kielioppi
Finnish
editEtymology
editkieli (“language”) + oppi (“study”). Coined by Finnish lecturer and librarian Carl Niclas Keckman in 1837, later included in Elias Lönnrot's Finnish-Swedish dictionary.
Pronunciation
editNoun
editkielioppi
- grammar
- englannin kielioppi ― English grammar
Declension
editInflection of kielioppi (Kotus type 5*B/risti, pp-p gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kielioppi | kieliopit | |
genitive | kieliopin | kielioppien | |
partitive | kielioppia | kielioppeja | |
illative | kielioppiin | kielioppeihin | |
singular | plural | ||
nominative | kielioppi | kieliopit | |
accusative | nom. | kielioppi | kieliopit |
gen. | kieliopin | ||
genitive | kieliopin | kielioppien | |
partitive | kielioppia | kielioppeja | |
inessive | kieliopissa | kieliopeissa | |
elative | kieliopista | kieliopeista | |
illative | kielioppiin | kielioppeihin | |
adessive | kieliopilla | kieliopeilla | |
ablative | kieliopilta | kieliopeilta | |
allative | kieliopille | kieliopeille | |
essive | kielioppina | kielioppeina | |
translative | kieliopiksi | kieliopeiksi | |
abessive | kieliopitta | kieliopeitta | |
instructive | — | kieliopein | |
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
editcompounds
Further reading
edit- “kielioppi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02