turhaa

turhaa

1. partitive singular of turha

• rauhat, uhraat, uhrata

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈturhɑː/, [ˈturhɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈturhɑː/, [ˈturhɑː]
• Rhymes: -urhɑː
• Hyphenation: tur‧haa

turhaa

1. in vain, for nothing
2. a shame, disappointing
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 13:

     Turhaa, etti ono Tuuzikka, a ku vaa, siä ravvattaisit hänen.

     It's a shame, that it's Tuuzikka, and if anything, you would horseshoe him.

turhaa

1. inflection of turha:
   1. partitive singular
   2. illative singular

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 609