See also: -aista and -äistä

Finnish

edit

Noun

edit

aista

  1. elative plural of aa

Anagrams

edit

Gothic

edit

Romanization

edit

aista

  1. Romanization of 𐌰𐌹𐍃𐍄𐌰

Ingrian

edit
 
Aista.

Etymology

edit

Borrowed from Russian аист (aist).

Pronunciation

edit

Noun

edit

aista

  1. stork
    • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 12:
      I koko iän hää olis elänt hyväst, tiitty, siin tapahoksees, jos hänt ei olis söönt aista.
      And she would have lived the entire time well, of course, only if a stork weren't to eat her.

Declension

edit
Declension of aista (type 3/kana, st-ss gradation)
singular plural
nominative aista aissat
genitive aissan aistoin
partitive aistaa aistoja
illative aistaa aistoihe
inessive aissaas aissois
elative aissast aissoist
allative aissalle aissoille
adessive aissaal aissoil
ablative aissalt aissoilt
translative aissaks aissoiks
essive aistanna, aistaan aistoinna, aistoin
exessive1) aistant aistoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Anagrams

edit