Wikipedia

Korean tasavalta

valtio Itä-Aasiassa
(Ohjattu sivulta Etelä-Korea)

Korean tasavalta (kor. 대한민국, Daehan minguk), epävirallisesti Etelä-Korea (kor. 한국, Hanguk) on Korean niemimaan eteläosassa sijaitseva valtio. Sillä on yhteinen maaraja Korean demokraattisen kansantasavallan eli Pohjois-Korean kanssa sekä merialueraja lännessä Kiinan ja idässä Japanin kanssa. Etelä-Korean pinta-ala on 100 210 km²[3] ja siellä on noin 50 miljoonaa asukasta, joten se on yksi maailman tiheimmin asutuista valtioista. Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Soul, jonka asukasluku on yli 10 miljoonaa; maan virallinen kieli on korean kieli, jota kirjoitetaan hangul-aakkosia käytämällä.

Korean tasavalta
대한민국
(Daehan Minguk)
Etelä-Korean lippu Etelä-Korean vaakuna
lippu vaakuna

Etelä-Korean sijainti tummanvihreällä, valtio vaatii itselleen myös vaaleanvihreää aluetta, eli Pohjois-Koreaa
Etelä-Korean sijainti tummanvihreällä, valtio vaatii itselleen myös vaaleanvihreää aluetta, eli Pohjois-Koreaa

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Yoon Suk-yeol
Pääministeri Han Duck-soo
Pääkaupunki Soul (9 930 616 as.[1])
37°34′N 126°58′E
Muita kaupunkeja Busan, Incheon, Daegu, Daejeon, Gwangju, Ulsan, Suwon
Pinta-ala
– yhteensä 100 210 km² [2] (sijalla 109)
– josta sisävesiä 0,3 %
Väkiluku (2016) 51 696 216 [1] (sijalla 26)
– väestötiheys 507 as. / km²
– väestönkasvu 0,16 % [2] (2014)
Viralliset kielet korean kieli
Valuutta Etelä-Korean won (KRW)
BKT (2016)
– yhteensä 1,198 biljoonaa USD[2]  (sijalla 13)
– per asukas 39 446 USD
HDI (2014) 0,937 (sijalla 17)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3 % [2]
– teollisuus 39,4 % [2]
– palvelut 57,6 % [2]
Aikavyöhyke UTC+9
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Japanista –Itsenäisyysjulistus
 –Pakolaishallitus
 –Vapautus
 – Perustuslaki
1. maaliskuuta 1919
13. huhtikuuta 1919
15. elokuuta 1945
17. heinäkuuta 1948
Lyhenne KR
– ajoneuvot: ROK
– lentokoneet: HL
Kansainvälinen
suuntanumero		 +82
Tunnuslause 널리 인간 세계를 이롭게 하라 (Tuo laajasti hyötyä ihmiskunnalle)
Kansallislaulu ”Aegukga (애국가)”

Maan länsimainen nimi tulee Goryeo-dynastiasta, joka hallitsi niemimaata vuosina 918–1392. Arkeologisten löytöjen perusteella maan ensiasutus ajoittuu varhaispaleoliittiselle kaudelle (2,6 milj. – 300 000 vuotta sitten).[4][5] Korean historian katsotaan alkavan legendaarisen Dangunin perustamasta Gojoseonin kuningaskunnasta 2333 eaa. Kun Sillan johdolla Korean niemimaan kolme kuningaskuntaa yhdistyivät, Koreaa ryhtyi hallitsemaan Koryŏ-dynastia (918–1392), jolta maa sai nimensä, ja sen jälkeen Joseon-dynastia (1392–1910). Korean itsenäisyys ja viimeinen dynastia päättyivät Japanin keisarikunnan liitettyä maan itseensä vuonna 1910. Toisen maailmansodan päätyttyä ja Japanin antauduttua Korean niemimaa jaettiin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain johtamiin miehitysvyöhykkeisiin. Etelä-Koreassa järjestettiin vuonna 1948 vaalit, jotka johtivat Korean tasavallan perustamiseen. Yhdistyneet Kansakunnat vahvisti päätöslauselmallaan Korean tasavallan niemimaan ainoaksi lailliseksi valtioksi,[6] mutta siitä huolimatta neuvostohallinnon tuella perustettiin Pohjois-Koreaan kommunistien johtama kilpailijavaltio.

Korean sota alkoi vuonna 1950 pohjoisen joukkojen hyökätessä etelään, jonka kukistumisen esti YK:n mandaatin saaneiden länsiliittoutuneiden, erityisesti amerikkalaisten ja brittiläisten, joukkojen interventio. Kun sota oli kääntymässä Pohjois-Korean tappioksi, Kiinan kansantasavalta lähetti armeijansa niemimaalle. Sota päättyi vuonna 1953 rauhan sijaan edelleen voimassa olevaan aselepoon, joka vahvisti vuoden 1945 jaon ja loi 38° leveyspiiriä noudattavan demilitarisoidun vyöhykkeen. Maiden välinen demarkaatiolinja on edelleen maailman aseistetuin ja linnoitetuin raja.[7] Seuraavina vuosikymmeninä Etelä-Korean talous kehittyi merkittävästi nostaen vielä 1960-luvulla Pohjois-Koreaa köyhemmän valtion yhdeksi maailman G-20-talouksista.[8][9] Sodan jälkeen alun perin demokraattinen valtio muuttui vähitellen autoritaarisemmaksi ajautuen lopulta sotilasvallankaappaukseen vuonna 1961, mistä lähtien Etelä-Koreaa hallitsi markkinataloutta soveltava länsimielinen sotilasdiktatuuri. Vuonna 1987 maa siirtyi vapaiden vaalien kautta siviilihallintoon ja nykyään maa on vakaa presidentillinen liberaalidemokratia ja parlamentaarinen monipuoluejärjestelmä. Vuosikymmenten aikana Korean tasavalta on käynyt läpi viisi suurta perustuslain muutosta. Maa on myös yksi maailman teknologisesti kehittyneimmistä ja digitaalisesti verkottuneimmista valtioista. Vuonna 2006 siellä oli maailman toiseksi eniten laajakaistaisia Internet-yhteyksiä asukasta kohti[10] ja se on johtava näyttöjen ja matkapuhelinten valmistaja.

Etelä-Korean viihdeteollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti 1990-luvulta lähtien tuottaen Aasian-laajuisia menestyksiä popmusiikissa, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa. Ilmiö tunnetaan nimellä Hallyu eli ”Korean aalto”. Maassa on kuitenkin pidetty kiinni monista vuosisatoja vanhoista perinteistä, kuten ainutlaatuisesta keittiöstä ja vainajien palvonnasta.

Maantiede

muokkaa
 
Etelä-Korea satelliittikuvassa tammikuussa 2004.

