HMS Arethusa (26)

Pääartikkeli: Arethusa-luokka (1934)

Alus tilattiin Chathamin telakalta, missä köli laskettiin 25. tammikuuta 1933. Alus laskettiin vesille 6. maaliskuuta 1934 ja otettiin palvelukseen 23. toukokuuta 1935.

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Välimeren laivaston 3. risteilijäviirikköön, missä se oli toisen maailmansodan alkamiseen.^[1]

Alkuvuodesta 1940 alus siirrettiin sisaraluksensa HMS Penelopen kanssa Kotilaivastoon, missä alukset muodostivat 2. risteilijäviirikön muiden Arethusa-luokan alusten kanssa. Alus osallistui Norjan taisteluihin, mutta se liitettiin 8. toukokuuta Noren ryhmään, jonka mukana alus tuki Calaisissa olevien maavoimien taistelua ja avusti joukkojen evakuoinnissa Ranskasta.^[2]

Alus siirrettiin 28. kesäkuuta muodostettuun Force H:hon Gibraltarille. Se osallistui Mers-el-Kebirissä olevan Vichyn Ranskan laivaston tuhoamiseen (operaatio Catapult). Force H:n mukana alus suojasi saattueita Atlantilla ja Välimerellä.^[2]

Arethusa oli Islannin ja Fär-saarten vesillä etsittäessä Saksan laivaston taistelulaiva Bismarckia, mutta jo heinäkuussa alus palasi Välimerelle suojaamaan Maltan saattueita sekä teki myös huoltomatkoja Maltalle.^[2]

Huhtikuussa 1941 alukselle asennettiin kaksi neliputkista kahden naulan ilmatorjuntatykkiä sekä tutkavarustus. Siltä poistettiin samassa yhteydessä katapultti. Myöhemmin samana vuonna alukselle asennettiin vielä neljä yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.^[1]

Vuoden 1941 lopulla alus palasi Britteinsaarille. Joulukuussa se osallistui Lofooteille tehtyyn iskuun, jolloin alus vaurioitui lähelle osuneista lentopommeista. Se siirrettiin korjattavaksi Chathamin telakalle, missä alukselta korvattiin yksiputkinen neljän tuuman tykki sekä puolentuuman konekiväärit kaksiputkisella neljän tuuman sekä neljällä yksiputkisella 20 millimetrin ilmatorjuntatykillä. Samoin aluksen tyypin 286 tutka korvattiin tyyppien 273, 281, 282, 284 ja 285 tutkilla^[1]. Alus palasi huhtikuussa 1942 palvelukseen huhtikuussa 1942 ja siirrettiin kesäkuussa takaisin Välimerelle 15. risteilijäviirikköön. Aluksen päätehtävänä oli edelleen Maltan saattueiden suojaaminen.^[2] Aluksen ilmatorjunta-aseistusta täydennettiin lokakuussa 1942 kolmella yksiputkisella 20 millimetrin ilmatorjuntatykillä.^[1]

Alus osallistui operaatio Stoneageen, jossa Italian ilmavoimien lentokoneen laukaisema torpedo osui 18. marraskuuta alukseen. Alus ja sen miehistö kärsi pahoin osumasta. Vaurioitunut alus hinattiin Aleksandriaan, jossa vaurioita korjattiin 7. helmikuuta 1943 saakka. Alus lähti Yhdysvaltoihin Charlestowniin telakalle varsinaisiin korjauksiin.^[2] Yhdysvalloissa aluksen kahden naulan tykit korvattiin neliputkisella Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntatykillä, kolme yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä vaihdettiin neljään kaksiputkiseen. Lisäksi aluksen tutkajärjestelmä modernisoitiin.^[1]

Arethusa palasi 15. joulukuuta palvelukseen palaten Englantiin. Huhtikuussa aluksen kevyt ilmatorjunta-aseistus koostui neljästä motorisoidusta kaksiputkisesta 20 millimetrin ja kolmesta yksiputkisesta 20 millimetrin ilmatorjuntatykistä^[1]. Täydellisesti palveluskuntoinen aluksesta saatiin vasta kesäkuussa 1944, jolloin se liitettiin Normandian maihinnousuun osaksi Sword Beachin Force D:tä.^[2]

Tammikuussa 1945 alus oli jälleen 15. risteilijäviirikössä Välimerellä. Alus todettiin liian pieneksi modernisoitavaksi ja sitä käytettiinkin koealuksena vuoteen 1949, jolloin se myytiin BISCOlle. Alus saapui 9. toukokuuta 1950 romutettavaksi Cashmorelle Newportiin.^[2]

• Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)