Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022–

Tämä artikkeli tai osio kertoo ajankohtaisesta tapahtumasta. Tiedot voivat muuttua nopeasti tai olla vanhentuneita.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022
Osa Venäjän–Ukrainan sotaa
Venäläisjoukkojen ja ukrainalaisten hallussaan pitämien alueiden tilanne Ukrainassa (24. helmikuuta 2022 –).
Päivämäärä: 24. helmikuuta 2022 – Paikka: Ukraina, Venäjä Lopputulos: Toistaiseksi vielä käynnissä. Vaikutukset: Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon
Osapuolet
Venäjä Donetskin kansantasavalta Luhanskin kansantasavalta  Valko-Venäjä[1][2][3][4][5][6]  Pohjois-Korea[7][8]	Ukraina
Komentajat
Vladimir Putin	Volodymyr Zelenskyi
Vahvuudet
Hyökkäyssodan alkaessa (2/2022): 169 000–190 000 [9] Donetskin kansantasavalta 20 000[10] Luhanskin kansantasavalta 14 000[10]  Pohjois-Korea 11 000 (11/2024)[11][12] Joulukuussa 2023: 617 000[13] Kesäkuussa 2024: liki 700 000 (Ukrainassa tai sen rajoilla "erityisoperaatioon" osallistuvat) [14][13] Marraskuussa 2024: lähes 580 000 (rintamilla)[13][11] + 35 000 (miehitysalueilla: Venäjän kansalliskaartin sotilaita)[13]	Vuonna 2021: 209 000 (asevoimat) 102 000 (puolisotilaalliset joukot) 900 000 (reservi)[15] Ukrainan armeijan kansainväliset joukot[16] Toukokuussa 2022: 700 000 [17] Syyskuussa 2023: yli 800 000 [18]
Tappiot
Ukrainan mukaan 24. joulukuuta 2024: [19][20] noin 777 720 kuollutta tai haavoittunutta [a] Kalustotappiot[b][c] 9 624 panssarivaunua 19 915 panssaroitua tst-ajoneuvoa 32 086 muuta ajoneuvoa tai tankkiautoa 21 323 tykkiä 1 256 raketinheitintä 1 030 it-järjestelmää 369 lentokonetta 329 helikopteria 2 948 risteilyohjusta[d] 20 834 taktista UAV:a[e] 3 667 erikoislaiteyksikköä 28 alusta/venettä 1 sukellusvene[21] [b][c][e] Venäjän mukaan 21. syyskuuta 2022:[34] 5 937 kuollutta Mediazona (+ yht.työ) 20. joulukuuta 2024:[35] 84 761 kuollutta (vahvistetut) Mediazona ja Meduza 5. heinäkuuta 2024: noin 120 000 kuollutta (tilastojen perusteella arvioidut 24.6.2024 mennessä).[35][36] Kesäkuun 2024 loppua edeltävien kuukausien aikana päiväkohtainen uhriluku on voimakkaasti noussut.[35]Vuoden 2023 loppuun mennessä haavottuneita oli 130 000.[36]	Venäjän mukaan 27. helmikuuta 2024:[37] yli 444 000 kuollutta tai haavoittunutta Kalustotappiot (21.11.2024)[38] 19 481 tankkia tai panssaroitua ajoneuvoa 28 637 muuta sotilasajoneuvoa 18 388 tykkiä tai kranaatinheitintä 1 490 raketinheitintä 586 it-ohjusjärjestelmää 648 lentokonetta 283 helikopteria 36 500 UAV:a Ukrainan mukaan 25. helmikuuta 2024: 31 000 kuollutta (presidentti Zelenskyin mukaan sodan aikana)[39] Ukrainan mukaan 8. joulukuuta 2024: 43 000 kuollutta ja 370 000 haavoittunutta (presidentti Zelenskyin mukaan sodan aikana)[40] UA Losses -tietokannan mukaan, 17. joulukuuta 2024: 61 769 kuollutta (17.12.2024 mennessä)[41][f]
Siviiliuhrit (YK) 30. marraskuuta 2024: ainakin 12 340 kuollutta ja 27 836 loukkaantunutta[42][g] Huom! Pelkästään Mariupolissa arvioitiin (pormestari, EU) jo maaliskuussa 2022 kuolleen tuhansia siviilejä,[43][44] jota suuruusluokkaa YK:kin piti mahdollisena.[45] Human Rights Watch (HRW) arvioi analyysissään (8.2.2024) sodasta johtuvien siviiliuhrien määräksi Mariupolissa helmikuuhun 2023 mennessä ainakin 8 000[46][47] Pakolaisia (YK) 16. joulukuuta 2024: 6,814 milj. pakolaista maailmanlaajuisesti[48] Ukrainan sisäiset evakot (IOM/YK): lokakuu 2024: 3,555 milj.[49][50]

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 on jatkoa vuonna 2014 alkaneelle konfliktille, jonka osana Venäjä on miehittänyt Krimin niemimaan ja tukenut Donetskin ja Luhanskin separatistialueita aseellisesti Itä-Ukrainan sodassa. Venäjä käynnisti hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.^[51] Ennen hyökkäystä Venäjä oli pitkään siirtänyt joukkojaan lähemmäksi Ukrainan rajaa ja pitänyt suuria sotaharjoituksia,^[52] tunnustanut Donetskin kansantasavallan ja Luhanskin kansantasavallan itsenäisyyden Ukrainassa ja siirtänyt sotilaitaan niihin.^[53]

Varhain aamulla 24. helmikuuta 2022 Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti televisiopuheessaan sotilasoperaation alkamisesta.^[51] Putinin mukaan sen tavoite ei ollut Ukrainan miehittäminen, vaan sen ”demilitarisointi”. Hän syytti Ukrainaa järjestelmällisestä venäläisvähemmistönsä kansanmurhasta ja sen hallintoa natsismista.^[54] Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin mukaan väitteet olivat valheellisia ja naurettavia. Lisäksi puheessaan Putin painotti, että jokainen Ukrainaa auttava ulkovalta kohtaisi välittömän vastauksen.^[55] Muita tavoitteita olivat Ukrainan julistautuminen puolueettomaksi, eli sen Pohjois-Atlantin liiton jäsenyyden estäminen, separatistialueitten itsenäisyyden tunnustaminen, sekä Krimin niemimaan Venäjään liittämisen 2014 tunnustaminen.^[56] Brittiläisen kenraalin Richard Barronsin mukaan myös maayhteys Krimin ja Venäjän välillä oli Venäjän todennäköinen tavoite.^[57]

Hyökkäyksen alettua Ukraina julisti maahan sotatilan, ja maan ulkoministeri Dmytro Kuleba kuvasi Venäjän toimia täysimittaiseksi sodaksi Ukrainaa vastaan.^[58][59] Helmikuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä Ukrainan presidentti Zelenskyi allekirjoitti määräyksen yleisestä liikekannallepanosta.^[60] Ukrainan asevoimiin kuului noin 900 000 reserviläistä.^[61]

Hyökkäyksen alettua alkoi näyttää mahdolliselta, että Venäjän tavoitteena ei ollut pakottaa Kiovaa poliittisiin myönnytyksiin, vaan vaihtaa koko Ukrainan hallitus venäläismieliseen.^[62] Maaliskuun alettua nopea sotilaallinen ratkaisu ei enää kuitenkaan näyttänyt Venäjälle mahdolliselta, sillä pääkaupunki Kiovan puolustus oli vakiintunut melko lujaksi. Jo silloin alkaneissa tulitaukoneuvotteluissa se ei vaatinut Ukrainan hallituksen vaihtoa.^[63][64] Suomen Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan mukaan kyseessä ei ollut pelkästään keskitetyn rintaman asemasota, vaan etenkin Ukraina keskellä puolustautujana saattoi siirrellä paikallisesti organisoituja joukkojaan pienin määrin nopeasti rintamalta toiselle.^[65] Fyysisten sotatapahtumien ja siviilien kokemien kärsimyksien lisäksi paljon mediahuomiota on saanut informaatiosodan yhteisnimellä kulkeva kyber- ja mediavaikuttaminen, jossa Ukraina menestyi sodan alkuviikkoina Venäjää selvästi paremmin.^[66][67]

