Willi Münzenberg

Willi Münzenberg
Willi Münzenberg 1930-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt	14. elokuuta 1889 Erfurt, Saksan keisarikunta
Kuollut	21. tai 22. kesäkuuta 1940 Le Caugnet, lähellä Saint-Marcellinia, Ranska
Ammatti	kustantaja, poliittinen vaikuttaja, propagandisti
Muut tiedot
Järjestö	Kommunistinen nuorisointernationaali, Kansainvälinen työväenapu
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Wilhelm (Willi) Münzenberg (14. elokuuta 1889 Erfurt, Saksan keisarikunta – 21. tai 22. kesäkuuta 1940 Le Caugnet, lähellä Saint-Marcellinia, Ranska)^[1] oli saksalainen kommunistisessa liikkeessä toiminut kustantaja, poliittinen vaikuttaja ja propagandisti. Hän toimi Kommunistisen nuorisointernationaalin ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1919–1920. Münzenberg oli Weimarin tasavallan aikana Saksan kommunistisen puolueen (KPD) johtava propagandisti, tärkeä mielipidevaikuttaja ja suuren kustannusyhtymän johtaja. Hän riitautui 1930-luvun lopulla kansainvälisen kommunistisen liikkeen kanssa, koska hän ei hyväksynyt Josif Stalinin toimenpiteitä Neuvostoliitossa. Münzenberg kuoli epäselvissä oloissa Ranskassa toisen maailmansodan aikana vuonna 1940.

Münzenbergin isä oli majatalonpitäjä. Nuoruudessaan Münzenberg työskenteli tehdastyöläisenä Saksassa ja vuodesta 1910 apteekin työntekijänä Zürichissä Sveitsissä. Hän liittyi jo varhain vasemmistososialistisiin piireihin ja vaikutti Sveitsin-vuosinaan Sveitsin sosialistisen nuorisojärjestön johtokunnassa. Hän sai vaikutteita ensimmäisen maailmansodan aikana Sveitsissä asuneelta Vladimir Leniniltä ja osallistui niin sanotun Zimmerwaldin vasemmiston toimintaan.^[1] Münzenberg toimi myös Berniin perustetun Kainsainvälisen nuorisosihteeristön johtajana.^[2]

Münzenberg karkotettiin Sveitsistä vaarallisena vallankumouksellisena lokakuussa 1918, jolloin hän palasi Saksaan ja liittyi spartakisteihin. Hänet valittiin marraskuussa 1919 Berliinissä perustetun Kommunistisen nuorisointernationaalin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, mutta hän ajautui pian erimielisyyksiin Kommunistisen internationaalin keskusjohdon ja Grigori Zinovjevin kanssa. Münzenberg perusti vuonna 1921 Leninin toimeksiannosta Kansainvälinen työväenapu -järjestön (Internationale Arbeiter-Hilfe, IAH), joka keräsi ulkomailta avustuksia nälänhädästä kärsineelle Neuvosto-Venäjälle.^[1]

Münzenberg oli vuodesta 1924 KPD:n keskuskomitean jäsen ja edustaja Saksan valtiopäivillä. Hän perusti KPD:lle useita sanoma- ja aikakauslehtiä, ja hänestä tuli merkittävä kustantaja. Münzenbergin julkaisuja olivat muun muassa Arbeiter-Illustrierte-Zeitung (per. 1921), Welt am Abend (per. 1926), Berlin am Morgen (1931) ja naistenlehti Weg der Frau.^[1] Hänen kustannusyhtymänsä oli Saksan toiseksi suurin Alfred Hugenbergin yhtymän jälkeen.^[2] Münzenberg omisti myös elokuvayhtiön ja toi neuvostoliittolaisen elokuvan Panssarilaiva Potemkin tuoreeltaan Saksaan.^[1] Münzenbergin toiminta mielipidevaikuttajana ulottui myös Saksan ulkopuolelle. Hän muun muassa käynnisti laajan näkyvyyden saavuttaneen tukikampanjan Yhdysvalloissa kyseenalaisilla perusteilla kuolemaan tuomittujen italialaisten anarkistien Saccon ja Vanzettin puolesta.^[3] Lisäksi hän järjesti vuonna 1929 Brysselissä kansainvälisen kolonialismin ja imperialismin vastaisen kongressin.^[1]