Korean tasavalta käsittää Aasian mantereelta noin 1 100 kilometriä ulkonevan Korean niemimaan eteläisen puoliskon. Vuoristoinen niemimaa rajoittuu lännessä Keltaiseenmereen ja idässä Japaninmereen. Sen eteläkärki ulottuu Itä-Kiinan merelle ja Korean salmelle. Maan pinta ala on yhteensä 99 646,16 neliökilometriä.[11] Arvio kasvaa vuosittain muun muassa maantäytön vuoksi.[12][13]

Maa on vuoristoinen, ja suurin osa maasta ei sovellu viljelykseen. Alangot, jotka sijaitsevat pääasiassa maan länsi- ja kaakkoisosissa muodostavat vain noin 30 prosenttia Etelä-Korean alueesta.[14] Maa voidaan jakaa neljään yleisluontoiseen alueeseen: itäosaan korkeine vuorijonoineen ja kapeine rannikkotasankoineen, länsiosaan leveine rannikkoalueineen, jokilaaksoineen ja kukkuloineen, lounaisosaan vuorineen ja laaksoineen sekä kaakkoisosaan, jota hallitsee Nakdong-joen laaja tasanko.[15]

Maan länsi- ja etelärannikkojen edustalla on noin 3 000 saarta, joista suurin osa on pieniä ja asumattomia. Jejun saari sijaitsee noin 100 kilometriä maan etelärannikolta. 1 845 neliökilometrillään se on maan suurin saari. Jejulla sijaitsee myös Korean tasavallan korkein kohta – sammunut, 1 950 metriä korkea tulivuori Hallasan.[14]

Euraasian suuren mantereen takia Korean ilmasto on mantereinen, vaikka maata ympäröi meri kolmelta puolelta. Se on myös pohjoisimpia alueita, joissa havaitaan Aasian monsuunin vaikutus. Sademäärät ovat suurimmillaan kesäkuusta syyskuuhun. Sillä välillä tavataan myös useimmat taifuunit, joita tulee Koreaan asti keskimäärin kerran vuodessa. Kesällä on helteistä ja talvet voivat olla kylmiä. Soulissa sataa lunta keskimäärin 28 päivänä vuodessa, maan eteläkärjessä noin kymmenenä päivänä vuodessa.[16] Soulissa tammikuun keskimääräinen alin lämpötila on –6 °C, ja elokuun keskimääräinen ylin 29 °C.[17]

Vuorialueiden eläimiä ovat olleet kauriit, tiikeri, ilves ja ruskea karhu. Lämpimämmillä alankoalueilla on elänyt kauluskarhuja, aromyyriä, fasaaneita ja harvinainen keijupitta.[18] Nyttemmin suurin osa petoeläimistä on kadonnut tai sukupuuton partaalla. Viimeisiä kauluskarhuja uhkaavat salametsästäjät. Karhuja kasvatetaan karhutarhoilla ankeissa oloissa karhunlihan ja sappinesteen takia.[19]

Koreoiden välisestä demilitarisoidusta vyöhykkeestä on tullut villieläinten ja harvinaisten kasvien suoja-alue. 220 km pitkä ja 5–18 km leveä rajavyöhyke on vahvasti linnoitettu, eikä siellä ole juuri liikkunut ihmisiä 55 vuoteen. Piikkilanka-aidat estävät myös suuria eläimiä tunkeutumasta sille, joten siitä on tullut turvapaikka monille harvinaisille lajeille.[20][21]

Historia

muokkaa
 
Joseon-dynastian aikainen Hwaseongin linnoitus Suwonin kaupungissa
Pääartikkelit: Korean historia ja Etelä-Korean historia

Varhaiset vaiheet

muokkaa

Korean myyttisenä perustajan pidetään jumalkuningas Dangunia, jonka uskotaan perustaneen Gojoseonin kuningaskunnan 2333 eaa. Gojoseonin romahduksen seurauksena Koreaan syntyi ensimmäisen kolmen kuningaskunnan aikakautena useampia pieniä kuningaskuntia, joista myöhemmin muodostui Goguryeo, Baekje ja Silla. Vaikka Goguryeo ja Baekje olivat vahvoja koko aikakauden, laajeni Silla vähitellen hallitsemaan koko Koreaa ja lopulta syntyi ensimmäinen yhtenäinen valtio kattamaan suurimman osan Korean niemimaata vuonna 668 jaa.

Yhtenäisyyttä ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä vuonna 698 jaa. Dae Jo-Yeong perusti Balhae-kuningaskunnan entisen Goguryeon alueille. Vuodet 698–926 jaa. olivat pohjoisen ja eteläisen valtion kaudeksi kutsuttu ajanjakso, jonka aikana Silla hajosi kolmeen osaan. Toinen kolmen kuningaskunnan kausi päättyi, kun Taejo Wang Geon yhdisti Korean 936 jaa. Balhaen kuningaskunta luhistui kitaanien Liao-dynastian hyökkäyksen seurauksena. Goryeo-dynastian aikana lakisäännökset koottiin yhdeksi kirjaksi, syntyi virkamieskunta ja kulttuuriin vaikuttanut buddhalaisuus kukoisti. 1300-luvulla mongolit valtasivat kuitenkin maan ja Korea oli alistettuna 1400-luvun puoliväliin asti, jolloin Yuan-dynastia alkoi murentua.[22]

Vuonna 1392 Yi Seong-gye perusti Joseon-dynastian (1392–1910) vallankaappauksen seurauksena. Kuningas Sejong Suuren (1418–1450) aikana toteutettiin lukuisia hallinnollisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia. Kiinalla oli voimakas vaikutus Joseonin kulttuuriin: maa solmi läheiset suhteet Kiinan Ming-dynastiaan, ja sen hallinto järjestettiin kiinalaisen mallin mukaan. Samalla uuskungfutselaisuus omaksuttiin vallitsevaksi ideologiaksi. Kuningas Taejeon ja hänen seuraajansa aloittivat maan uusjaon yläluokalta muille luokille ja loivat samalla oppineen yangban-aristokratian. Oppineisuus kukoisti maan alkuaikoina: vuonna 1443 kuningas Sejongin valtakaudella luotiin uusi hangul-aakkosto korean kielen kirjoittamista varten. Korea oli vuodesta 1392 lähtien viisi vuosisataa yhtenäinen valtakunta, vaikka se joutuikin useiden ulkopuolisten hyökkäysten kohteeksi. 1500- ja 1600-luvuilla maa joutui useaan kertaan Japanin ja Kiinan Qing-dynastian valloittamaksi ja otti käyttöön tiukan eristäytymispolitiikan.[23] Vuosina 1894–1895 Qing-Kiina ja Japani kävivät Korean hallinnasta sodan, joka päättyi Japanin voittoon. Kuningas Gojong lopetti verojen maksun Kiinalle ja julistautui keisariksi.[24] Vuonna 1910 Japani otti koko Korean hallintaansa ja teki siitä siirtomaansa. Aluksi se toi maahan uusia vaikutteita ulkomailta, mutta 1930-luvun loppupuolelta asti harjoitettiin voimakasta japanilaistamispolitiikkaa. Miehitys kesti toisen maailmansodan loppuun asti.[25]