Venäjää vastaan asetettiin maailmanlaajuisesti merkittäviä talouspakotteita ja muita sanktioita. Länsimaat alkoivat avustaa Ukrainaa asein, rahallisesti ja humanitäärisin tarvikkein.^[68]

Sota käynnisti myös Ukrainan pakolaiskriisin, jolloin ihmisiä siirtyi turvaan sodalta muualle Ukrainaan tai ulkomaille.^[49][48] Ukrainan sisäisiä evakkoja oli lokakuussa 2024 yhteensä 3,555 miljoonaa. Kotiseudulleen oli palannut noin 4,294 miljoonaa asukasta.^[49][50] Sisäisten pakolaisten määrässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia syyskuussa 2023 tehdyn kyselyn jälkeen (osuus vaihdellut 10,7 ja 11,4 prosentin välillä Ukrainan väestöstä). Merkittävä enemmistö (80 %) pakolaisista on ollut poissa kodistaan jo yli vuoden, he eivät ole pystyneet sodan vuoksi palaamaan koteihinsa. Venäjän jatkaessa tuhoisia iskujaan rajanläheisiä paikkakuntia kohtaan (alle 25 km rintamasta tai valtakunnanrajasta), näiltä seuduilta evakuoidaan tai muuten rajaseuduilta muuttaa toistuvasti väkeä suojaan toisaalle.^[69][49]

Ukrainasta ulkomaille lähteneiksi pakolaisiksi kirjattiin maailmanlaajuisesti 6,814 miljoonaa ihmistä (tilanne 16. joulukuuta 2024), joista Euroopassa oli 6,254 miljoonaa. Pakolaisten määrän lievä kasvu on jatkunut. Suomessa Ukrainasta paenneita oli 69 345 (30. marraskuuta 2024).^[48] Eurostatin mukaan EU-maissa tilapäisen suoja-aseman saaneita pakolaisia oli 15. marraskuuta 2024 yli 4,5 miljoonaa.^[70]

Ukrainan aloitettua vastahyökkäykset ensin Kiovan pohjoispuolella ja syyskuussa valloitettua laajoja alueita takaisin venäläisiltä Itä-Ukrainan pohjoisosissa hyökkääjä joutui sodassa puolustuskannalle. Tämän seurauksena Venäjän presidentti Vladimir Putin julisti 21. syyskuuta 2022 osittaisen liikekannallepanon vahvistaakseen venäläisjoukkoja Ukrainassa.^[71] Venäjä järjesti 23.–27. syyskuuta 2022 miehitettämillään alueilla vilpillisiä kansanäänestyksiä alueiden liittämisestä Venäjään. Odotetusti merkittävä enemmistö kannatti liittymistä, sillä vaaleja pidettiin yleisesti väärennettyinä ja lopputulosta ennalta määrättynä.^[72] Putin ilmoitti 30. syyskuuta liittävänsä alueet Venäjään.^[73]

Pääartikkeli: Venäjän–Ukrainan sota

Ukrainan, sitä tukevan lännen ja Venäjän välit olivat kiristyneet vuoden 2021 loppua kohden. Helmikuussa 2019 Nato- ja EU-jäsenyys oli kirjattu Ukrainan perustuslakiin ja Venäjä puolestaan pyrkinyt estämään Ukrainan poliittisen lähentymisen länteen.^[74]

Ukrainassa oli vuonna 2004 tapahtunut niin sanottu oranssi vallankumous, joka vastusti maassa järjestelmällistä korruptiota sekä osittain venäjämielisiä oligarkkeja ja maan johtoa. 2010-luvun alkupuolella Ukraina oli etääntynyt Venäjän hallinnosta ja siirtynyt lähemmäs Euroopan unionia ja länsimaita. Kuitenkin vuonna 2013 osittain Venäjän painostuksen seurauksena presidentti Viktor Janukovytš irtisanoutui sopimusneuvotteluista Euroopan unionin kanssa, mistä seurasivat marraskuussa 2013 alkaneet laajat Euromaidan-mielenosoitukset. Tämä lopulta johti Janukovytšin erottamiseen ja pakenemiseen Venäjälle helmikuussa 2014.^[75]

Maaliskuussa Venäjä lähetti Ukrainan Krimin niemimaalle tunnuksettomia joukkoja ja lopulta miehitti sen avoimesti. Krimillä järjestettiin maaliskuussa kansanäänestys, jossa enemmistö puolsi Krimin liittämistä Venäjään. Samoihin aikoihin keväällä 2014 Itä-Ukrainan alueella venäläisvähemmistöt organisoivat kansanäänestykset Ukrainasta irtautumisesta, ja alueen militantit saivat aseita Venäjältä. Ukraina kutsuu alueen hallintoja separatistisiksi liikkeiksi. Itä-Ukrainan kapinoivat alueet järjestäytyivät Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloiksi. Asemasodaksi pysähtynyttä konfliktia alettiin nimittää Itä-Ukrainan sodaksi.^[76][77]

Kertšinsalmen välikohtauksessa marraskuussa 2018 Venäjän erikoisjoukkojen laivat ottivat kiinni kolme ukrainalaista alusta, joista kaksi oli Ukrainan laivaston sota-aluksia ja yksi hinaajavene. Ukrainalaiset alukset yrittivät kulkea Krimin niemimaan itäpuolisen Kertšinsalmen läpi Asovanmerelle ja Mariupolin satamakaupunkiin. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n mukaan ukrainalaiset laivat tunkeutuivat laittomasti Venäjän aluevesille ja kieltäytyivät pysähtymästä Venäjän varoituksista huolimatta. Samalla Venäjä väliaikaisesti tukki Kertšinsalmen suurella rahtilaivalla.^[78]

Keväällä 2021 Venäjä siirsi sotilasjoukkoja ja -osastoja sekä asekalustoa Ukrainan rajan lähistölle. Ukrainan viranomaisten mukaan Venäjä oli huhtikuussa 2021 lisännyt joukkojen määrää rajaseudulla noin 100 000 sotilaasta 120 000 sotilaaseen. Syyskuun 10.–16. päivinä 2021 Venäjän ja Valko-Venäjän asevoimat pitivät lähellä Ukrainan rajaa yhteisen Zapad-21 (ven. länsi) -sotaharjoituksen, johon osallistui 200 000 sotilasta, ja johon kuului muun muassa elektronisen sodankäynnin harjoituksia, infrastruktuurikohteiden tuhoamista ohjuksilla, nopeiden mekanisoitujen joukkojen sijoituksia sekä Venäjän maahanlaskujoukkojen harjoituksia.^[79][80]

Marraskuussa 2021 Military Times -lehden artikkelissa Ukrainan sotilastiedustelun johtaja prikaatikenraali Kyrylo Budunov arvioi, että Venäjä suunnitteli hyökkäyksen aloittamista tammikuun lopussa 2022 tai helmikuussa 2022. Budunov arvioi, että hyökkäyksen alkuosioon kuuluisi suuria tykistökeskityksiä ja ilmaiskuja sekä panssarihyökkäyksiä.^[81][82]

Marraskuussa 2021 venäläisten joukkojen määrä Ukrainan rajoilla oli kasvamassa, ja 17. joulukuuta Venäjä esitti länsimaille vaatimuksensa. Se vaati muun muassa Natoa vetämään sotilaansa pois Itä-Euroopasta. Samoin Venäjä vaatii lupausta siitä, ettei Ukrainasta koskaan tule Naton jäsentä. Venäjä halusi neuvotella listan vaatimuksista Yhdysvaltojen kanssa, mutta Yhdysvallat kieltäytyi keskusteluista ilman eurooppalaisia liittolaisiaan ja lupasi samalla Ukrainalle tukensa.^[74]

