Emil Jatkola

Emil Julius (E. J.) Jatkola (13. lokakuuta 1879 Pyhäjärvi Ol – 31. joulukuuta 1948 Mikkeli) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Edistyspuolueen kansanedustajana 1930–1933 ja Suomen oikeusministerinä 1936. Jatkola oli Mikkelin läänin maaherra vuosina 1933–1948.^[1]

Emil Jatkola
Emil Jatkola vuonna 1933.
Suomen oikeusministeri
Kivimäen hallitus 6.3.1936–7.10.1936
Edeltäjä	Eric J. Serlachius
Seuraaja	Urho Kekkonen
Kansanedustaja
21.10.1930–10.11.1933
Ryhmä/puolue	Kansallinen Edistyspuolue
Vaalipiiri	Oulun läänin eteläinen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt	13. lokakuuta 1879 Pyhäjärvi Ol
Kuollut	31. joulukuuta 1948 (69 vuotta) Mikkeli
Ammatti	maaherra
Tiedot
Puolue	Kansallinen Edistyspuolue
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jatkolan vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Jatkola ja Sofia Väänänen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1899 ja suoritti oikeustutkinnon 1907 sekä ylemmän hallintotutkinnon 1915. Jatkola sai varatuomarin arvon 1911. Naimisiin hän meni Bertta Laitisen kanssa vuonna 1908.^[1]

Jatkola oli Oulun läänin Pyhäjärven piirin nimismiehenä 1907–1916 toimittaen samalla käräjiä Piippolan tuomiokunnassa 1909–1913. Hän toimi Oulun kihlakunnan kruununvoutina 1916–1924, Oulun lääninhallituksen verotusasiain ylimääräisenä esittelijänä 1919–1923 sekä Oulun läänin lääninsihteerinä 1924–1933. Hän oli myös Pohjolan Osake-Pankin valtion asiamiehenä 1917–1923.^[1]

Edistyspuolueen kansanedustajana Jatkola oli Oulun läänin eteläisestä vaalipiiristä vuosina 1930–1933. Eduskunnassa hän oli lakivaliokunnan puheenjohtaja 1931–1933 ja toimi oikeusministerinä Kivimäen hallituksessa 1936. Jatkola luopui kansanedustajan paikastaan tultuaan valituksi Mikkelin läänin maaherraksi marraskuussa 1933. Maaherran tehtäviä Jatkola hoiti vuoteen 1948 asti. Jatkola oli valitsijamiehenä vuoden 1925 presidentinvaalissa.^[1]