törmääminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]törmääminen (38)
- teonnimi verbistä törmätä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | törmääminen | törmäämiset |
| genetiivi | törmäämisen | törmäämisten törmäämisien |
| partitiivi | törmäämistä | törmäämisiä |
| akkusatiivi | törmääminen; törmäämisen |
törmäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | törmäämisessä | törmäämisissä |
| elatiivi | törmäämisestä | törmäämisistä |
| illatiivi | törmäämiseen | törmäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | törmäämisellä | törmäämisillä |
| ablatiivi | törmäämiseltä | törmäämisiltä |
| allatiivi | törmäämiselle | törmäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | törmäämisenä (törmäämisnä) |
törmäämisinä |
| translatiivi | törmäämiseksi | törmäämisiksi |
| abessiivi | törmäämisettä | törmäämisittä |
| instruktiivi | – | törmäämisin |
| komitatiivi | – | törmäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | törmäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
törmäämis- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- törmääminen Tieteen termipankissa