10. tammikuuta 2022 Yhdysvaltain ja Venäjän diplomaatit kuitenkin tapasivat Genevessä. Samalla viikolla käytiin useita muitakin tuloksettomia neuvotteluja eri kokoonpanoilla. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov syytti Natoa yrityksestä provosoida Ruotsi ja toinen Venäjän naapurimaa Suomi jäsenikseen.^[74]

21. helmikuuta Venäjä tunnusti yksipuolisesti Itä-Ukrainan Donetskin ja Luhanskin separatistialueiden itsenäisyyden ja teki samalla niiden kanssa sopimuksen yhteisestä avunannosta.^[83] Venäläisille joukoille annettiin käsky lähteä ”turvaamaan rauhaa” Itä-Ukrainassa, ja ne alkoivat seuraavien kolmen päivän aikana siirtyä Donbassiin.^[84][55][74] Presidentti Zelenskyi syytti Venäjän toimia Ukrainan alueellisen koskemattomuuden loukkaamiseksi.^[85]

Pääartikkeli: Venäjän Ukrainan-hyökkäyksen (2022) aikajana

• Venäjän hyökkäys Ukrainaan – helmi–toukokuu 2022

• Venäjän hyökkäys Ukrainaan – kesä–elokuu 2022

• Venäjän hyökkäys Ukrainaan – syys–joulukuu 2022

• Venäjän hyökkäys Ukrainaan – tammi–maaliskuu 2023

• Venäjän hyökkäys Ukrainaan – huhti–kesäkuu 2023

(kesken)

Donetskin lähistöllä venäläisjoukkoja pakotetaan etenemään kohti ukrainalaisia. Esimerkiksi Donetskin lounaispuolella Novomyh’ailivkan läheisellä rintamaosuudella hyökkäämään lähetettyjen sotilaiden taakse sijoitettuja venäläisiä tarkka-ampujia on käytetty estämään vetäytyminen.^[86]

Ukrainan eliittijoukkoihin kuuluva 3. hyökkäysprikaati raportoitiin siirretyn venäläisjoukkojen piiritysuhan alle joutuneeseen Avdijivkaan ja vapauttaneen sitä lähes kaksi vuotta puolustaneen joukko-osaston (110. mekanisoidun prikaatin).^[87]

Venäjä teki useita ohjusiskuja Ukrainaan. Esimerkiksi Donetskin alueen Selydoven sairaalaan tehty ohjushyökkäys tappoi kolme ihmistä, mukaanluettuna lapsen, ja haavoitti 12 muuta ihmistä, joista neljä oli lapsia. Isku osui esimerkiksi äitysosastolle.^[88]

Ukrainan asevoimat upotti aamulla venäläisen maihinnousualus Tsezar Kunikovin (ven. Цезарь Куников) Krimin niemimaan Alupkan kaupungin edustalla. Laivan Ukraina upotti Magura V5 -meridroonien avulla.^[89][90][91] Jo toisen maihinnoususaluksen tuhoutuminen kahden kuukauden sisällä aiheutti potkut Venäjän Mustanmeren laivaston komentajelle.^[92] Venäjä on käyttänyt suuria maihinnousualuksia kuljettaakseen erityisesti ampumatarvikkeita täydennykseksi Ukrainan eteläosissa hyökkäyssotaa käyville asevoimilleen. Maihinnousualusten tuhoamista ja Krimin sillan vaurioittamista on esitetty keskeisiksi keinoiksi maahantunkeutuneiden joukkojen huollon pääväylien katkaisemiseksi.^[91]

Ukrainan hallitus, Maailmanpankki, Euroopan komissio ja Yhdistyneet kansakunnat arvioivat yhteisesti, että vuoden 2023 lopussa Ukrainan jälleenrakennus- ja toipumiskustannukset sodan tuhoista (seuraavan vuosikymmenen aikana) ovat nousseet 486 miljardiin Yhdysvaltain dollariin. Vuotta aiemmin vallinneessa tilanteessa jälleenrakennuskustannuksiksi arvioitiin 411 mrd. USD.^[93] Vuonna 2024 tarvittaisiin jo noin 15 mrd USD kiirellisiin jälleenrakennus- ja toipumiskuluihin kansallisella ja paikallisella tasolla. Osuus pitäisi sisällään asuinrakennusten, pehmeän infrastruktuurin^[94] ja palvelujen, energiajärjestelmien ja liikenteen osuudet.^[93]

Ukrainan asevoimien mukaan Venäjän hyökkäyssodan aikana olisi ylitetty 400 000 kaatuneen venäläissotilaan raja. Edellispäivänä kuoli Ukrainan mukaan 1 210 venäläistaistelijaa, mikä on eräs sodan korkeimmista päiväkohtaisista tappioluvuista.^[95]

Donetskin alueen keskivaiheilla sijaitsevasta Avdijivkan kaupungista käytiin kovaa taistelua. Venäläiset olivat pyrkineet piirittämään kaupunkia lokakuusta 2023 lähtien.^[96] Ukrainalaiset joutuivat vetäytymään kaupungista muun muassa ammuspulan vuoksi. Joitain ukrainalaistaistelijoita jäi venäläisten vangeiksi ennen kuin vetäytymistä ja uudelleenryhmittäytymistä ehdittiin saada valmiiksi.^[97][98][99] Avdijivkassa taistelleen edellisen prikaatin muutamaa päivää aiemmin vapauttanut Ukrainan 3. hyökkäysprikaati raportoi aiheuttaneensa suuret tappiot etenkin kahdelle venäläiselle moottorisoidulle prikaatille. Kaikkiaan ainakin 15 000 sotilaan arvioitiin olleen hyökkäämässä tätä ukrainalaiskaupunkia kohti.^[98] Ukrainan mukaan Venäjä olisi neljän kuukauden aktiivisen taisteluvaiheen aikana menettänyt Avdijivkan seudulla yli 47 000 sotilasta (kuolleita tai haavoittuneita), yli 360 tankkia, lähes 250 tykkiä ja viisi lentokonetta. ^[100] ISW:n arvion mukaan Venäjällä olisi sotilasjoukkojen määrällisesti moninkertaisen ylivoiman ohella ollut taistelujen loppuvaiheessa jonkin aikaa myös selvä paikallinen ilmaherruus Avdijivkan sektorilla. ^[101]

Ukraina solmi pitkäaikaisen turvallisuussopimuksen Saksan kanssa. Samantapainen sopimus Ukrainalla oli jo Britannian kanssa. Saksa lupasi tukea Ukrainaa 1,1 miljardilla eurolla vuonna 2024, ja auttaa Ukrainaa myös sodan jälkeen rakentamaan sellaista modernia armeijaa, joka pystyy torjumaan Venäjän hyökkäyksiä tulevaisuudessa.^[102] Myös Ranska solmi vastaavan turvallisuussopimuksen, ja sitoutui tukemaan Ukrainaa 3 miljardin euron aseavulla vuonna 2024. Lisäksi Ranska kouluttaa ukrainalaisia sotilaita ja auttaa Ukrainaa Nato-yhteensopivuuden lisäämisessä.^[103]

Tšekin presidentti Petr Pavel ilmoitti maansa pystyvänsä hankkimaan ulkomailta 800 000 tykistöammusta ja toimittamaan nämä viikkojen aikataulussa Ukrainaan, mikäli tälle löytyy yhteinen rahoitus nopeasti. Mukana olisi puoli miljoonaa ammusta kaliiberille 155 mm ja 300 000 ammusta 122 mm:n tykeille.^[104]