 
YK:n joukkoja taistelemassa Soulin kaduilla vuonna 1950

Itsenäistyminen ja Korean sota

muokkaa

Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet Neuvostoliitto ja Yhdysvallat ottivat Korean valvontaansa siten, että 38. leveyspiiri oli miehitysalueiden välinen raja.[26] Huolimatta Kairon konferenssissa annetuista lupauksista itsenäisestä ja yhtenäisestä Koreasta liittoutuneiden välit huononivat nopeasti, ja tuloksena oli Korean jakautuminen. 15. elokuuta 1948 perustettiin Yhdysvaltain miehitysalueella Korean tasavalta presidenttinään Syngman Rhee. Neuvostoliiton miehitysalueella puolestaan julistettiin Korean demokraattinen tasavalta 9. syyskuuta 1948 Kim Il Sung johtajanaan.[23]

Vuonna 1950 Etelä-Korea julistautui itsenäiseksi, mikä sai Pohjois-Korean joukot hyökkäämään etelään 25. kesäkuuta 1950.[26] Yhdistyneet kansakunnat tuomitsi hyökkäyksen ja valtuutti Yhdysvaltain johtaman YK-armeijan hyökkäystä vastaan. Pohjoisen joukot valloittivat aluksi lähes koko niemimaan kaakkoiskulman Busania lukuun ottamatta. YK-joukkojen vastahyökkäys käänsi kuitenkin tilanteen ja eteni lähelle Kiinan rajaa, jolloin Kiinan kansantasavallan vapaaehtoisjoukot tulivat pohjoisen avuksi. Sodan lopputuloksena Koreoiden rajaksi vakiintui vuoden 1953 aselepolinja, mutta lopullista rauhansopimusta ei koskaan allekirjoitettu.[23] Pohjois-Korea irtisanoi aseleposopimuksen yksipuolisesti vuonna 2013 palauttaen sotatilan.[27]

Vallankumouksia ja sotilasvalta

muokkaa

Sodan jälkeen presidentti Syngman Rheen hallinto sai yhä autoritaarisempia piirteitä. Rheen kaaduttua opiskelijavetoisessa huhtikuun vallankumouksessa vuonna 1960 maan politiikassa seurasi lyhytaikainen demokraattisten uudistusten kausi. 16. toukokuuta 1961 kenraalimajuri Park Chung-heen johtamat sotilaat kaappasivat vallan. Park julisti maan sotatilaan ja laajensi valtaoikeuksiaan 1972. Hänen presidenttikaudellaan nopeaa keskusjohtoista ja vientivetoista talouskasvua säesti vakava poliittinen sorto. Park joutui lopulta murhatuksi vuonna 1979 ja pian tämän jälkeen valtaan nousi uudella sotilaskaappauksella kenraali Chun Doo-hwan.[23]

Chunin valtaannousu sai aikaan laajalle levinneitä mielenosoituksia, jotka tukahdutettiin verisesti Gwangjun verilöylyssä vuonna 1980. Tapausta seurasi kuitenkin demokratialiikkeen nousu, ja Chun joutui taipumaan demokraattisiin uudistuksiin ja vapaisiin vaaleihin vuonna 1987. Chunin seuraajaksi nousi vaaleissa hänen läheinen avustajansa kenraali Roh Tae-woo, joka astui virkaansa 1988.[23] Maassa järjestettiin kuitenkin vapaat parlamenttivaalit ja samana vuonna Soul isännöi kesäolympialaisia. Molemmat Koreat otettiin 1991 YK:n jäseniksi.[26]

Demokratisoituminen ja hyvinvointivaltio

muokkaa

Vuonna 1993 maa sai ensimmäisen siviilipresidenttinsä Kim Young-samin noustessa Korean tasavallan johtoon. Vuonna 1996 maasta tuli OECD:n jäsen. Vuoden 1997 Aasian talouskriisin aiheuttamasta takaiskusta huolimatta maa nousi nopeasti maailman suurimpien talousmahtien joukkoon. Nykyään Korean tasavallan elintaso on monien Länsi-Euroopan maiden tasolla. 1990-luvulta lähtien valta on vaihtunut maassa rauhallisesti ja demokraattisesti. Vuoden 1997 vaaleissa presidentiksi valittiin pitkäaikainen demokratia-aktivisti ja ihmisoikeusaktivisti Kim Dae-jung. Kesäkuussa 2000 osana Kimin ”päivänpaistepolitiikkaa” Korean demokraattisen kansantasavallan pääkaupungissa Pjonjangissa pidettiin historiallinen Koreoiden välinen huippukokous. Maiden välille avattiin rajanylityspaikka ja rajojen eri puolille jääneet ihmiset saivat tavata sukulaisiaan. Samana vuonna Kim sai Nobelin rauhanpalkinnon työstään demokratian ja ihmisoikeuksien sekä Koreoiden välisen sovittelutyön parissa.

Vuonna 2002 presidentiksi valittiin Roh Moo-hyun. Roh erosi 2003 Saecheonnyeon Minju-dang -puolueesta ja perusti kannattajineen uuden Uri-puolueen. Hänen kahden kautensa jälkeen presidentiksi valittiin 2007 oikeiston Lee Myung-bak.[26] Lee oli virassa vuoteen 2013, jolloin hänen tilalleen valittiin Etelä-Korean ensimmäinen naispresidentti Park Geun-hye. Park erotettiin virastaan korruptiosyytteiden takia vuonna 2017, ja uudeksi presidentiksi valittiin Moon Jae-in.[28] Vuonna 2022 maan uudeksi presidentiksi valittiin tiukan äänestyksen jälkeen Yoon Suk-yeol.[29]

Huhtikuussa 2018 Etelä-Korean ja Pohjois-Korean johtajien historiallinen huippukokous pidettiin demilitarisoidulla alueella Panjumnonin Etelä-Korean puoleisessa Rauhan talossa, jossa Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ja Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in tapasivat. Samalla Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un otti historiallisen askeleen etelän puolelle. Tätä ennen maiden aiemmat johtajat olivat tavanneet aiemmin kaksi kertaa, mutta nämä tapaamiset oli järjestetty Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa.[30]

Lokakuussa 2018 tuomittiin vuosina 2008-2013 maan presidenttinä toiminut Lee Myung-bak 15 vuodeksi vankeuteen korruptiosta. Tuomio tuli pian sen jälkeen, kun hänen seuraajansa, vuosina 2013-2017 maan presidenttinä toiminut Park Geun-hye oli vangittu korruption takia. Park kärsii puolestaan 25 vuoden vankeustuomiota. Tuomiot olivat kova isku maan konservatiiveille.[31][32]

Politiikka

muokkaa
 
Etelä-Korean parlamentti

Korean tasavalta on demokraattinen tasavalta, jossa valta jakautuu presidentin, lainsäätäjien ja oikeusjärjestelmän kesken. Vuodesta 1948 maan perustuslaki on läpikäynyt viisi suurta muutosta, joista jokainen loi uuden tasavallan. Nykyinen kuudes tasavalta syntyi edellisen reformin myötä vuonna 1987.[2]

Etelä-Korean valta jakautuu presidentin, parlamentin ja oikeusjärjestelmän kesken. Presidentin asema on vahva, ja hänellä on valtaa niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin.[33]

