• Lounais-Hämeen Luonto 60. (Jokioisten pitäjänumero) Forssa: Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys, 1977. ISSN 0355-3728 Julkaisun verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)

• Jokioisten kunnan kotisivut
• Tilastokeskus - Jokioisten avainluvut