Münzenberg pakeni tärkeimpien avustajiensa kanssa Ranskaan, kun Adolf Hitlerin hallitus aloitti helmikuussa 1933 kommunistien joukkopidätykset Saksassa. Münzenberg johti tämän jälkeen Pariisista käsin ”Saksalaisen fasismin uhrien maailmanapukomiteaa”, joka julkaisi muun muassa vuonna 1933 natsien valtaannousua kuvanneen osin propagandistisen teoksen Ruskea kirja – Saksan natsiterrorin hirmuista (Braunbuch über Reichstagsbrand und Hitlerterror) ja myöhemmin useita jatko-osia sille.^[1] Teokset kirjoitti todennäköisesti tšekkiläinen Otto Katz. Münzenberg järjesti syksyllä 1933 Saksan valtiopäivätalon tuhopolttoa käsitelleelle Leipzigin oikeudenkäynnille Lontoossa näytösluontoisen vastaoikeudenkäynnin, jossa arvovaltainen kansainvälinen tuomaristo totesi natsipuolueen johdon olleen itse vastuussa tuhopoltosta.^[3]

Neuvostoliitossa vuonna 1936 vieraillut Münzenberg järkyttyi Stalinin vainoista.^[1] Arvosteltuaan Stalinia hänet erotettiin maaliskuussa 1938 kaikista tehtävistään KPD:ssä ja vuotta myöhemmin koko puolueesta.^[2] Vuoden 1939 Molotov–Ribbentrop-sopimuksen jälkeen Münzenberg alkoi esiintyä äänekkäästi kommunismia vastaan.^[1] Toisen maailmansodan aikana Ranskan viranomaiset vangitsivat hänet muiden Saksan kansalaisten tavoin ja toukokuussa 1940 hänet sijoitettiin Chambaranin internointileirille lähelle Lyonia. Saksalaisten joukkojen lähetessä hän pakeni vankileiriltä 21. tai 22. kesäkuuta 1940 ja katosi eteläiseen Ranskaan yhdessä kolmen muun paenneen vangin kanssa, joista ketään ei nähty enää sen jälkeen. Münzenbergin hirtetty ruumiis löydettiin metsästä Saint-Marcellinin läheltä 21. lokakuuta samana vuonna. On edelleen epäselvää, joutuiko hän Neuvostoliiton agenttien tai saksalaisten murhaamaksi. Myös itsemurha on mahdollinen.^[2][1][3]

Münzenbergin avopuoliso oli yläluokkaisesta suvusta lähtöisin ollut Babette Gross, joka oli tunnetun kommunistipoliitikon Margarete Buber-Neumannin sisko.^[4]

• Sosialistinen Nuoriso-internationale (Die Sozialistische Jugendinternationale, 1919), Suom. K. W. S[ilfverberg]. Suomen Sosialidemokraattinen Nuorisoliitto 1920. (yksi kirjoittajista)
• Alas Spartakus! (Nieder mit Spartakus!, 1919), Suom. Emil H[allikainen]. Suomen sos.-dem. nuorisoliitto 1921.
• Kommunistisen Nuoriso-Internationalen historia sen kongressien valossa (toim.), Kustannusliike Kirja, Leningrad 1932. (yksi kirjoittajista)

• Braskén, Kasper: The International Workers' Relief, Communism, and Transnational Solidarity: Willi Münzenberg in Weimar Germany. Palgrave Macmillan 2015.
• Green, John: Willi Münzenberg – Fighter against Fascism and Stalinism. Routledge, London 2019.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Willi Münzenberg Wikimedia Commonsissa

• Willi Münzenberg Forum (saksaksi)
• Münzenberg, Willi (saksaksi) Biographische Datenbanken, Bundesstiftung zur Aufarbeitung der SED-Diktatur