Tanska muistutti lahjoittaneensa ”koko tykistönsä” Ukrainalle. Tällä Tanska tarkoitti yhden tykistörykmentin varustusta eli 19 kappaletta 155 millimetrin ranskalaisvalmisteisia CAESAR-haupitseja ammuksineen.^[105] Tämän kaluston Tanska vastaanotti vuosina 2019-2023. Tanskan tykistö on kooltaan pieni, kappalemäärältään alle viideskymmenesosa Suomen tykistön koosta.^[106] Vuonna 2023 Ukrainalle lahjoitettujen ja jo toimitettujen tykkien tilalle Tanska on tilannut israelilaisia Elbit Systemsin valmistamia 155 millimetrin ATMOS 2000 -tykkejä, joiden toimitus Tanskaan alkoi jo vuonna 2023.^{[107][106][108]}

Venäjän vahvistettiin vallanneen Avdijivkan kaupungin ja ottaneensa myös sen koksitehtaan haltuunsa.^[109]

Japanissa järjestettiin kaksipäiväinen Ukrainan jälleenrakentamiseen keskittynyt tilaisuus, jossa solmittiin yhteistyösopimuksia maiden välillä. Japani on toistaiseksi tukenut Ukrainaa 12,1 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä, josta 4,5 miljardin tukipäätös tehtiin joulukuussa 2023. Japanin tuki ei kuitenkaan laillisista syistä ole aseellista apua, vaan suuntautuu laajemmin ukrainalaisen yhteiskunnan taloudelliseen vahvistamiseen esimerkiksi maatalouden, teollisuustuotannon, ja tietoteollisuuden aloilla, sekä maiden välisen vuorovaikutuksen lisäämiseen. ^[110]

Ruotsi julkisti toistaiseksi suurimman, noin 630 miljoonan euron apupaketin Ukrainalle. Ukrainalle toimitettaisiin esimerkiksi kymmenen Stridsbåt 90 -taisteluvenettä, 20 miehistönkuljetusvenettä, RBS 70 -ilmatorjuntajärjestelmiä ja panssarintojuntaohjuksia sekä tykistöammuksia. Mukana olisi myös pienaseita, sairaanhoitotarvikkeita ja sairaankuljetusajoneuvo sekä hanketukia. Lisäksi sisältyisi budjettivaraus, jolla yhdessä Tanskan kanssa hankittaisiin CV90-panssareita tuonnempana Ukrainaan.^[111][112] Loppuvuonna 2023 uutisoitiin, että Ruotsi ja Ukraina suunnittelivat CV90:n yhteistuotannon käynnistämistä.^[113][114]

Yhdistyneiden kansakuntien Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM) julkisti katsauksensa Venäjän hyökkäyssodan kahden ensimmäisen vuoden (2022–2024) vaikutuksista Ukrainaan ja sen naapurimaihin. Sodan aikana yli 14 miljoonaa ukrainalaista on joutunut pakenemaan kotoaan. He ovat siirtyneet suojaan toisalle kotimaassaan ainakin tilapäisesti, tai lähteneet pakolaiseksi ulkomaille.^[117] Lukuun sisältyy 6,479 miljoonaa ulkomaille muuttanutta pakolaista (15. helmikuuta 2024), 3,689 miljoonaa Ukrainan sisäistä evakkoa (27. joulukuuta 2023) ja 4,455 miljoonaa kotipaikkaunnalleen evakosta palannutta.^[48][118]

Sota on aiheuttanut YK:n (OHCHR) mukaan tammikuun 2024 loppuun mennessä ainakin 30 000 siviiliuhria, mukaanluettuna yli 10 370 kuollutta ja yli 19 630 haavoittunutta.^[119][120] Kaikkien paikkakuntien osalta OHCHR ei ole pystynyt arvioimaan uhrien lukumäärää luotettavasti, puutteita on esimerkiksi Mariupolin (Donetskin alue), sekä Popasnan, Lysytšanskin ja Sjevjerodonetskin (Luhanskin alue) kaupunkien uhrimääristä. Kattavassa analyysissään (8.2.2024) esimerkiksi Human Rights Watch -järjestö (HRW) arvioi yksistään Mariupolissa kuolleen helmikuuhun 2023 mennessä ainakin 8 000 siviiliä sodasta johtuen.^[46][47] Suuri osa näistä kuolleista ei vielä ole mukana YK:n varmentamien uhrien kokonaismäärässä.

Nimeämätön vanhempi suomalaisupseeri toi tiistaina Yleisradion kautta esille arvionsa, että Venäjä suunnittelisi suurhyökkäystä itäisessä Ukrainassa. Näkemyksen mukaan Venäjän asevoimat hyökkäisi Avdijivkan suunnalta länteen Pokrovskiin, Pavlohradiin ja pyrkisi edelleen Dnipron suurkaupunkiin. Etelämpänä Venäjä pyrkisi kohti Zaporižžjan teollisuuskaupunkia. Pohjoisempana tavoitteena olisivat tämän näkemyksen mukaan Kramatorskin ja Izjumin kaupungit. Näkemyksen mukaan Venäjä pystyy korvaamaan miestappionsa uusilla sotilailla, ja käyttää kouluttamattomiakin sotilaita saadakseen etua.^[121] Esitetty hyökkäysskenario sai pian varovaisen epäilevän vastaanoton sotilasasiantuntijoilta, muun muassa sotatieteen dosentti Ilmari Käihkön ja kansanedustaja, kenraalimajuri evp. Pekka Toverin, taholta. Venäjän todettiin käyvän parhaillaan kulutussotaa, jossa se hyväksikäyttää varantojaan vastapuolen taistelukyvyn heikentämiseksi. Venäjä on pystynyt valtaamaan jälleen pienehköjä Ukrainan vuonna 2023 vapauttamia alueita rintamalinjan läheltä. Vaikka Venäjän asevoimien tämänhetkistä miehistö-, ase- ja ammustilannetta pidettiin määrällisesti vahvempana, ei venäläisjoukkojen todellisesta kyvykkyydestä suurhyökkäykseen ole näyttöä.^[122]

Tanska solmi kymmenvuotisen turvallisuussopimuksen Ukrainan kanssa. Tämä pitää sisällään taloudellista tukea Tanskan Ukraina-rahaston kautta, johon rahastoon on Tanskan ulkoministeriön mukaan varattu yli 69 miljardia Tanskan kruunua (10 mrd. USD) vuoteen 2028 mennessä. Lisäksi Tanska päätti noin 247 miljoonan dollarin suuruisesta aseapupaketista Ukrainalle.^[123]

Puola ilmoitti luokittelevansa maansa Ukrainan vastaiset raja-asemat kriittisiksi infrastruktuurikohteiksi. Tällä pyritään pääministeri Donald Tuskin mukaan siihen, että Ukrainaan lähetetty sotilaallinen ja humanitaarinen apu pääsee rajan yli viipeettä. Puola on yksi tärkeimmistä avun kuljetusreiteistä Ukrainaan.^[124] Erilaisten boikottien ja mielenosoitusten vuoksi Ukrainan ja Puolan väliselle rajalle on muodostunut pitkäkestoisia, kilometrien mittaisia rekkajonoja. Tällöin myös kiireellisesti tarvittava apu on sattanut jäädä pitkäksi aikaa jumiin rajalle.