Maan valtionpäämies on presidentti, joka valitaan suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi. Presidentti on maan asevoimien komentaja, ja hänellä on runsaasti toimeenpanovaltaa. Presidentti nimittää pääministerin kansalliskokouksen suostumuksella sekä valtioneuvoston ministerit pääministerin esityksestä.[2] Toukokuusta 2022 maan presidentti on ollut Yoon Suk-yeol.[34]

Lakiasäätävä elin on maan kansalliskokous, yksikamarinen instituutio, jonka jäsenet valitaan vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Parlamentissa on tällä hetkellä 299 paikkaa, joista 245 täytetään alueellisilla vaaleilla ja loput suhteellisella vaalitavalla. Oikeuslaitos on suureksi osaksi itsenäinen. Korkein tuomiovaltaa käyttävä elin on korkein oikeus, jonka tuomarit nimittää presidentti kansalliskokouksen suostumuksella. Lisäksi Korean perustuslakituomioistuin valvoo perustuslain noudattamiseen liittyviä kysymyksiä.[2]

Korean tasavallan tärkeimmät poliittiset puolueet ovat vasemmisto-liberaalinen Demokraattinen puolue (vuonna 2008 valitussa parlamentissa 83 paikkaa) ja oikeisto-konservatiivinen Suuri kansallispuolue (GNP; 172 paikkaa).[2] Tyypillistä maan puolueille on ollut tapa muuttaa identiteettiä ja nimeä tiheästi.[35]

Etelä-Korean parlamenttivaaleissa huhtikuussa 2016 hallitseva presidentti Park Geun-hyen konservatiivinen Saenuri-puolue kärsi tappion maan parlamenttivaaleissa ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. Kolme oppositiopuoluetta saivat selkeän enemmistön edustajanpaikoista, yhteensä 167 paikkaa maan 300-paikkaisessa parlamentissa. Vaalivoittajia oli pääoppositiopuolue Minjoo sekä siitä erottautunut Kansanpuolue.[36][33]

Etelä-Korean ulkopolitiikan suurin huolenaihe on naapurimaa Pohjois-Korea, jolla on nälkäongelmia ja joka haaveilee ydinaseesta. 1990-luvulta vuoteen 2008 Etelä-Korea yritti puolustaa pohjoista pakotteita vastaan ja lahjoitti elintarvikkeita ja lannoitteita. Vuonna 2008 valittu konservatiivinen presidentti Lee Myung-bak valitsi tiukemman linjan. Välit kiristyivät myös pohjoisen ohjuskokeen takia vuonna 2009 sekä seuraavana vuonna eteläkorealaisen laivastoaluksen upotuksen ja Yeonpyeongin laukausten seurauksena.[37]

Yhdysvalloilla on vuonna 2011 Etelä-Koreassa edelleen kymmeniätuhansia sotilaita. Se on vetäytymässä etulinjasta, ja aikoo siirtää vastuun sotilastoimista Etelä-Korealle vuonna 2012.[37]

Sekä vuoden 2012 että vuoden 2017 presidentinvaaleihin on väitetty vaikutettavan internetissä.[38]

Alueellinen jako

muokkaa
 
Etelä-Korean alueellinen jako.

Etelä-Korea jaetaan kahdeksaan provinssiin, yhteen autonomiseen provinssiin, kuuteen suurkaupunkiin ja yhteen erikoisasemassa olevaan kaupunkiin sekä yhteen autonomiseen erikoisasemassa olevaan kaupunkiin.[39]

Paikallishallinto on järjestetty siten että provinssit ja metropolikaupungit sekä Soul jakautuvat kuntiin. Kaupunkien kunnallisyksikkö on kaupunginosa (구/區, gu). Provinssien kunnat luokitellaan kaupungeiksi (시/市, si) tai piirikunniksi (군/郡, gun). Kunnat voidaan jakaa edelleen siten että piirikunnat muodostuvat taajamista (읍/邑, eup) ja kunnanosista (면/面, myeon), ja kaupunginosat muodostuvat naapurustoista (동/洞, dong).[40][41]

Tilastointia ja osoitejärjestelmää varten on olemassa vielä korttelit (번지/番地, beonji) sekä kylät (리/里, ri).[41]

Nro
(kartalla)		 Nimi Hangul Hanja Väkiluku (2016)[1]
Erikoisasemassa oleva kaupunki (Teukbyeolsi)
1 Soul 서울특별시 서울特別市 &&&&&&&&09930616.&&&&009 930 616
Metropolikaupungit (Gwangyeoksi )
2 Busan 부산광역시 釜山廣域市 &&&&&&&&03498529.&&&&003 498 529
3 Daegu 대구광역시 大邱廣域市 &&&&&&&&02484557.&&&&002 484 557
4 Incheon 인천광역시 仁川廣域市 &&&&&&&&02943069.&&&&002 943 069
5 Gwangju 광주광역시 光州廣域市 &&&&&&&&01469214.&&&&001 469 214
6 Daejeon 대전광역시 大田廣域市 &&&&&&&&01514370.&&&&001 514 370
7 Ulsan 울산광역시 蔚山廣域市 &&&&&&&&01172304.&&&&001 172 304
Autonominen erikoisasemassa oleva kaupunki (Teukbyeoljachisi)
17 Sejong 세종특별자치시 世宗特別自治市 &&&&&&&&&0243048.&&&&00243 048
Provinssit (Do)
8 Gyeonggi-do 경기도 京畿道 &&&&&&&012716780.&&&&0012 716 780
9 Gangwon-do 강원도 江原道 &&&&&&&&01550806.&&&&001 550 806
10 Chungcheongbuk-do 충청북도 忠淸北道 &&&&&&&&01591625.&&&&001 591 625
11 Chungcheongnam-do 충청남도 忠淸南道 &&&&&&&&02096727.&&&&002 096 727
12 Jeollabuk-do 전라북도 全羅北道 &&&&&&&&01864791.&&&&001 864 791
13 Jeollanam-do 전라남도 全羅南道 &&&&&&&&01903914.&&&&001 903 914
14 Gyeongsangbuk-do 경상북도 慶尙北道 &&&&&&&&02700398.&&&&002 700 398
15 Gyeongsangnam-do 경상남도 慶尙南道 &&&&&&&&03373871.&&&&003 373 871
Erikoisasemassa oleva provinssi (Teukbyeoljachi-do)
16 Jeju 제주특별자치도 濟州特別自治道 &&&&&&&&&0641597.&&&&00641 597

Talous

muokkaa
Pääartikkeli: Etelä-Korean talous
 
KTX-suurnopeusjuna

Korean tasavalta on maailman 13. suurin talous ja Aasian neljänneksi suurin Japanin, Kiinan ja Intian jälkeen. Yhtenä ”Aasian taloustiikereistä” se on saanut aikaan nopeaa, vientivetoista talouskasvua, mikä on ollut jyrkässä kontrastissa Korean demokraattisen kansantasavallan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen jumiutuneeseen talouteen. Korean tasavallan bruttokansantuote henkeä kohti on nyt noin 14 kertaa suurempi kuin Korean demokraattisessa kansantasavallassa.[42]

