AdLib

AdLibin perusti Lavalin yliopiston entinen musiikin professori Martin Prevel.^[1] Ensimmäisen AdLib-kortin yhtiö tuotti vuonna 1987, ja alkuvaikeuksien jälkeen Prevel yhdessä Rich Heimlichin kanssa onnistui myymään kortin ohjelmistokehittäjille.

Ensimmäinen korttia tukenut kaupallinen peli oli vuonna 1988 ilmestynyt Sierra On-Linen King's Quest -sarjan neljäs osa, King's Quest IV: The Perils of Rosella.^[1] Se oli samalla ensimmäinen kaupallinen PC-peli, jossa oli kehittynyt äänimaailma. Pelissä oli 75 William Goldsteinin säveltämää lyhyttä kappaletta.

Sierran ja muiden ohjelmistokehittäjien siivittämänä AdLibista tuli nopeasti PC:lle yleinen äänikorttistandardi.^[2]

AdLib-äänikortti käyttää Yamahan YM3812-piiriä, joka tuottaa ääntä FM-synteesin avulla. Kortilla ei ole juuri muita ominaisuuksia, ja sen pääasiallinen tarkoitus olikin liittää YM3812-piiri PC-standardin mukaiseen 8-bittiseen ISA-väylään. AdLib-kortin avulla PC-ohjelmistot ja pelit pystyvät tuottamaan musiikkia ja ääniefektejä.

Äänisuunnittelija Henri Chalifour suunnitteli kaikki yhtiön käyttämät äänidemot ja mainosmusiikin, ja hänen työnsä oli erityisen tärkeä, kun haluttiin esitellä äänikortin ominaisuuksia.^[3]

Koska AdLib-kortissa oli pelkästään standardiosia (commercial-off-the-shelf), kilpailijoiden oli helppo tehdä kopioita.

Merkittävin kilpailija oli Creative Labs, joka lopulta Sound Blaster -kortillaan peri de facto -standardin aseman AdLibiltä. Ensimmäisessä Sound Blaster -äänikortissa oli kaikki AdLibin ominaisuudet ja lisäksi yksiääninen PCM-kanava sekä peliportti, johon oli mahdollista kiinnittää joko joystick tai ulkoinen MIDI-laitteisto. PCM-kanavan lisäys osoittautui merkittäväksi tekijäksi Sound Blasterin nousussa johtavaksi äänikortiksi, sillä sen avulla pelit pystyivät toistamaan digitoituja sampleja ja näin saavuttamaan realistisemman äänimaailman. PCM-kanava oli toteutettu Creativen omalla DSP-prosessorilla, joten se myös vaikeutti yhteensopivien äänikorttien tekemistä. Myös peliportti oli tärkeä Creativen voittokulussa, sillä 1980- ja 1990-luvun vaihteessa PC-tietokoneissa ei yleensä ollut peliporttia, kuten kotimikroissa, ja sellaisen ostaminen kulutti paitsi rahaa, myös arvokkaan ISA-väylän korttipaikan.

AdLib vastasi kilpailun tuomiin haasteisiin hitaasti. Sen sijaan, että yhtiö olisi tehnyt päivityksen 8-bittiseen AdLib-korttiin vastatakseen Sound Blasterin kilpailuun, se päätti sijoittaa rahaa ja aikaa täysin uuden 12-bittisen stereo-äänikortin, AdLib Goldin, kehittämiseen. AdLib Gold käytti Yamahan uudempaa YMF262-piiriä, ja siinä oli 12-bittinen PCM-kanava. Se oli yhteensopiva alkuperäisen AdLib-kortin kanssa. Kortti ei kuitenkaan ollut yhteensopiva Sound Blasterin kanssa, ja se oli huomattavasti kilpailijaansa kalliimpi. Kortti ei myöskään saanut tukea kuin pieneltä osalta peliteollisuutta, ja sen myynti jäi vähäiseksi.

AdLib, Inc. ajautui konkurssiin vuonna 1992. Quebecin hallitus osti konkurssipesän estääkseen Creative Labsia ostamasta sitä ja myi sen myöhemmin samana vuonna saksalaiselle Binnenalster GmbH:lle, joka vaihtoi nimeksi AdLib Multimedia. Saksalaisomistuksessa yhtiö julkaisi AdLib Goldin ja useita muita tuotteita, kunnes se vuonna 1994 myytiin taiwanilaiselle yhtiölle.