karisma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (psykologia, sosiologia) yksilön tyyneyttä ja viehätysvoimaa huokuva, yleensä ihailtava, olemus
- (kristinusko) armolahja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrismɑ/
- tavutus: ka‧ris‧ma
Etymologia
[muokkaa]- muinaiskreikan sanasta χάρισμα (khárisma (”armo”, ”suosio”, ”lahja”)) < sanasta χαρίζομαι (kharízomai (”Osoitan suosiota”)) < sanasta χάρις (kháris (”armo”)) < sanasta χαίρω (khaírō ”(Olen onnellinen”))
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karisma | karismat |
| genetiivi | karisman | karismoiden karismoitten karismojen (karismain) |
| partitiivi | karismaa | karismoita karismoja |
| akkusatiivi | karisma; karisman |
karismat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karismassa | karismoissa |
| elatiivi | karismasta | karismoista |
| illatiivi | karismaan | karismoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karismalla | karismoilla |
| ablatiivi | karismalta | karismoilta |
| allatiivi | karismalle | karismoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karismana | karismoina |
| translatiivi | karismaksi | karismoiksi |
| abessiivi | karismatta | karismoitta |
| instruktiivi | – | karismoin |
| komitatiivi | – | karismoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karisma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- karisma Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 13