1950-luvulla maa oli yksi Aasian köyhimmistä maista. Toisen maailmansodan päätyttyä maa peri siirtomaatalouden, joka oli suunniteltu lähes ainoastaan Japanin laajentumispolitiikkaa varten. Suuri osa maan infrastruktuurista tuhoutui vuosina 1950–1953 käydyssä Korean sodassa[43], ja sodan jälkeen maa jäi riippuvaiseksi Yhdysvaltain antamasta taloudellisesta avusta.[26]

1960-luvulla kenraali Park Chung-heen hallitus aloitti joukon talousuudistuksia. Kevyt, työvoimavaltainen teollisuus ja ulkomaankauppa kasvoivat velkarahalla. 1970-luvulta alkaen suuntauduttiin raskaampaan teollisuuteen, autoihin ja elektroniikkaan. Teollisuustuotanto kasvoi myös 1980- ja 1990-luvuilla.[23]

Maa selvisi vuosien 1997–1998 Aasian talouskriisistä Maailmanpankin tuella, mutta vuoden 2008 maailmanlaajuinen lama pysäytti Koreankin talouskasvun.[23]

Etelä-Korean merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, grafiitti, volframi, molybdeeni ja lyijy sekä vesivoimapotentiaali.[23] Vienti suuntautuu ennen kaikkea Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Tuontia on samoista maista ja lisäksi Saudi-Arabiasta ja Australiasta.[2]

Alla olevassa listassa on Etelä-Korean suurimmat yritykset tulojen mukaan vuonna 2013 (Fortune Global 500):

Sija Nimi Pääkonttori Tulot

(Mil. $)

Voitto

(Mil. $)

Varat

(Mil. $)

1. Samsung Electronics Suwon 208 938 27 245 202 876
2. SK Holdings Soul 102 122 258.2 87 716
3. Hyundai Motor Soul 79 766 7 804 126 441
4. POSCO Pohang 56 520 1 257 80 037
5. LG Electronics Soul 53,118 161.5 33 669
6. Hyundai Heavy Industries Ulsan 49 507 254.6 50 421
7. Korea Electric Power Naju 49 072 54.8 147 391
8. Kia Motors Soul 43 486 3 487 34 289
9. GS Caltex Soul 41 715 341.4 21 119
10. Hanwha Soul 35 379 118.8 107 394
11. Korea Gas Daegu 34 774 −183.4 41 382
12. Hyundai Mobis Soul 31 244 3 126 32 629
13. S-Oil Soul 28 467 264.6 11 297
14. Samsung Life Insurance Soul 26 167 832.6 182 855
15. Samsung C&T Corporation Soul 25 977 221.5 24 133
16. Lotte Shopping Soul 25 774 720.3 36 933
17. LG Display Soul 24 697 389.3 20 579

Liikenne

muokkaa
Pääartikkeli: Liikenne Etelä-Koreassa

Korean tasavallan liikenteen hoitavat kattavat rautatie-, moottoritie-, bussi- ja lauttaverkot sekä lentoreitit. Korean valtion junayhtiö Korail palvelee kaikkia tärkeimpiä eteläkorealaisia kaupunkeja tihein vuorovälein. Kahta rautatielinjaa ollaan nytmilloin? yhdistämässä uudelleen Korean demokraattisen kansantasavallan rautatieverkkoon. Korean tasavallassa on ranskalaiseen TGV-juna- ja rautatietekniikkaan pohjautuva, nimellä Korea Train Express tunnettu suurnopeusjunaverkko.[44] Tärkeimmissä kaupungeissa on metroverkko – näistä suurin on Soulin metro, joka on noin 287 kilometriä pitkä.[45]

Maan tärkein kansainvälinen lentokenttä on Incheonin kansainvälinen lentoasema. Incheonin lentoasema on myös Etelä-Korean suurin lentoasema ja sen kautta kulkee vuosittain lähes 50 miljoonaa matkustajaa. Muita kansainvälisiä lentoasemia Etelä-Koreassa ovat Gimpon, Busanin ja Jejun lentoasemat. Maan kansalliset lentoyhtiöt ovat Korean Air ja Asiana Airlines.[46]

Energia

muokkaa

Etelä-Korea on maailman viidenneksi suurin ydinvoiman tuottaja ja toiseksi suurin Aasiassa vuonna 2010. Etelä-Korea on myös ITER-hankkeessa mukana ja toteuttajana.

Väestö

muokkaa
 
Etelä-Korean väkiluku on noussut nopeasti 1900-luvulla.

Suurin osa eteläkorealaisista elää kaupungeissa, nopean 1970-, 80- ja 90-luvuilla tapahtuneen talouden laajenemisen aiheuttaman maaltamuuton seurauksena.[47] Pääkaupunki Soul on myös maan suurin kaupunki ja taloudellinen keskus. Vuonna 2006 kaupungissa asui 10,3 miljoonaa henkeä, mikä teki siitä yhden maailman väkirikkaimmista kaupungeista.[48] Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Busan (3,66 miljoonaa), Incheon (2,63 miljoonaa), Daegu (2,53 miljoonaa), Daejeon (1,46 miljoonaa), Gwangju (1,41 miljoonaa) ja Ulsan (1,10 miljoonaa asukasta).[49]

Maan väestörakennetta on muokannut myös kansainvälinen muuttoliike. Korealaisia on asettunut etenkin Kiinaan, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja entisen Neuvostoliiton maihin.[23] Kaikkiaan etnisiä korealaisia asuu Etelä- ja Pohjois-Koreassa noin 70 miljoonaa ja niiden ulkopuolella 6–7 miljoonaa, eli kymmenen prosenttia, mikä on suurempi osuus kuin mistään muusta Aasian kansasta.[50]

Vaikka ei-korealaisten määrä maassa on pieni, se on noussut tasaisesti 2000-luvun alussa. Virallisesti huhtikuussa 2005 maassa asui yhteensä 378 000 vierastyöläistä, joista 52,6 prosenttia oli maassa ilman lupaa.[51] Tämä ulkomainen työvoima on pääasiassa kotoisin etelä- ja kaakkoisaasialaisista maista, mutta myös entisen Neuvostoliiton alueelta sekä Nigeriasta on paljon muuttajia. Näiden työntekijöiden lisäksi maassa on noin 11 000 ulkomaista englannin kielen opettajaa ja noin 36 000 Yhdysvaltain armeijan henkilökuntaan kuuluvaa.[52]

Etelä-Korea kärsii väestön ikääntymisestä: vuonna 2019 joka kuudes eteläkorealainen oli yli 65-vuotias ja luvun on ennustettu kasvavan 40 %:iin 2060-luvulle mennessä. Ikääntymistä kiihdyttävät vähäinen maahanmuutto ja maailman alhaisin syntyvyys (1,1 lasta naista kohden).[53]

