toivo
 |
Suomi
Substantiivi
toivo (1)
- usko, odotus tai mahdollisuus johonkin hyvään
- Torpedoluukusta pakeneminen on viimeinen toivomme!
Ääntäminen
- IPA: /ˈt̪oi̯ʋo/
- tavutus: toi‧vo
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toivo | toivot |
| genetiivi | toivon | toivojen |
| partitiivi | toivoa | toivoja |
| akkusatiivi | toivo; toivon |
toivot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toivossa | toivoissa |
| elatiivi | toivosta | toivoista |
| illatiivi | toivoon | toivoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toivolla | toivoilla |
| ablatiivi | toivolta | toivoilta |
| allatiivi | toivolle | toivoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toivona | toivoina |
| translatiivi | toivoksi | toivoiksi |
| abessiivi | toivotta | toivoitta |
| instruktiivi | – | toivoin |
| komitatiivi | – | toivoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | toivo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
Yhdyssanat
epätoivo, iäisyystoivo, toivonkipinä, toivonpilkahdus, toivonsäde, toivorikas