Ulkomaisten Venäjällä toimivien yritysten arvioitiin maksaneen vuosittain jopa 20 miljardia dollaria (18,6 mrd €) veroja Venäjälle sotavuosien 2022–2023 aikana. Vuositasolla määrä oli noin neljännes Venäjän sotatoimiin käyttämistä menoista vuonna 2022. Yksityisen Kiovan kauppakorkeakoulun (KSE) aineistoon pohjautuvien arvion mukaan suurimpiin Venäjä sotatoimia rahoittaviin kansainvälisiin yrityksiin lukeutuvat esimerkiksi Mondelez International (USA), Philip Morris (USA), PepsiCo (USA), Mars (USA), Procter & Gamble (USA), Metro (Saksa), Globus (Saksa), Knauf (Saksa), Bayer (Saksa) ja Siemens Energy (Saksa).^{[125][126][127]} KSE:n mukaan länsiyritykset saavat Venäjältä keskimäärin 3 prosenttia liikevaihdostaan.^[125][128] Yritysten toimintariskejä lisää se, että esimerkiksi Venäjän osittaista liikekannallepanoa koskeva, yhä voimassaoleva lainsäädäntö (2023) velvoittaa myös kansainvälisiä, Venäjällä toimivia yrityksiä listaamaan työntekijöistä kutsuntaikäiset venäläiset ja toimittamaan sotilasviranomaisten asianomaisille lähettämät kutsuntailmoitukset näille työntekijöille. Yritykset velvoitetaan tukemaan Venäjän sotaponnisteluja toimittamalla tarvittavia tietoja, laitteita, tiloja, tontteja, tietoliikennettä ja kuljetuspalveluja.^[129]

Venäjä on ampunut Ukrainan tiedustelupalvelu SBU:n mukaan ainakin 20 Pohjois-Korean valmistamaa ballistista ohjusta Ukrainaan. Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Conflict Armament Research ja Valkoinen talo ovat aiemmin vahvistaneet pohjoiskorealaisia ohjuksia käytetyn Ukrainassa.^{[130][131][132]} Ohjukset olisivat olleet Hwasong-11-ohjuksen kehitettyjä versioita, mallia KN-23 tai KN-24.^{[133][134][135]} Ukrainalaisen arvion mukaan korealaisohjukset olisivat epätarkkoja, 24:stä laukaistusta ohjuksesta vain kahden arvioitiin osuneen aiottuihin kohteisiinsa.^[133]

Pitkäkestoisen turvallisuussopimuksen allekirjoitustilaisuudessa Tanska täsmensi tukevansa Ukrainaa 1,8 miljardilla eurolla 2024 aikana. Tanskan tuki sisältää osuuden Ukrainan ilmavoimia tukevasta konsortiosta, joka toimittaa Ukrainalle F-16-hävittäjiä ja näihin liittyviä palveluja.^[136]

Puola suunnittelee useiden Ukrainalle keskeisen maataloustuotteen maahantuontirajoituksia. Aiempien viljanvientirajoitusten sijaan rajoituksia tulisi suunnitelmien mukaan sokerin, kananlihan, kananmunien, pakastetun vadelman, omenamehun, auringonkukan ja rapsin tuonnille.^[137]

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa oli kestänyt kaksi vuotta. Alkujaan venäläinen, nyttemmin Latviassa toimiva uutistoimisto Meduza päivitti arviotaan Venäjän hyökkäyssodan aikana kuolleista venäläissotilaista. Arvion mukaan vuoden 2023 loppuun mennessä olisi kuollut noin 75 000 venäläistä (arvion vaihteluväli 66 000 – 88 000).^[36] Vuoden 2023 viimeisen neljänneksen aikana kuoli keskimäärin 3 900 venäläissotilasta kuukausittain. Jos sama tahti olisi jatkunut tammi-helmikuussa 2024, arvioi Meduza hyökkäyssodan kahden ensimmäisen vuoden aikana (23.2.2022–23.2.2023) kuolleiden venäläissotilaiden kokonaismääräksi karkeasti 83 000. Sotilaiden kaatumistahti ei Meduzan analyysin mukaan ole ainakaan vähentynyt.^[36]

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin mukaan Venäjän sotatoimien johdosta olisi kuollut noin 31 000 ukrainalaista ja 180 000 venäläistä sotilasta. Lausunto oli jossain määrin epätäsmällinen, koska siinä ei sanottu selvästi, olivatko uhriluvut 24. helmikuuta 2022 alkaneen hyökkäyssodan ajalta, vai tarkoittiko hän yhteenlaskettua kuolleiden lukumäärää vuoden 2014 sotaisuuksista lähtien. Todellisten lukujen arvioidaan olevan ilmoitettua korkeampia. Kaikkiaan Zelenskyin mukaan Venäjä olisi kärsinyt 500 000 sotilaan tappiot, mihin lukuun olisi kuolleiden ohella sisällytetty haavoittuneet.^[39] Huomionarvoista on havaita, että presidentin viestimä venäläistappioiden kokonaismäärä on merkittävästi suurempi, kuin Ukrainan asevoimien ilmoittama arvio venäläistappioista Venäjän hyökkäyssodan aikana (24.2.2022–24.2.2024 yhteensä 409 820 henkeä).^[138] Presidentin yli 90 000 uhria suurempi luku (kuin asevoimien ilmoittama kahden edellisen vuoden aikana aiheutettujen vihollistappioiden kokonaismäärä) puoltaisi tulkintaa, että Zelenskyi viittasi luvuillaan hyökkääjän uhreihin Venäjän vuodesta 2014 Ukrainaan osin nukkevaltioiden kautta kohdistamien sotatoimien aikana.

Ukrainan asevoimien päiväkatsausten perusteella Venäjän asevoimat menetti riveistään 28 450 sotilasta helmikuussa 2024 (kaatuneet ja haavoittuneet). Helmikuu 2024 oli Venäjän asevoimille päiväkohtaisella keskiarvolla mitaten kaikkein verisin hyökkäyssodan alkupäivien jälkeen. Helmikuussa 2024 kertyi yhteensä 6,9 prosenttia koko Venäjän sodanaikaisista miestappioista (sodan kokonaistappiot 414 680 venäläisjoukkojen kaatunutta helmikuun 2024 loppuun mennessä), vaikka 29 päivän mittainen helmikuu vastasi vain 3,9 prosenttia tuolloin 736 päivää kestäneestä Venäjän hyökkäyssodasta. Helmikuussa 2024 Venäjän vahvuudesta poistui keskimäärin 981 taistelijaa päivittäin. Koko hyökkäyssodan keskiarvo on helmikuun 2024 loppuun mennessä 563 uhria vuorokaudessa.^[139][140] Venäjän hyökkäyssodan alussa, sodan ensimmäisen viikon aikana venäläishyökkääjä kärsi yhteensä 9 000 sotilaan tappion (24.2.–3.3.2022, 8. sotapäivän aamulla raportoitu tappioluku).^[141]

Venäjän pyrkimys ja tapa hyökätä maarintamalla helmikuussa 2024 näkyi – Ukrainan ammusrajoitteista huolimatta – Venäjän kalustotappioissa. Hyökkääjä menetti esimerkiksi keskimääräistä sotakuukauden tasoa paljon runsaammin panssaroituja taisteluajoneuvoja, kuorma-autoja ja muita sotilasajoneuvoja, tykkejä ja erikoislaiteyksikköjä. Ukrainan asevoimien mukaan helmikuussa 2024 Venäjä menetti yhteensä 288 (6 610; suluissa kertymä helmikuun 24 päivästä 2022 helmikuun 2024 loppuun) panssarivaunua, 809 (12 582) panssaroitua miehistönkuljetusvaunua, 939 muuta ajoneuvoa (13 206, luku sisältää tankkiautot), 878 (10 106) tykkiä, 24 (1 000) raketinheitintä, 28 (691) ilmatorjuntajärjestelmää, 13 (345) lentokonetta, 1 (325) helikopteria ja 149 (1 611) erikoislaiteyksikköä. Tämän ohella Ukraina pudotti helmikuussa 2024 runsaasti eli yhteensä 65 (1 912) venäläistä risteilyohjusta ja 658 (7 794) taktista UAV-lennokkia tai -laitetta.^[139][140] On huomattava ettei taktisten UAV-lennokkejen lukumäärä edusta läheskään kaikkia tiedustelussa käytettyjä tai edes räjähteillä varustettuja UAV-laitteita, joita Venäjä lähettää sodan tässä vaiheessa päivittäin matkaan useita satoja. Vaikka Ukrainan pudottamien lentokoneiden kappalemäärä (13) on lähellä sodan keskiarvoa, edusti modernien hävittäjien ja A-50 ilmatiedustelukoneen pudottaminen joidenkin arvioiden mukaan miljardin dollarin arvoista menetystä hyökkäävälle osapuolelle.^[142][143] Lisäksi Ukraina onnistui upottamaan helmikuussa kaksi suurehkoa venäläistä sotalaivaa (sodassa Venäjä on menettänyt yhteensä 25 laivaa tai venettä). Luvut ovat sodan toisen osapuolen yksipuolisia ilmoituksia, eikä niitä ole voitu riippumattomasti varmentaa. Muun muassa sosiaalisen median raporteista osapuolten kalustotappioita todentavan Oryx-ryhmän varmentamat luvut ovat merkittävästi näitä lukuja pienempiä.

