radon

Katso myös: Radon, radón, rádon

Alkuaineet
astatiini ← radon → frankium
At ← Rn → Fr

radon (6)

1. jalokaasu, alkuaine Rn

• IPA: /ˈrɑdon/
• tavutus: ra‧don

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	radon	radonit
genetiivi	radonin	radonien radoneiden radoneitten
partitiivi	radonia	radoneita radoneja
akkusatiivi	radon; radonin	radonit
sisäpaikallissijat
inessiivi	radonissa	radoneissa
elatiivi	radonista	radoneista
illatiivi	radoniin	radoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	radonilla	radoneilla
ablatiivi	radonilta	radoneilta
allatiivi	radonille	radoneille
muut sijamuodot
essiivi	radonina	radoneina
translatiivi	radoniksi	radoneiksi
abessiivi	radonitta	radoneitta
instruktiivi	–	radonein
komitatiivi	–	radoneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	radoni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• radon Kielitoimiston sanakirjassa
• radon Tieteen termipankissa

radon (ei monikkoa)

1. radon

radon

1. radon

radon

1. radon

radon n. (yks. määr. radonet [luo], ei monikkoa)

1. radon

• radon Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

radon

1. radon

• Neuvoston direktiivi 2006/102/EY (PDF), 20.11.2006, s. 253

radon

1. radon