vajaa
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]vajaa (17) (komparatiivi vajaampi, superlatiivi vajain) (taivutus[luo])
- josta puuttuu jotakin; vaillinainen, vajanainen, riittämätön
- vajaa lasillinen
- Kokoelma on vajaa.
- Onko munuaisten toiminta vajaata?
- (puhekieltä, halventava) vajaamielinen, tyhmä
- Oletko vähän vajaa?
- (matematiikka) luonnollisesta luvusta: sellainen, jonka itseään pienempien tekijöiden summa on pienempi kuin luku itse
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑjɑː/, [ˈʋɑjɑː]
- tavutus: va‧jaa
Käännökset
[muokkaa]1. josta puuttuu jotakin
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]vajaahampainen, vajaakuntoinen, vajaakykyinen, vajaakäyttö, vajaalaatuinen, vajaalukuinen, vajaalämpöinen, vajaamielinen, vajaamittainen, vajaaravitsemus, vajaasärmäinen, vajaatehoinen, vajaatoiminta, vajaatuottoinen, vajaatyökykyinen, vajaatyöllisyys, vajaavaltainen, vajaaälyinen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vajaa Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]vajaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta vaja
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen adjektiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 17. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen puhekieliset ilmaukset
- Suomen kielen halventavat ilmaukset
- Suomen kielen matematiikan sanasto
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen substantiivien taivutusmuodot
- Suomen kielen homonyymit