Ukrainan asevoimien päiväraportteja tulkinnut Britannian tiedustelu totesi Venäjän helmikuun 2024 päiväkohtaiset tappiot suurimmiksi sitten sodan alkamisen.^[144]

Kreml vastasi iltapäivällä 25. helmikuuta Ukrainan neuvottelupyyntöön ja kertoi Venäjän olevan valmis lähettämään neuvotteluvaltuuskunnan Minskiin keskustelemaan Ukrainan neutraalista statuksesta.^[145][146] Venäjä vaati kuitenkin Ukrainaa laskemaan heti aseensa ehtona neuvottelujen aloittamiselle.^[147] Lauantaina välittäjiksi tarjoutuivat yhdessä Azerbaidžanin presidentti İlham Əliyev ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan.^[148] Lopulta maiden väliset aseleponeuvottelut saatiin alkuun Valko-Venäjän isännöiminä 28. helmikuuta. Homelin rajamaakunnassa käydyissä viiden tunnin neuvotteluissa Ukrainan valtuuskuntaa johtivat puolustusministeri Oleksi Reznikov ja Kansan palvelija -puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Davyd Arah’amija.^[149] Venäjän valtuuskuntaa johti entinen kulttuuriministeri Vladimir Medinski, ja siihen kuului myös duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Leonid Slutski.^{[150][151][152]}

Myös 3. maaliskuuta käyty toinen neuvottelukierros Valko-Venäjän Brestin maakunnassa päättyi ilman sopimusta tulitauosta. Evakuointikäytävien järjestämisestä kuitenkin päästiin sopimukseen. Ukrainan presidentin edustaja Myh’ailo Podoljak oli Brestin neuvottelujen alla kertonut, että Ukrainan ensisijaiset tavoitteet olivat välitön tulitauko, aseleposopimus evakuointikäytävien avaaminen siviilejä varten. Aiemmin Ukraina oli vaatinut venäläisten joukkojen vetäytymistä maasta. Podoljak kertoi, että he eivät saavuttaneet haluamiaan tuloksia.^[153][154] Ulkoministeri Lavrov puolestaan sanoi Venäjän pysyvän vaatimuksissaan, mitä Ukrainan demilitarisointiin tuli. Se myös halusi takeet Ukrainan liittoutumattomuudesta.^[155][156]

Samaan aikaan maiden johtajat olivat vähemmän diplomaattisia. Zelenskyi vannoi kostoa Venäjälle ja Putin totesi erikoisoperaation etenevän aikataulussa ja suunnitelman mukaan.^[157]

Mitä Venäjän vaatimuksiin tässä vaiheessa tuli, Sergei Lavrov oli edellisenä päivänä Al Jazeeralle antamassaan haastattelussa sanonut Venäjän haluavan separatistialueitten itsenäisyyden tunnustamista ja Ukrainan aseriisuntaa.^[63]

”Venäjä ei tule sallimaan Ukrainan hankkivan ydinaseita”^[158], hän myös sanoi. Edellisillä lauseillaan Lavrov viittasi Zelenskyin Münchenin turvallisuuskokouksessa pitämään puheeseen^[h] ja väitettyihin bioaseohjelmiin. Lavrov sanoi Venäjän tunnustavan Zelenskyin Ukrainan lailliseksi presidentiksi.^[64]

Toisen neuvottelukierroksen jälkeen Venäjän vaatimukset olivat selkeytyneet seuraavasti:

1. Krimin tunnustaminen osaksi Venäjää
2. Donetskin ja Luhanskin tasavaltojen itsenäisyyden tunnustaminen
3. Takeet Ukrainan sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, ennen kaikkea mitä tulee Naton jäsenyyteen
4. Ukrainan riisuminen väitetyistä joukkotuhoaseista
5. Etnisten venäläisten oikeuksien turvaaminen Ukrainassa (äärinationalistien väitetyn vaikutusvallan epääminen).

^[63][64]

Käytännössä Venäjä ei ollut luopunut mistään tavoitteistaan, joita Putin oli julkisesti sodalle asettanut.^[56]

Neuvottelujen kolmas kierros Valko-Venäjällä 7. maaliskuuta päättyi ilman merkittäviä tuloksia.^[159] Ranskan ja Saksan johto kävivät myös tuloksettomia neuvotteluja Putinin kanssa aselevon aikaansaamiseksi.^[160]

10. maaliskuuta neuvottelut siirtyivät Turkin Antalyaan. Niitä isännöi maan ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlu, ja neuvottelijoina olivat Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba. Al Jazeeran mukaan kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Venäjä lähetti hallituksen ministeriedustajan neuvotteluihin, ja myös ensimmäinen kerta, kun Lavrov vieraili ulkomailla länsimaiden matkustusrajoitteiden alkamisen jälkeen. Çavuşoğlun mukaan tarkoituksena oli valmistella Zelenskyin ja Putinin kahdenvälistä tapaamista.^[161] Tapaamista pidettiin täysin epäonnistuneena, eikä Ukraina saanut tavoittelemaansa 24 tunnin tulitaukoa ja evakuointikäytävää piiritettyyn Mariupoliin.^[162] Kuleba ei katsonut Lavrovilla olleen valtuuksia mihinkään sopimuksiin ja syytti tätä vanhan narratiivin toistamisesta. Lavrov puolestaan totesi Putinin olevan valmis keskustelemaan henkilökohtaisesti ja syytti länttä Venäjän pakottamisesta sotaan Venäjän turvallisuuden vuoksi.^[161]

Neuvottelut kuitenkin jatkuivat Turkin ja Israelin välittäminä videotapaamisina, ja 14.–26. maaliskuuta välisenä aikana maiden edustajat olivat yhteydessä toisiinsa useaan otteeseen.^{[163][164][165][166][167][153]}

Zelenskyi piti Venäjän ehdotuksia jo ”realistisina”, ja BBC:n mukaan Ukraina näytti olevan valmis luopumaan Nato-jäsenyyden tavoittelusta.^[165] Ranskan ulkoministeri Jean-Yves Le Drian sen sijaan sanoi, että Venäjä vain ”teeskentelee neuvottelevansa” ja että tämä oli vanhastaan tuttua Venäjän aiemmista sodista.^[168] Turkin presidentin Erdoğanin edustaja İbrahim Kalın kertoi osapuolten neuvottelevan kuudesta asiakohdasta: Ukrainan puolueettomuudesta, sen aseistariisunnasta ja turvatakuista, niin kutsutusta ”denatsifikaatiosta”, venäjän kielen aseman parantamisesta, separatistialueitten asemasta sekä Krimin asemasta. Presidentti Erdoğan itse oli useaan kertaan kertonut Turkin Nato-maanakin pyrkivän säilyttämään hyvät välit kaikkiin osapuoliin.^[167] Esillä olivat olleet myös mahdolliset lännen sotilastukikohdat Ukrainan alueella, jotka Podoljak sivuutti jo muutenkin Ukrainan lain vastaisina. Tämän neuvottelujakson aluksi 16. maaliskuuta Yhdysvallat oli myöntänyt Ukrainalle 800 miljoonan dollarin aseapupaketin.^[166]

