seisaus
Suomi
Substantiivi
- väliaikainen pysähtyminen, keskeytys
- (tähtitiede) vuoden lyhin tai pisin päivä
Ääntäminen
- IPA: /ˈsei̯sɑus/ tai /ˈsei̯sɑu̯s/
- tavutus: sei‧sa‧us / sei‧saus
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seisaus | seisaukset |
| genetiivi | seisauksen | seisausten seisauksien |
| partitiivi | seisausta | seisauksia |
| akkusatiivi | seisaus; seisauksen |
seisaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seisauksessa | seisauksissa |
| elatiivi | seisauksesta | seisauksista |
| illatiivi | seisaukseen | seisauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seisauksella | seisauksilla |
| ablatiivi | seisaukselta | seisauksilta |
| allatiivi | seisaukselle | seisauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seisauksena | seisauksina |
| translatiivi | seisaukseksi | seisauksiksi |
| abessiivi | seisauksetta | seisauksitta |
| instruktiivi | – | seisauksin |
| komitatiivi | – | seisauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seisaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
seisaus- | |
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
päivänseisaus, seisauspaikka, työnseisaus
Aiheesta muualla
- seisaus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 806 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39