Hammurabi
Hammurabi tai Hammurapi[1] (noin 1792–1750 eaa.)[2] oli Babylonian kuningas, joka valloitti suuren valtakunnan. Hammurabi on parhaiten tunnettu nimeään kantavasta lakikokoelmasta Hammurabin laki, joka on yksi varhaisimpia kirjoitettuja lakikokoelmia. Hammurabin valtakunta kattoi lopulta suunnilleen nykyisen Irakin alueen.
Hammurabin menestys valloittajana perustui siihen, että hän käytti liittoutumia hyväkseen juonikkaalla, häikäilemättömällä tavalla. Hammurabin kuoltua Babylonia menetti huomattavan osan valtaamistaan alueista.
Hammurabin valtakunta
muokkaa
Babylonian juonikas kuningas Hammurabi onnistui kärsivällisellä, taitavalla politiikallaan lopulta valtaamaan suunnilleen nykyisen Irakin kokoisen alueen. Hän käytti liittoutumia hyväkseen; hänen omakin armeijansa tosin oli voimakas. Hammurabi liittoutui jonkun tai joidenkuiden kanssa sotaan kolmatta osapuolta vastaan ja lähetti vain vähän omia joukkojaan mutta osallistui saaliinjaolle laajentaakseen omaa aluettaan. Kun toiset sotivat kaikin voimin, Hammurabi kehitti samaan aikaan omaa armeijaansa heitä vastaan.
Hammurabin noustessa Babylonian valtaistuimelle vuonna 1792 eaa. (niin sanotun keskimmäisen kronologian mukaan 1728 eaa.), Babyloniaan kuuluivat Babylonin lisäksi muun muassa Dilbat, Sippar, Kiš ja Borsippa — pienehkö ala nykyisessä Keski-Irakissa sijaitsevan Babylonin ympäristöstä. Eteläisin kaupunki lienee ollut Marad.[3] Mesopotamiassa oli viisi kohtuullisen suurta paikallista amorilaista, jotka kilpailivat keskenään.[4] Näitä olivat Babylonia Keski-Irakissa, Elam Lounais-Iranissa, Larsan Rim-Sinin valtakunta Etelä-Irakissa ja Zimri-limin Mari Itä-Syyriassa sekä Eshnunnan Amutpillin valtakunta ja Jamšad eli Aleppo Syyriassa. Kaikilla näillä kuningaskunnilla oli kymmenientuhansien miesten armeijat, ja ne kävivät sotia keskenään liittoutuen toisten suurten ja paikallisten pienten johtajien kanssa.
Babylonia oli pohjoisen Assyrian ja eteläisen Larsan välissä. Lisäksi idässä oli voimakkaan Dadushan johtama Eshnunna. Hammurabi oli alussa riippuvainen Assyrian suuresta kuninkaasta Šamši-Adad I:stä. Niinpä Hammurabi piti yllä ystävällisiä välejä pohjoiseen Assyriaan ja sen valtaaman Marin varakuninkaaseen. Silti Hammurabi lähetti Larsan avuksi joukkoja Urukia, Isiniä ja Jamutbalia vastaan.[5]
Viidentenä hallitsijavuonnaan Hammurabi valloitti Isinin, Urukin ja Nippurin, ja neljä vuotta myöhemmin Rapiqun Eufratin yläjuoksulla ja Malqumin Tigriin varrella lähellä Dijalan suuta.
Kun Assyrian Šamši-Adad I kuoli, voimatasapaino Mesopotamiassa heilahti rajusti. Noin kuudentena hallitsijavuonnaan Hammurabi valtasi pohjoisesta Jamšad-Adadin hallitseman Assyrian eteläisen osan. Toinen assyrilainen Išme-Dagan piti hyviä välejä Babylonin kanssa. Hammurabi voitti Marin ja pieniä Assyrian vallan alla olleita vasalleja puolelleen. Tämän jälkeen seurasi pitkä tauko Hammurabin valloituksissa. Hänen 15. hallitsijavuonnaan tehtiin Elamia vastaan kolmiliitto Babylon–Larsa–Mari. Larsaa johti Rim-Sin ja Maria Zimrilim.
Alussa Larsa ja Mari sotivat Babylonian niukalla avustuksella Elamia vastaan Hammurabin kehittäessä omaa sotajoukkoaan ja linnoittaessa maataan.
30. Hammurabin hallitusvuonna Malgum, Eshnunna, subarilaiset eli Assur, Elam ja harvinaisesti Nawar-nimisen naisen hallitsema gutilaine liittokunta hyökkäsi kohti Babylonia, jonka armeija voitti liittoutuneet armeijat.[6] Samana vuonna Hammurabi valtasi Elamin pääkaupungin Susan. Seuraavana vuonna, vuonna 1762 eaa. hän valtasi Etelä-Mesopotamiaa hallinneen Larsan, kukistaen sen vanhan kuninkaan Rim-Sinin. Hammurabi pani siellä toimeen maauudistuksen. Taistelut jatkuivat Mesopotamian omistuksesta vielä kaksi vuotta.