Uskonnot

muokkaa

Noin 46 prosenttia eteläkorealaisista ei noudata mitään tiettyä uskontoa. Kristittyjä on 27,3 prosenttia väestöstä ja buddhalaisia 25,3 prosenttia.[54] Maassa on myös jonkin verran islaminuskoisia. Buddhalaisuus on vahvinta maan itäosassa, erityisesti Yeongnamin ja Gangwonin alueilla, jossa se muodostaa yli puolet uskonnollisesta väestöstä. Kristinusko, joka sai ensi kerran Koreassa jalansijaa 1700-luvun loppupuolella, kasvoi nopeasti 1970- ja 1980-luvuilla suureksi osaksi sotilashallinnon vastaisen kansalaisliikkeen myötä. Korealaisilla oli hyvin positiivinen kuva kristinuskosta kristittyjen lähetyssaarnaajien jälleenrakentaessa maata sodan jälkeen ja kirkkojen johtajien taistellessa Park Chung-heen ajan diktatuuria vastaan. Toisaalta joka vuosi sadat Jehovan todistajat joutuvat aseistakieltäytymisen vuoksi vankilaan. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston kesäkuussa 2013 julkaiseman raportin mukaan 93 prosenttia niistä todistajista, jotka ovat aseistakieltäytymisen vuoksi vankilassa eri puolilla maailmaa, on Etelä-Koreassa.[55]

Kristittyjen vaikutusvallan kasvaessa myös arvostelu on alkanut kasvaa kristittyjen suhtautuessa suvaitsemattomasti muihin uskontoihin ja korealaisten herätyskristittyjen ollessa intomielisempiä kuin länsimaiset vastineensa.[56] Etelä-Korea on nyt maailman toiseksi eniten lähetyssaarnaajia lähettävä maa Yhdysvaltain jälkeen, ja maailman suurin kirkko Yoido Full Gospel Church sijaitsee Soulissa.[57][58] Näiden muodollisten uskontojen lisäksi monet korealaiset noudattavat kungfutselaisia perinteitä, ja monet buddhalaiset yhdistelevät uskontoaan korealaiseen šamanismiin.[59] Šamanismia esiintyy yhä elinvoimaisena korealaisten keskuudessa. Etelä-Koreassa siitä käytetään nimitystä musok eli mudang-menot. Etelä-Koreassa arvioitiin vuonna 1972 olevan mudang eli šamaaneja noin 0,3 % väestöstä.[60]

Kielet

muokkaa
Pääartikkeli: Korean kieli
Mies puhuu korean kieltä

Korean tasavallan virallinen kieli on korean kieli, jota puhuu tasavallan väestön enemmistö. Korean kieli on isolaattikieli eli se ei kuulu mihinkään tunnettuun kielikuntaan. Kielellä on muutamia murteita ja sitä kirjoitetaan hangul-nimisia aakkosia käyttämällä (ennen sitä kirjoitettiin Kiinan kirjoitusjärjestelmää käyttämällä (hanja))[61].

Kulttuuri

muokkaa
Pääartikkeli: Korealainen kulttuuri

Ruoka

muokkaa
 
Etelä-Korean kansallisruoka kimchi.
Pääartikkeli: Korealainen keittiö

Korean kansallisruokaa on kimchi, kiinankaalista tehty mausteisen hapankaalin tyylinen salaatti.[62] Bulgogi on paistetusta, marinoidusta naudanlihasta tehty ruokalaji.[59]

Viihde

muokkaa

Etelä-Korean viihdeteollisuus on kasvanut r��jähdysmäisesti 1990-luvulta tuottaen Aasian-laajuisia menestyksiä popmusiikissa, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa. Ilmiö tunnetaan nimellä Hallyu eli ”Korean aalto”.[63] Maassa on kuitenkin pidetty kiinni monista vuosisatoja vanhoista perinteistä, kuten ainutlaatuisesta keittiöstä ja vainajien palvonnasta.[59]

Kansallispuku

muokkaa

Korealainen kansallispuku hanbok on käytössä juhlapäivinä ja erilaisissa seremonioissa.[64]

Maan nimi

muokkaa

Korean kielessä Etelä-Koreassa maasta käytetään nimeä Daehan Minguk (hangul: 대한민국, hanja: 大韓民國, kirjaimellisesti ”suuren han-kansan valtio”). Maan lyhyt nimi on Hanguk (kor. 한국, ”Han-valtio”, jolla viitataan yleisesti Koreaan) tai Namhan (kor. 남한, ”Eteläinen han”, jolla viitataan Etelä-Koreaan). Han tarkoittaa muinaisia Samhan-liittoja Korean niemimaan eteläosassa. Hanguk on eteläkorealaisten useimmiten käyttämä nimi. Pohjois-Koreassa käytetään kuitenkin nimeä Nam-Joseon (kor. 남조선, ”Eteläinen Joseon”; Joseon oli Korean viimeisen yhtenäisvaltion nimi).[65]

Suomessa ja useimmissa eurooppalaisissa kielissä maasta käytetään usein yksinkertaisesti nimeä Korea, joka on peräisin Goryeo-dynastialta, joka vuorostaan viittasi Goguryeo-kuningaskuntaan.[66][67]

Iän laskeminen

muokkaa

Ikään liittyy erikoisia tapoja. Koreassa ihmisen ikää ei ole laskettu samoin kuin länsimaissa, vaan käytössä on ollut useita erilaisia tapoja. Yhden tavan mukaan korealaiset laskivat ikäänsä myös sen ajan, jonka he viettivät sikiönä äidin kohdussa. Toisen tavan mukaan joka vuoden ensimmäisenä päivänä ihmisen ikään lisättiin yksi vuosi riippumatta siitä, milloin hän oli syntynyt. Näiden tapojen vuoksi lapsi, joka syntyi 31. joulukuuta, oli kaksivuotias jo seuraavana päivänä. Kolmannen tavan mukaan lapsi oli syntyessään 0-vuotias, mutta sai ikäänsä yhden vuoden lisää vuoden ensimmäisenä päivänä. Siten henkilön ikä saattoi vaihdella muutamalla vuodella järjestelmästä riippuen. Samanlainen tapa oli käytössä muissakin Aasian maissa, esimerkiksi Japanissa vuoteen 1950 ja Pohjois-Koreassa 1980-luvulle saakka. Etelä-Koreassa tavasta luovuttiin 2023 ja vastaisuudessa korealaiset laskevat ikänsä samoin kuin länsimaissa. [68]

Musiikki

muokkaa
 
”Maisema Dano-juhlan aikaan”, maalaus Hyewon pungsokdo -albumista myöhäiseltä Joseon-kaudelta
Pääartikkeli: Korealainen musiikki

Perinteiseen korealaiseen musiikkiin kuuluu monenlaisia lyömäsoittimia. Buddhalaisiin ja maanviljelijöiden perinteisiin pohjautuva samulnori on kehittynyt vuosien varrella. Sen neljä soitinta ovat kwaenggwari-niminen kädessä pidettävä gongi, pehmustetulla nuijalla lyötävä suuri gongi jing, tiimalasin muotoinen rumpu janggu sekä tynnyrirumpu buk.[69]

Länsimaisen klassisen musiikin korealaisista esittäjistä on 2000-luvulla noussut esille pianisti Yeol Eum Son.

