Gustav Ludwig Hertz
Gustav Ludwig Hertz (22. heinäkuuta 1887 – 30. lokakuuta 1975)[1] oli saksalainen fyysikko.
| Gustav Ludwig Hertz | |
|---|---|
 Gustav Ludwig Hertz itäsaksalaisessa postimerkissä |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. heinäkuuta 1887 Hampuri, Saksa |
| Kuollut | 30. lokakuuta 1975 (88 vuotta) Berliini, Saksa |
| Kansalaisuus |
 Saksalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Humboldt-yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Heinrich Rubens ja Max Planck |
| Instituutti | Wittenbergin yliopisto |
| Oppilaat | Heinz Pose |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Franckin ja Hertzin koe |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1925) |
Hertz sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1925 yhdessä James Franckin kanssa.[2] Heidän tutkimuksensa käsitteli kaasun läpi kulkevia elektroneja. Franckin ja Hertzin kokeena tunnettu koe tuki Bohrin atomimallia. Mallin mukaan elektronit kiertävät atomin ydintä tietyillä diskreeteillä energioilla eli elektronien radat ovat kvantittuneet.
Gustav oli Heinrich Rudolf Hertzin veljenpoika ja hänen poika oli Carl Hellmuth Hertz.
Lähteet
muokkaa- ↑ Gustav Ludwig Hertz
- ↑ The Nobel Prize in Physics 1925 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Lyhyt esittely Nobel-säätiön sivuilla. (englanniksi)
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gustav Ludwig Hertz Wikimedia Commonsissa