Berndt Sarlin

Berndt Sarlin (26. elokuuta 1886 Raalan kartano, Nurmijärvi – 6. heinäkuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, joka tunnetaan erityisesti lastenlauluista ja muutamasta joululaulusta. Nimimerkillä R. Raala hän sävelsi lauluiksi muun muassa runot ”Joulukirkkoon” (”Kello löi jo viisi, lapset herätkää...”) ja ”Jouluilta salomailla”.

Sarlinin vanhemmat olivat maanmittausinsinööri John Sarlin ja Raalan kartanon omistajien kasvattitytär Hanna Weckström. John Sarlin oli työssä kartanossa ja perhe asuikin siellä kunnes John Sarlin sai insinööriopintonsa päätökseen, jolloin he muuttivat Mikkeliin. Matemaattisesti ja taiteellisesti lahjakas Berndt Sarlin kävi Mikkelin lyseota ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1906. Hän opiskeli sitten Helsingin yliopistossa taidehistoriaa. Hän kävi samaan aikaan myös Kansallisteatterin oppilaskoulua ja vuosina 1909–1911 hän oli näyttelijänä Kansallisteatterissa esiintyen 25 näytelmässä. Sarlinin näyttelijänura päättyi, kun teatteri joutui irtisanomaan hänet rahapulan takia.

Sarlin asui Helsingissä tätinsä, laulunopettaja Anna Sarlinin luona. Tämän ehdotuksesta Berndt Sarlin alkoi säveltää runojen ja lastenlorujen pohjalta lastenlauluja, joululauluja ja laulu­leikkejä. Nimimerkkiä R. Raala käyttänyt Sarlin sävelsi muutaman vuoden aikana lähes 600 laulua ja näistä 340 julkaistiin. Sarlin sävelsi 51 Immi Hellénin runoa, joista ”Joulukirkkoon”-runon sävellys ilmestyi vuonna 1911. 1940-luvulla Sarlin kokosi luettelon kaikista sävellyksistään sekä leikekirjan hänestä julkaistuista lehtiartikkeleista. Tämä luettelo, leikekirja ja Sarlinin nuottivihot ovat nykyisin Kansalliskirjaston kokoelmissa.

Säveltäjäkautensa jälkeen Sarlin alkoi opiskella kieliä, konekirjoitusta ja muita liike-elämässä tarvittuja taitoja. Hän kävi autokoulun ja työskenteli autokorjaamossa, toimi sitten kirjanpitäjänä Viipurissa ja omisti lopulta vuosina 1914–1919 oman Kustannustoimisto Tieto -nimisen kustannusliikkeen Helsingissä. Liike kustansi erityisesti laulukokoelmia ja nuotteja. Sarlin lopetti liikkeensä 1919 ja muutti Hämeenlinnaan, missä hän toimi pari vuotta kirjansitomon kaupallisena ja teknisenä johtajana.

Hämeenlinnassa Sarlin alkoi seurustella Signe Lindholmin kanssa. Hänen sukunsa ei hyväksynyt seurustelua, koska Lindholmilla oli kolme aviotonta lasta jotka hän oli hylännyt. Sarlin lähti vuonna 1922 Lindholmin kanssa Etelä-Afrikkaan, jossa heidät vihittiin. Sarlin toimi Etelä-Afrikassa tilanhoitajana kahdella eri hedelmäfarmilla, joilla kasvatettiin persikoita ja luumuja. Sarlinin perhe kasvoi kahdella lapsella ja hän aikoi hankkia oman hedelmäfarmin säästettyään riittävästi rahaa.

Vuonna 1932 Sarlin palasi perheensä kanssa Suomeen terveysongelmien vuoksi. He aikoivat vielä palata Etelä-Afrikkaan, mutta aikomus kariutui rahapulan takia. Sarlinit asuivat vuoron perään Viipurissa ja Helsingissä. Sarlin toimi isännöitsijänä, virkamiehenä ja konttoripäällikkönä. Vuodesta 1937 lähtien hän oli veljensä radio- ja sähkötavaraliikkeen palveluksessa. Viimeksi hän oli työssä vuodesta 1946 poikansa perustamassa Radio-Mikro-nimisessä radioliikkeessä.

Sarlin halvaantui vuonna 1954 ja hän makasi seitsemän vuoden ajan vuoteenomana muistinsa ja puhekykynsä menettäneenä. Vuonna 1961 Sarlinin muisti ja puhekyky palasivat, mutta hän joutui silti viettämään viimeiset vuotensa sairaskodissa. Hän teki kuitenkin tänä aikana puu- ja metallitöitä ja kirjoitti runoja ja laulujen sanoituksia potilaiden juhliin. Sarlin kuoli vuonna 1971 ja hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.