Viimein 27. maaliskuuta tiedotettiin, että seuraavat Ukrainan ja Venäjän väliset fyysiset neuvottelut käytäisiin tiistaina 29. maaliskuuta Istanbulissa Turkissa.^{[153][169][170]} Uusien neuvottelujen alla 28. maaliskuuta Zelenskyi antoi videohaastattelun, jossa Ukraina BBC:n mukaan ensimmäistä kertaa selvästi oli valmis myöntymään puolueettoman maan asemaan ja jatkamaan ydinaseettomana valtiona. Ehtona olisi pitävät turvatakuut ulkovalloilta.^[171] Maa oli valmis myös neuvottelemaan joistakin myönnytyksistä Donbassin asemaan. Zelenskyi kuitenkin tähdensi, ettei Ukraina ollut valmis luopumaan alueellisesta eheydestään ja että aseistariisunta oli pois laskuista. Mahdollisesta puolueettomuudesta pitäisi järjestää kansanäänestys.^[172]

Samaan aikaan Yhdysvaltain edustajat lieventelivät Bidenin julistusta, jossa hän oli todennut, että Venäjän hallitus piti vaihtaa.^[172]

29. maaliskuuta Ukrainan ja Venäjän rauhanneuvottelut alkoivat Turkissa.^[173] Neuvottelijoina olivat Ukrainan presidentin neuvonantaja Myh’ailo Podoljak ja puolustusministeri Oleksi Reznikov sekä Venäjän Vladimir Medinski.^[173] Ukraina kertoi tavoitteekseen päästä sopimaan tulitauosta.^[173] Neuvottelujen kerrottiin päättyneen noin kello 14 paikallista aikaa. Venäjä varapuolustusministeri kertoi, että Venäjä tulee vähentämään sotatoimia Kiovassa ja Tšernihivissä.^[153][174]

Aivan huhtikuun lopussa YK:n pääsihteeri António Guterres vieraili Ankarassa, Moskovassa ja Kiovassa. Kiovan lehdistötilaisuus oli tuskin lakannut, kun Venäjä teki kaksi ohjusiskua kaupunkiin.^[175]

Chatham Housen järjestämässä videokonferenssissa 6. toukokuuta Zelenskyi sanoi, että rauhan vähimmäisehtona oli Venäjän joukkojen palaaminen 24. helmikuuta alkanutta hyökkäystä edeltäneiden rajojen taakse.^[176]

Pääartikkeli: Ulkopuolisten maiden ja järjestöjen reaktio Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan 2022

Katso myös: Suomen ja Ukrainan suhteet

Suomen presidentti Sauli Niinistö yhteisessä tiedotustilaisuudessa pääministeri Sanna Marinin kanssa kutsui Venäjän tekoja tahalliseksi invaasioksi. Presidentti Niinistö twiittasi, että ”Venäjän toimet kohdistuvat Ukrainaan, mutta samalla ne hyökkäävät koko Euroopan turvallisuusjärjestystä vastaan”.^[177]

27. helmikuuta valtioneuvosto päätti 2 000 luotiliivin, 2 000 kypärän ja kahden kenttäsairaalan lahjoittamisesta Ukrainalle. Lisäksi Virolle annettiin lupa toimittaa aikaisemmin Suomelta ostetut kahdeksan 122 H 63- eli D-30-haupitsia eteenpäin Ukrainalle. Haupitsit olivat alun perin neuvostoliittolaisvalmisteisia ja Saksan demokraattisesta tasavallasta ja Saksan liittotasavallalta Suomeen ostettuja.^[178] Seuraavana päivänä Suomi päätti luovuttaa Ukrainalle 2 500 rynnäkkökivääriä, 150 000 patruunaa, 1 500 kertasinkoa ja 70 000 kertamuonapakkausta.^[179]

Suomen presidentti Sauli Niinistö lähti 3. maaliskuuta Yhdysvaltoihin puhumaan presidentti Joe Bidenin kanssa muun muassa Ukrainan tilanteesta.^[180] Heidän tapaamisensa on suunniteltu tapahtuvan illalla perjantaina.^[181] Venäjän hyökkäystä Ukrainaan seuranneena aikana suomalaisten Nato-jäsenyyden kannatus nousi ennätystasolle. Taloustutkimuksen 9.–11. maaliskuuta pitämän kyselyn mukaan noin 62 % suomalaisista kannatti Nato-jäsenyyttä, 16 % vastusti ja 21 % ei ollut varma kannastaan.^[182]

Useat länsimaat ovat jyrkästi tuominneet Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg sanoi lehdistötilaisuudessa 24. helmikuuta 2022, että Nato lisää joukkojen valmiutta Itä-Euroopassa Venäjän eskaloinnin seurauksena.^[153] Stoltenbergin mukaan Natolla ei ole suunnitelmia siirtää joukkoja puolustamaan Ukrainaa, joka ei ole Nato-maa.^[183] Ranskan presidentti Emmanuel Macron vaati Venäjää pysäyttämään maan omat sotatoimet Ukrainassa välittömästi.^[177] Saksan liittokansleri Olaf Scholz tuomitsi Venäjän hyökkäyksen.^[177] Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan piti Venäjän hyökkäystä hyväksymättömänä. Turkilla on avainasema konfliktin ulkopuolisena maana, sillä Turkki hallitsee Bosporinsalmea, joka on ainoa reitti Mustaltamereltä Välimereen ja valtamerille. ^[184]

Kiina on pitänyt melko neutraalia diplomaattista linjaa, mutta kiinalainen diplomaatti Wang Yi ilmoitti puhelussa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavroville ymmärtävänsä Venäjän turvallisuushuolia. Maan ulkoministeriön julkaiseman tiedonannon mukaan Wang kertoi Lavroville, että Kiina vaatii ”tasapainoisen, tehokkaan ja kestävän turvallisuusmekanismin” luomista Eurooppaan.^[183] Kiina on kuitenkin todennut Ukrainan olevan suvereeni valtio.^[185] Aasian suurista talouksista myös Japani^[186] Etelä-Korea^[187] ja Singapore ovat ilmaisseet tukensa Ukrainalle ja asettaneet talouspakotteita ja muita sanktioita Venäjää vastaan.^{[186][188][189]}

Intia, jolla oli perinteiset hyvät suhteet Venäjään, vältti myös ottamasta tiukkaa kantaa, pitäytyen muun muassa äänestämästä turvallisuusneuvoston 24. päivän kokouksessa. Maan suurin englanninkielinen päivälehti The Times of India piti tilannetta ulkopoliittisesti hankalana. Intia joutui nojautumaan Venäjän poliittiseen ja asetekniseen tukeen kiistassaan Kiinan kanssa.^[190]

Useat Venäjän liittolaisina tunnetut maat, kuten Venezuela, Myanmar ja Kuuba syyttivät kriisistä Natoa ja sen laajenemista Itä-Euroopassa.^[191] Kollektiivisen turvallisuusjärjestön jäsenistä Kazakstan torjui Venäjän pyynnön lähettää Ukrainaan maan joukkoja.^[192] Kirgisia kehotti ensin osapuolia pikaiseen sopimiseen, mutta asettui sitten Venäjän tueksi.^{[193][194][195]} Kolmas jäsen Tadžikistan ei ollut antanut virallista lausuntoa.^[196] Pohjois-Korea taas on syyttänyt tapahtuneesta Yhdysvaltoja väittäen sen olevan kriisin pohjimmainen syy.^[197]

Muista Venäjän naapurimaista Uzbekistan ilmoitti 26. helmikuuta pysyvänsä asiassa puolueettomana^[198] ja samana päivänä Azerbaidžan tarjoutui Turkin kanssa välittäjäksi kiistassa.

