alba

Katso myös: Alba

alba (9)

1. jumalanpalveluksessa käytettävä tavallisesti valkea vaate

• IPA: /ˈɑlbɑ/
• tavutus: al‧ba

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	alba	albat
genetiivi	alban	albojen (albain)
partitiivi	albaa	alboja
akkusatiivi	alba; alban	albat
sisäpaikallissijat
inessiivi	albassa	alboissa
elatiivi	albasta	alboista
illatiivi	albaan	alboihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	alballa	alboilla
ablatiivi	albalta	alboilta
allatiivi	alballe	alboille
muut sijamuodot
essiivi	albana	alboina
translatiivi	albaksi	alboiksi
abessiivi	albatta	alboitta
instruktiivi	–	alboin
komitatiivi	–	alboine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	alba-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

latinan kielen albus ('valkoinen')

arkkualba

• alba Kielitoimiston sanakirjassa
• alba Tieteen termipankissa

alba f. (monikko albas)

1. aamunkoitto
2. alba

• alba Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

alba f. (monikko albe [luo])

1. aamunkoitto, sarastus

alba

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta albus
2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta albus
3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta albus

albā

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta albus

alba f.

1. aamunkoitto, sarastus