rikkoutua

rikkoutua (52-F) (taivutus[luo])

1. mennä rikki itsekseen

• tavutus: rik‧kou‧tu‧a / rik‧ko‧u‧tu‧a

• rikko
• rikkoa

• substantiivit: rikkouma, rikkoutuma, rikkoutuminen

• rikkoutua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 423, 970, 1062 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa