Persikka
Persikka eli tarhapersikka (Prunus persica) on luumunsukuinen hedelmäpuu ja sen samanniminen hedelmä. Persikka on alun perin kotoisin Kiinasta.
| Persikka | |
|---|---|
 Persikan hedelmiä ja lehtiä. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Tuomet Prunus |
| Laji: | persica |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Sana persikka (persica) viittaa Persiaan. Euroopassa luultiin, että persikka olisi ollut kotoisin Persiasta. Nykytietämyksen mukaan se olisi kulkeutunut Kiinasta Silkkitietä pitkin Persiaan jo 2000-luvulla eaa.[1]
Ulkonäkö ja koko
muokkaa
Persikka on 5–10 metrin korkuiseksi kasvava lehtipuu, jolla on puikeat 7–15 cm pitkät lehdet ja hennon vaaleanpunaiset kukat. Nukkapintainen, punakeltainen hedelmä on makea, mehukas ja omenankokoinen sekä -muotoinen. Se on tyypillinen luumarja, ja sen sisällä on yksi kovan puisen kiven suojaama siemen.
Persikan hedelmiä pitää käsitellä varovasti, koska ne vaurioituvat herkästi paineltaessa. Hedelmä tuottaa runsaasti eteeniä, joten sitä ei pidä säilyttää eteenistä herkästi kärsivien kasvisten lähellä. Persikka on maultaan makea, ei erityisen hapan. Se on kuitenkin happamampi kuin aprikoosi.
Kasvatusalue
muokkaa
Persikoita on kasvatettu perinteisesti Kiinassa, Japanissa ja Iranissa sekä Turkissa ja muissa Välimeren maissa. Nykyisin niitä kasvatetaan edellä mainittujen lisäksi myös Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa.
Lajikkeita ja muunnoksia
muokkaaTavallisemman keltamaltoisen persikan lisäksi on olemassa valkomaltoista, joka itse asiassa on alkuperäisempi. Keltamaltoinen on syntynyt vasta 1800-luvulla. Sen lähtökohta on lajike Chinese Cling, jonka taimia vietiin 1850-luvulla Kiinasta Yhdysvaltoihin. Erään puun siemenstä kasvoi yksi keltamaltoisia freestone-persikoita tuottava puu, joka nimettiin Elbertaksi.[2]
Elberta on edelleen tunnetuin keltamaltoinen lajike. Se kestää kuljetusta ja tuli siksi alalla suosioon. Se on myös ns. freestone, eli sen kivi irtoaa helposti mallosta. Se oli aiemmin viljelyssä valta-asemassa, kunnes 1940-luvulla tuli Redhaven, mutta se on kuitenkin useimpien nykyisin Yhdysvalloissa kaupallisessa viljelyssä olevien keltamaltoisten lajikkeiden taustalla.[2]
Persikan muunnos on myös litteä persikka. Sitä on viljelty Kiinassa jo 1800-luvulla, mutta Euroopassa se on yleistynyt myynnissä vasta 2000-luvulla. [3] Litteästä persikasta käytetään toisinaan kaupallista nimitystä lattapersikka tai paraguayo[4].
Nektariini
muokkaaNektariini (Prunus persica var. nucipersica) on persikan sileäkuorinen muunnos. Se on usein kooltaan persikkaa pienempi ja maultaan yleensä makeampi.[5] Kypsä nektariini on pehmeä. Sen hedelmäliha on herkempi vaurioitumaan kuin persikan.
Lähteet
muokkaa- ↑ Huxley, A. et al. (eds.) 1992. The New RHS Dictionary of Gardening. Macmillan.
- ↑ a b Goodfruit viitattu 22.5.2012
- ↑ London Evening Sandard viitattu 22.5.2012
- ↑ Litteämpää ja makeampaa persikkaa Aamuset. 11.7.2021. Viitattu 8.6.2024.
- ↑ Oregon State University (archive org) viitattu 22.5.2012
Aiheesta muualla
muokkaa- Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Persikka (Prunus persica)
- Fineli: Persikan ravintosisältö (kuivattu)
- Fineli: Persikan/nektariinin ravintosisältö
- ITIS: Prunus persica (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Prunus persica (englanniksi)
- Flora of China: Amygdalus persica (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Prunus persica (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Prunus persica (englanniksi)