olla

Katso myös: õlla

olla (67) (taivutus[luo])

1. (kopula, joka rinnastaa kaksi asiaa) sisältää sama ominaisuus kuin jk, vastata identtisesti jtk (väliaikaisesti tai pysyvästi)

   Kissa on musta.

   Kissa on eläin.

   Tuo on tamperelainen kissa.

   Yksi plus kaksi on kolme.

2. muodostaa osa todellisuudesta (myös kuvaannollisesti, erinäisissä ilmauksissa), pitää hallussaan jtk paikkaa (väliaikaisesti tai pysyvästi) (myös kuvaannollisesti, erinäisissä ilmauksissa)

   Täällä olen minä.

   Kissa on pöydällä.

   Hän on ymmällään.

   Turku on rannikolla.

   Tampereelta olen kotoisin.

3. muodostaa eksistentiaalilauseen ("jossakin on jotakin" -tyyppisen lauseen)

   Maapallon ulkopuolella on elämää.

   Monille on olemassa Jumala.

4. (adess. + y. 3. p. + nominatiivi/partitiivi/akkusatiivi) sana, jolla ilmaistaan omistusta

   Meillä on kissa.

5. käytetään menneiden aikamuotojen (perfektin ja pluskvamperfektin) muodostamisessa

   Hän on juossut. (indikatiivin perfekti)

   Hän oli juossut. (indikatiivin pluskvamperfekti)

   Hän olisi juossut. (konditionaalin perfekti)

   Hän lienee juossut. (potentiaalin perfekti)

6. käytetään vanhantyylisen futuurin muodostamisessa yhdessä verbin aktiivin partisiipin preesensin kanssa

   Hän oli tekevä suuria sankaruuksia.

7. käytetään yhdessä aktiivin partisiipin preesensin monikon essiivin kanssa ilmaisemaan teeskentelyä

   Olin kirjoittavinani ymmärrettävää kuvausta.

8. käytetään yhdessä aktiivin partisiipin preesensin monikon inessiivin kanssa ilmaisemaan tekemisen mahdollisuutta

   Ymmärrettävä kuvaus on kirjoitettavissa.

9. käytetään imperfektimuodossa yhdessä 1. infinitiivin kanssa ilmaisee lähes tapahtunutta, mutta tapahtumatonta tapahtumaa

   Salama oli tappaa Karpon.

10. käytetään imperfektimuodossa yhdessä 5. infinitiivin kanssa ilmaisee tapahtumaa joka on vähällä tapahtua, mutta jonka jokin toinen tapahtuma esti

    Hän oli tekemäisillään suuren virheen.

11. leikkiä

    Hei, ollaanko hippaa?

• IPA: /ˈolːɑˣ/
• tavutus: ol‧la

• ole
• ollos
• olla nimeltään
• olla puilla paljailla
• olla pulassa
• olla syynä
• tulla joksikin

• adjektiivit: oleellinen, olennainen
• substantiivit: oleminen, olemus, olento, olija, olio, olo
• verbit: oleilla, oleskella, olettaa, oleutua, oleksia

olinpaikka

• olla aineissa / huumeissa – olla huumeiden vaikutuksen alaisena
• olla kännissä – olla alkoholin vaikutuksen alaisena
• olla päissään – olla alkoholin tai muun päihteen vaikutuksen alaisena
• olla tööt – olla toimintakyvyltään heikentyneessä tilassa esimerkiksi väsymyksen tai juopumuksen takia
• olla kujalla – olla sekavassa mielentilassa
• olla (ihan) pihalla – olla ymmärtämättä jotakin
• olla järjiltään – olla tilapäisessä mielenhäiriössä
• olla tolaltaan – olla järkyttyneessä tai voimakkaasti liikuttuneessa mielentilassa
• olla kuin kotonaan – olla mukavan rennosti vieraassa paikassa, esimerkiksi kyläillessä
• olla oikeilla jäljillä – olla ymmärtänyt oikein, tekemässä oikein, etenemässä oikeaan suuntaan
• olla panematta tikkua ristiin – olla tekemättä mitään jonkin eteen
• olla sillä sipuli – olla sillä selvä, olla ratkaistu, olla selvitetty
• olla puilla paljailla – olla täysin varaton
• olla historian oikealla puolella – olla tilanteessa, joka osoittautuu ajan kuluessa historialliseen kehityskulkuun sopivaksi ja voittoisaksi
• olla päättävissä pöydissä – pystyä osallistumaan päätöksentekoon

• olla Kielitoimiston sanakirjassa

olla f. (monikko ollas)

1. ruukku, pata

• latinan ōlla (DRAE)

olla

1. olla^[1]

• Karjalan kielen verkkosanakirja / toimittanut: Marja Torikka ; verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.

• Karjalan kielen verkkosanakirja

olla

1. olla

• Sanakniigu / onego.ru ["aunuksenkarjala-venäjä-suomi verkkosanakirja"]

* Sanakniigu

olla

1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä olema

• olla sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)