Eteläkorealainen popmusiikki eli K-pop on kasvattanut suosiotaan maailmanlaajuisesti: ensimmäisen sukupolven hallyu-aallon sanotaan alkaneen vuonna 2003 draamasarjalla Winter Sonata.[50][70] Useat pop-yhtyeet, kuten esimerkiksi BTS, BoA, PSY, Super Junior, TVXQ, Teen Top, Big Bang, Wonder Girls, 2NE1, 4Minute, SHINee, T-ara, 2PM, EXO, Red Velvet, Crayon Pop, Twice, Girls’ Generation, B.A.P, Infinite ja F(x) ovat muodostaneet tärkeän osan 2000-luvun Etelä-Korean musiikkia. Etelä-Korean suurimmat musiikkiyhtiöt ovat SM Entertainment, YG Entertainment ja JYP Entertainment, joista käytetään yhteistä nimeä "The Big Three". Vuonna 2010 niiden liikevaihto oli yhteensä 150 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[71] Kolme suurta (The Big Three) kasvattaa tuottoaan vuositasolla erittäin nopeasti, ja vuonna 2014 niiden yhteen laskettu tuotto oli 490 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Juhlapäivät

muokkaa
Päivämäärä Suomalainen nimi[72] Hangeul Romanisaatio Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä
Kuukalenterin 1.–3. päivä Kuukalenterin mukainen uusivuosi 설날 Seollal Kolmepäiväinen juhla
1. maaliskuuta Itsenäisyyspäivä 3.1절 Samil Jeol
5. huhtikuuta Puiden päivä 식목일 Singmogil
5. toukokuuta Lastenpäivä 어린이날 Eorininal
Kuukalenterin 4. kuukauden 8. päivä Buddhan syntymäpäivä 부처님 오신날 Bucheonim Osinnal
6. kesäkuuta Vainajien muistopäivä 현충일 Hyeonchung-il
17. heinäkuuta Perustuslain päivä 제헌절 Jeheonjeol Vuoden 1948 perustuslaki
15. elokuuta Vapautuksen päivä 광복절 Gwangbokjeol Vapautus Japanin miehityksestä 1945
Kuukalenterin 8. kuukauden 15.–18. päivä Elonkorjuujuhla 추석 Chuseok
3. lokakuuta Kansallinen perustamispäivä 개천절 Gaecheonjeol Korean myyttinen perustaminen
25. joulukuuta Joulupäivä 크리스마스(성탄절) Keuliseumaseu (Seongtanjeol)

Urheilu

muokkaa

Etelä-Korea on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1952. Sillä on ollut talviolympialaisissa yleensä pienempi joukkue (2000-luvulla 40–50 urheilijaa) kuin kesäolympialaisissa (2000-luvulla yli 250 urheilijaa). Vuotta 1960 lukuun ottamatta se on aina saanut mitaleita kesäolympialaisissa, vuodesta 1992 alkaen myös talvikisoissa.[73] Vuonna 1988 Soulissa järjestettiin kesäolympialaiset, ja vuoden 2018 talviolympialaiset järjestettiin Pyeongchangissa.

Etelä-Korean jalkapallomaajoukkue on yksi Aasian menestyneimmistä. Vuonna 2002 Etelä-Korea järjesti yhdessä Japanin kanssa MM-kisojen lopputurnauksen, jossa se eteni välieriin. MM-kilpailuissa Etelä-Korea on esiintynyt 8 kertaa. Aasian mestaruuden se on voittanut kahdesti. Lokakuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 31.[74]

Etelä-Korean jääkiekkomaajoukkue oli vuonna 2010 IIHF:n rankingissa sijalla 33 ja pelasi ykkösdivisioonassa.[75] Etelä-Korean koripallomaajoukkue voitti Aasian mestaruuden 1969 ja 1997.[76] [77] Se on pelannut olympialaisissa kuusi kertaa, mutta jäänyt ilman mitaleita.[78]

Korealaiset jousiampujat ovat voittaneet useita olympiamitaleja 1980-luvun loppupuolelta alkaen. Myös judokat ovat voittaneet useita olympiamitaleita. Tunnettuja judokoita ovat muun muassa Jeon Ki-young, Min Ho Choi, Lee Won Hee, Jae Bum Kim ja Ki Chun Wang.[79]

Eteläkorealaiset ovat myös laajasti tunnettuja e-urheilun osalta.[80]

Lähteet

muokkaa
  • Vesterinen, Ilmari & Janhunen, Juha & Huotari, Tauno-Olavi: Korea: Kolme ovea tiikerin valtakuntaan. Helsinki: Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-797-8
  • Richmond, Simon: Korea. Lonely Planet, 2010. ISBN 9781741048315
  • Kena, Kirsti: Kaukoidän teologian näkökulmia; Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 181. Helsinki: Suomalaisen teologinen kirjallisuusseura, 1993. ISBN 951-9111-93-X