Vuonna 1757 eaa., noin viiden vuoden kuluttua uusien sotien alkamisesta, Hammurabi hyökkäsi Mariin ja ryösti Zimrilimin palatsin mutta säästi kaupungin väestön. Zimrilim lienee vallinnut jonkin aikaa vasallina, mutta kapinan jälkeen Zimrilim kukistettiin lopullisesti. Juuri tällöin Marin muurit lienee purettu.[7] Noin 450 kilometrin päässä Eufratin yläjuoksulla, kun marilaiset olivat huomanneet, mitä Hammurabilla oli tekeillä. Myös Ešnunna liittolaisensa Assyrian kanssa kukistui yhdeksän vuoden kuluttua Elamin tappiosta. Assur ja Ninive liitettiin Babyloniaan.
Näin Hammurabin valtakunta ulottui Persianlahdelta, Etelä-Mesopotamiasta Pohjois-Mesopotamiaan eli suunnilleen nykyisen Irakin alueelle. Jotkin myöhemmät lähteet tosin väittävät Hammurabin valtakunnan ulottuneen Van- ja Urmiajärville sekä Välimerelle, Libanoniin asti, mutta tästä ei ole löydetty aikalaistodisteita.
Viimeiset kaksi hallitsijavuottaan jo vanha ja sairas Hammurabi rakennutti linnoituksia, ja valtakuntaa hoiti hänen poikansa Samsu-Iluna.
Hammurabin ajan yhteiskunta ja laki
muokkaa- Pääartikkeli: Hammurabin laki
Hammurabin lait olivat ankarampia kuin niitä varhaisemmat sumerilaiset lait. Pari sataa vuotta ennen Hammurabin aikaa saattoi selvitä sakoilla sellaisesta, mistä Hammurabin laissa määrättiin tuomio hukuttamalla, keihästämällä tai polttamalla kuoliaaksi. Hammurabi määräsi, että miehellä oli oikeus laillisen aviovaimon lisäksi pitää lukuisia jalkavaimoja. Naisilla oli oikeus olla mukana liike-elämässä, oluttupien ja anniskelupaikkojen pito oli Hammurabin säädösten mukaan naisten yksinoikeus.[8] Hammurabi hallitsi valtakuntaansa lahjomattoman virkamiehistön avulla. Hammurabi hallitsi itse temppelin omaisuutta, ja supisti pappien oikeuksia. Hän edisti Mardukin palvontaa luultavasti keskittääkseen valtakuntaa.[9] Hammurabi muistuttaa lakitaulun ensimmäisissä jakeissa, että kuunjumala Sin lähettää ankaran rangaistuksen ja antaa spitaalitaudin puhjeta lainrikkojiin. Spitaalitautinen tai hänen vanhempansa katsottiin syyllisiksi sairastumiseen.[10]
Kaivauksissa vuosina 1901–1902 löydetty Hammurabin laki oli tarkoitettu esikuvaksi, jonka mukaan oikeutta tuli jakaa, ja sen soveltaminen riippui jossain määrin tuomarista. Laki perustui monissa kohdin kostoon toisin kuin aikaisemmat sumerien lait. Tämä oli seemiläisille tyypillistä. Laki pyrki olemaan tasa-arvoinen, ankaran oikeudenmukainen ja suojelemaan köyhiä. Laki ilmestyi vasta Hammurabin hallitusajan lopulla, ja sitä vastusti voimakas oppositio, jossa oli mukana kruununprinssi Samsu-Iluna, tuleva hallitsija. Lakikivi lienee ollut näytteillä Sipparissa, toisessa pääkaupungissa, jota Hammurabi suosi vanhuutensa aikana.
Lakia kuitenkin arvostettiin vielä pitkään Hammurabin kuoleman jälkeenkin. Hammurabi sanoo laissa vahvistaneensa sen, muttei laatineensa sitä. Silti Hammurabi vaikutti lain syntyyn.
Hammurabin ajan yhteiskunta oli vapautumassa temppelin ja palatsin omistuksesta, ja yksityinen maanomistus sekä maakaupat olivat lisääntymässä, minkä johdosta Hammurabin aikana kaikki asiakirjat laadittiin ensi kertaa akkadiksi. Myös sumerilaisiin kouluteksteihin ilmestyi akkadilaisia käännöksiä. Sumeri oli jo noin vuoteen 1900 eaa. mennessä jähmettynyt papiston ja sivistyneistön kieleksi.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Maailman historian käännekohtia 1, Muinaiset imperiumit 3000 eKr.–70 jKr., Otava 1980, ISBN 951-1-05788-X
Viitteet
muokkaa- ↑ Seppo Zetterberg: Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 72. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4
- ↑ Maailman historian käännekohtia s. 22
- ↑ Michael Roaf, The Atlas of Ancient Mesopotamia, s. 180–.
- ↑ Otavan suuri maailmanhistoria, osa 2, Jokilaaksojen valtakunnat, s. 214–.
- ↑ Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä 1971, s. 345.
- ↑ Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä 1971, s. 347.
- ↑ Otavan suuri maailmanhistoria osa 2, Jokilaaksojen valtakunnat, s. 215.
- ↑ Salonen, Armas. (1956). Itämaisia hallitsijoita ja kansanjohtajia, s. 64-66. Porvoo: WSOY.
- ↑ Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä 1971, s. 347–.
- ↑ Tallqvist, Knut. (1938). Kuu ja ihminen - kuu-uskomuksia ja kuunpalvontaa itämailla ja muualla, s. 67. Porvoo: WSOY.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hammurabi Wikimedia Commonsissa