rantautua
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]rantautua (52-F) (taivutus[luo])[1]
- tulla rantaan
- Venekunta rantautui pitkän soudun jälkeen.
- Hurrikaani rantautuu Floridan osavaltion pohjoisosaan.
Ääntäminen
[muokkaa]- tavutus: ran‧tau‧tu‧a / ran‧ta‧u‧tu‧a
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: rantautuminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rantautua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-F