Hans Bethe
Hans Albrecht Bethe (2. heinäkuuta 1906 Strassburg, Saksa – 6. maaliskuuta 2005 Ithaca, Yhdysvallat)[1] oli saksalais-amerikkalainen fyysikko. Hänelle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1967 hänen ydinreaktioiden teoriaan ja erityisesti tähtien energiantuotantoon liittyneistä töistään.[2] Toisen maailmansodan aikana Bethe johti Los Alamosissa sijainneen atomipommiprojektin teoreettista osastoa. Hänen ryhmänsä selvitti uraani-235:n kriittisen massan.
Hans Albrecht Bethe | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. heinäkuuta 1906 Strassburg, Saksa |
Kuollut | 6. maaliskuuta 2005 Ithaca, Yhdysvallat |
Kansalaisuus |
saksalainen yhdysvaltalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
Frankfurtin yliopisto Münchenin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Arnold Sommerfeld |
Instituutti |
Tübingenin yliopisto Cornellin yliopisto Duken yliopisto |
Tutkimusalue | fysiikka |
Palkinnot |
Franklin-mitali (1959) Nobelin fysiikanpalkinto (1967) |
Nimikirjoitus |
|
Bethe todisti myös ensimmäisen atomipommin räjäytystä vuonna 1945. Hän sanoi, että häntä eivät kiinnostaneet pommin vaikutukset maailmaan. ”En ole filosofi”, hän selitti. Bethe vaikutti merkittävästi myös vetypommin kehitykseen. Myöhemmin Bethe kampanjoi Albert Einsteinin kanssa ydinkokeita ja kilpavarustelua vastaan.
Hans Bethen mukaan on nimetty muun muassa Bethen yhtälö, jonka hän esitti 1933. Yhtälö kuvaa varattujen hiukkasten, kuten protonien ja alfahiukkasten, liike-energian vähenemisestä väliaineessa.
Lähteet
muokkaa- ↑ Hans Albrecht Bethe
- ↑ The Nobel Prize in Physics 1967. Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel Prize. Viitattu 16.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Hans Bethen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Hans Bethen elämäkerta. Nobelprize.org. (englanniksi)