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Resident Population in Five-Year Age Groups (2011~) (2016 väestö Korean tasavallan 1. ja 2. tason hallintoalueilla) Korean Statistical Information Service, kosis.kr. Viitattu 7.10.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k South Korea The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  3. ↑ Korea's Geography 1.2.2010. Asianinfo.org. Viitattu July 13, 2010. (englanniksi)
  4. ↑ Ancient civilizations 12.12.2005. Royal Ontario Museum. Viitattu 11.7.2013. (englanniksi)
  5. ↑ Prehistoric Korea, Office of the Prime Minister.
  6. ↑ 195 (III) The problem of the independence of Korea, 12.12.1948, Resolutions Adopted by the General Assembly During its Third Session, s. 25.
  7. ↑ Koreas agree to military hotline CNN.com. 4.6.2004. Viitattu 11.7.2013. (englanniksi)
  8. ↑ South Korea: Economic and social developments Encyclopædia Britannica. Viitattu February 18, 2010. (englanniksi)
  9. ↑ Kaupan ja Itä-Aasian konkari. Kehitys-Utveckling, 2009, nro 3, s. 11.
  10. ↑ Iceland comes first in broadband BBC News 2006
  11. ↑ Korea Statistical Information Service, 행정구역(구시군)별 국토면적 (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ S. Korea's total land area grows 69 sq.km in 2009 (Arkistoitu – Internet Archive) Balita 2010
  13. ↑ Understanding Korea Today: Traditional Values and Modern Technology (Arkistoitu – Internet Archive) Western Illinois University
  14. ↑ a b Topography and Drainage South Korea: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  15. ↑ Geography and Climate (Arkistoitu – Internet Archive) South Korean Government
  16. ↑ Country Guide South Korea (Arkistoitu – Internet Archive) BBC Weather
  17. ↑ Soul climatological information (Arkistoitu – Internet Archive) WMO
  18. ↑ Wildlife Asian Info
  19. ↑ Lonely Planet s. 63–64.
  20. ↑ Korean demilitarized zone now a wildlife haven Christian Science
  21. ↑ Wildlife in the DMZ Guardian 2008
  22. ↑ Pratt, Keith (2007). Everlasting Flower: A History of Korea. Reaktion Books. p. 320. ISBN 9781861893352.
  23. ↑ a b c d e f g h i Background Note South Korea (Previous Editions) 2011. US Department of State. Viitattu 31.12.2014.
  24. ↑ Lonely Planet s. 35.
  25. ↑ Korea Under Japanese Rule South Korea: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  26. ↑ a b c d e Stouh Korea Timeline BBC News
  27. ↑ Hanhinen, Hanna: Pohjois-Korea ilmoitti olevansa sotatilassa Etelä-Korean kanssa yle.fi. 5.4.2013. Turku. Viitattu 5.9.2017.
  28. ↑ Liimatainen, Karoliina: Tuomioistuimen historiallinen päätös kaatoi Etelä-Korean presidentin – seuraavaksi korruptioskandaali uhkaa syrjäyttää Samsungia johtavan dynastian (Vain tilaajille) Helsingin Sanomat. 10.3.2017. Viitattu 10.3.2017.
  29. ↑ HS-analyysi | Etelä-Korean johtoon nousi feminismiä vastustava konservatiivi, joka passitti syyttäjänä kaksi presidenttiä vankilaan Helsingin Sanomat. 10.3.2022. Viitattu 11.5.2022.
  30. ↑ Koreoiden johtajat istuttivat "rauhanpuun" ja jutustelivat leppoisasti kahden kesken Yle Uutiset. Viitattu 1.4.2020.
  31. ↑ Benjamin Haas: Former South Korean president jailed for 15 years for corruption The Guardian. 5.10.2018. Viitattu 1.4.2020. (englanti)
  32. ↑ Choe Sang-Hun: Park Geun-hye, Ex-South Korean Leader, Gets 25 Years in Prison The New York Times. 24.8.2018. Viitattu 1.4.2020. (englanti)
  33. ↑ a b Ovensuukyselyt: Etelä-Korean hallitseva puolue menettää enemmistönsä Yle Uutiset. Viitattu 1.4.2020.
  34. ↑ The son of refugees who became president BBC News. 26.4.2018. Viitattu 1.4.2020. (englanti)
  35. ↑ https://www.globalsecurity.org/military/world/rok/politics-parties.htm globalsecurity.org.
  36. ↑ Konservatiivit kärsivät vaalitappion Etelä-Koreassa Yle Uutiset. Viitattu 1.4.2020.
  37. ↑ a b South Korea country profile BBC News
  38. ↑ Vaalivaikuttaminen vie Etelä-Korean presidentin oikean käden vankilaan – tehtaili Facebook-tykkäyksiä ja tuhansia kehukommentteja Yle, 2019
  39. ↑ Provinces of South Korea Statoids
  40. ↑ Seoul Mayor first among equal in South Korea local governme City Mayors. Viitattu 10.11.2014. (englanniksi)
  41. ↑ a b New adress system to map out a new way of life About Korea. Viitattu 10.11.2014. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  42. ↑ Yhdysvaltain hallituksen arvion mukaan vuonna 2006 (Pohjoinen $1800; Etelä $24,500). CIA Factbook (Arkistoitu – Internet Archive)
  43. ↑ cptour Korean War
  44. ↑ Korean KTX (High Speed Train) Seoul Korea Asia
  45. ↑ Seoul Metropolitan Subway Railway Technology
  46. ↑ Getting there and away Lonely Planet
  47. ↑ South Korea, CIA Country Studies
  48. ↑ World City Populations
  49. ↑ Populations for all cities as of 2005, given by city & province, NSO Database[vanhentunut linkki]
  50. ↑ a b Korean History and Political Geography Asia Society
  51. ↑ Migrants Want Flexible Employment System, Korea Times, December 30, 2005.Times.hankooki.com (Vanhentunut linkki, ei: archive.org, archive.is)
  52. ↑ US military figures as of 2003, Heritage.org (Arkistoitu – Internet Archive) Tim Kane Global U.S. Troop Deployment, 1950-2003
  53. ↑ Quick, Miriam: South Korea’s population paradox BBC Generation Project. 14.10.2019. BBC. Viitattu 13.2.2021.
  54. ↑ 인구,가구/시도별 종교인구 구성비, Korea National Statistical Office (Arkistoitu – Internet Archive)
  55. ↑ Galluptulos: Suhtautuminen aseistakieltäytymiseen muuttunut Etelä-Koreassa jw.org.
  56. ↑ A 'God-given' president-elect Asia Times. Arkistoitu 10.1.2010. Viitattu 21.02.2008.
  57. ↑ Missions Incredible Christianity Today
  58. ↑ Yoido Full Gospel Church Story Yoido Full Gospel Church
  59. ↑ a b c South Korea Countries and their cultures
  60. ↑ Kirsti Kena, Kaukoidän teologian näkökulmia, 1993
  61. ↑ Korean language | History, Characteristics, & Facts | Britannica www.britannica.com. 31.7.2024. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
  62. ↑ Kimchi Life in Korea
  63. ↑ Hallyu the Korean Wave: A cultural tempest in east and south east Asia (Arkistoitu – Internet Archive)
  64. ↑ Hanbok - traditional costume of the Korean people Korea Tourism Organization. Arkistoitu 13.10.2016. Viitattu 30.5.2014.
  65. ↑ World Cup 2010: North Korea coach gives hostile press conference (Arkistoitu – Internet Archive) Now Goal
  66. ↑ Koryo or Goryeo Dynasty 高麗 918 - 1392 Korean History
  67. ↑ Tietoa Etelä-Koreasta Suomen Suurlähetystö, Soul
  68. ↑ South Koreans become younger under new age-counting law BBC News. 28.6.2023. Viitattu 28.6.2023. (englanti)
  69. ↑ Sound Life in Korea
  70. ↑ 'Third hallyu' blooming in Japan koreatimes.co.kr. 18.6.2018. Viitattu 28.5.2021. (englanniksi)
  71. ↑ SM, YG, & JYP Entertainment earned a combined revenue of $150 million USD in 2010 All K Pop
  72. ↑ Kansalliset vapaapäivät (Arkistoitu – Internet Archive) Maatiedosto Etelä-Korea Suomen suurlähetystö Soulissa
  73. ↑ South Korea in Olympics (Arkistoitu – Internet Archive) Sport Reference. Viitattu 5.1.2011. (englanniksi)
  74. ↑ Associations: Korea (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 5.1.2011. (englanniksi)
  75. ↑ Korea IIHF. Viitattu 5.1.2011 (englanniksi)
  76. ↑ ABC championship 1969 FIBA. (englanniksi)
  77. ↑ ABC championship 1997 FIBA. (englanniksi)
  78. ↑ History of Olympic Basketball APBR (englanniksi)
  79. ↑ Olympic Judo Results Judo Info (englanniksi)
  80. ↑ Danny Young: Why is Korea so good at eSports? ebuyer.com.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Korean tasavallan hallinnollinen jako
Pääkaupunki

Soul

Suurkaupungit
Provinssit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Korean_tasavalta&oldid=22826863”