Brasilia ilmoitti pysyvänsä puolueettomana Ukrainaa koskevassa kriisissä. Brasilian presidentti Bolsonaro sanoi 27. helmikuuta lehdistötilaisuudessa Brasilian pysyvän konfliktissa neutraalina.^[199]

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto kokoontui 24. helmikuuta arvioimaan Ukrainan tilannetta.^[177] Kokouksessa Venäjä esti veto-oikeudellaan päätöslauselman, jossa se olisi tuomittu Ukrainaan hyökkäämisestä.^[200] Turvallisuusneuvoston 15 jäsenestä 11 äänesti Yhdysvaltojen ja Albanian laatiman päätöslauselman puolesta. Arabiemiirikunnat, Intia ja Kiina pidättäytyivät äänestämästä.^[201] Myöhemmin, 2. maaliskuuta, Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous äänesti ja vaati Venäjää vetäytymään Ukrainasta. Päätöslauselmaa kannatti 143 jäsenmaata, viiden äänestäessä vastaan: Venäjä, Valko-Venäjä, Syyria, Eritrea ja Pohjois-Korea. 35 maata pidättäytyi äänestämästä, niiden joukossa Kiina, Intia, Armenia ja Kazakstan.^[202][203]

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen, Euroopan parlamentin puhemies Roberta Metsola sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel julkaisivat yhdessä samankaltaisen lausunnon, jossa tuettiin Ukrainaa ja paheksuttiin Venäjän hyökkäystä.^[177] 25. helmikuuta EU-valtioiden johtajat sopivat uusista talouspakotteista Venäjää kohtaan. Ne kohdistuivat erityisesti pankkisektoriin sekä teknologiavientiin. Tarkoituksena oli lisäksi rajata diplomaattien viisumivapauksia sekä lisätä laajemmin oligarkkeja ja Venäjän hallinnon toimijoita pakotelistoille. Unioni aikoi myös kieltää öljynjalostamojen päivittämiseen tarvittavien varusteiden ja teknologian, sekä lentokoneiden ja esimerkiksi lentokoneiden osien viennin Venäjälle.^[204] Uutistoimisto Reuters uutisoi 26. helmikuuta, että Euroopan unionin jäsenmaat valmistelivat kolmatta talouspakotekierrosta Venäjää vastaan. Tietojen mukaan yksikään EU-jäsenmaa ei enää vastusta Venäjän irrottamista kansainvälisestä maksujärjestelmä SWIFT:istä.^[184] Myöhään lauantai-iltana 26. helmikuuta Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti lehdistötilaisuudessa, että Euroopan unioni, Yhdysvallat, Kanada ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat päässeet sopuun uusista pakotteista, joihin kuuluu muun muassa useiden venäläisten pankkien irrottaminen SWIFT-järjestelmästä sekä Venäjän keskuspankin ulkomailla sijainneiden valuuttavarojen jäädyttämistä.^[205]

Euroopan yleisradiounioni ilmoitti 25. helmikuuta, että Venäjän osallistuminen vuoden 2022 Eurovision laulukilpailuun estetään.^[206]

Useat maat asettivat EU:n yhteisten pakotteiden ohella Venäjälle muitakin rajoitteita. Iso-Britannia^[207], Baltian maat, Tšekki ja Puola kielsivät Venäjän koneilta omaan ilmatilaansa saapumisen^[208]. Sittemmin koko EU on sulkenut ilmatilansa Venäjän lentokoneilta.^[209]

26. huhtikuuta 2022 Ramsteinin lentotukikohdassa Saksassa pidettiin Yhdysvaltojen järjestämä kansainvälinen konferenssi, jonka tarkoituksena oli keskustella Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, erityisesti Ukrainan puolustuskyvystä, sekä luvata ja koordinoida Ukrainalle jatkotukea myös sodan jälkeen.

Hakkerikollektiivi Anonymous ilmoitti aloittaneensa kybersodan Venäjän valtiota vastaan.^[210] Anonymous ilmoitti kaataneensa RT-uutissivuston, joka on Venäjän valtion omistama uutiskanava ja joka on vuosia esittänyt Venäjän valtion propagandaa. Lisäksi ryhmä teki hyökkäyksiä muun muassa Venäjän duumaa sekä Venäjän puolustusministeriön verkkosivuja vastaan ja kaatoi ne.^[211]

Useissa Euroopan unionin jäsenmaissa sekä Venäjällä vastustettiin Venäjän aloittamia sotatoimia. Suomessa järjestettiin useita mielenosoituksia Venäjän sotatoimia vastaan 26. helmikuuta 2022, muun muassa Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Jyväskylässä.^[212] Helsingissä mielenosoittajia oli arvioiden mukaan noin 10 000 kahdessa eri tapahtumassa.^[212] Saksassa Berliinissä Brandenburgin portille kokoontui 24. helmikuuta 2022 joukko mielenosoittajia Ukrainan tueksi ja Venäjän sotaa vastaan.^[213] Yhdysvalloissa New York Cityn Times Squarella pidettyyn mielenilmaukseen sotaa vastaan osallistui satoja ukrainalaisia.^[214]

Sunnuntaina 13. maaliskuuta 800 sotatoimia Ukrainassa vastustanutta mielenosoittajaa otettiin kiinni Venäjällä samalla, kun Euroopassa AP:n mukaan kymmenet tuhannet osoittivat mieltään. Venäläisen kansalaisjärjestön OVD-infon mukaan maassa oli otettu kiinni yli 14 800 mielenosoittajaa sen jälkeen, kun Venäjä aloitti sotatoimensa Ukrainassa.^[215][216]

Haagissa heinäkuussa 2022 järjestetyssä Ukraine Accountability Conference -kokouksessa keskusteltiin sotarikostuomioistuimen perustamista Ukrainassa tehtyjen sotarikosten käsittelemiseksi. Sotarikoksia Ukrainassa selvittelevät muun muassa uutistoimisto AP ja Frontline, jotka olivat 15. heinäkuuta mennessä kirjanneet 338 mahdollista sotarikosta. Ukraina itse tutkii 20 000 sotarikosta.^[217] Kokouksessa oli edustettuna 40 maata eri puolilta maailmaa ja sitä isännöivät Kansainvälisen sotarikostuomioistuimen ICC:n syyttäjä Karim Ahmad Khan, Alankomaiden ulkoministeri Wopke Hoekstra ja Euroopan unionin oikeusasioiden komissaari Didier Reynders.^[217]

ICC ei voi nostaa syytettä sotarikoksista, koska kumpikaan sodan osapuoli ei ole sen jäsen. Jäseniä on 127. Ukraina on kuitenkin hyväksynyt ICC:n tuomiovallan, ja siksi Khan on avannut tutkinnan Ukrainassa, kun kymmenet oikeuden jäsenmaat ovat sitä vaatineet. Todisteita kerää suuri tutkimusryhmä.^[217] Myös Ukrainan joukkojen on raportoitu syyllistyneen mahdollisiin sotarikoksiin. ^[218]

Pääartikkeli: Ukrainan aseavun 2022 aikajana

Heti hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi, ettei puolustusliitto tule lähettämään joukkoja Ukrainaan.^[219] Sen sijaan käytännössä kaikki sotilasliitto Naton ja Euroopan unionin jäsenvaltiot avustivat Ukrainaa ilmaisin asein.^[68]

Itä-Suomen yliopiston sotahistorian dosentti Markku Salomaan mukaan ilman lännen sotilaallista apua Ukrainaa ei enää olisi.^[220]

Jo 26. helmikuuta Saksa teki poikkeuksen pitkäaikaiseen ehdottomaan politiikkaansa olla myymättä aseita sotaakäyviin maihin, tai sallia valmistamiensa aseiden jälleenmyyntiä sellaisiin maihin.^[221] Politicon mielestä Saksan päätös saattoi merkitä Ukrainan Euroopasta saavan aseellisen avun nopeaa kasvua, sillä iso osa maanosan asetarvikkeista oli Saksan valmistamaa, mikä antoi sille sopimuksellisen päätäntäoikeuden aseiden välitykseen kolmansille tahoille.^[222][223] Seuraavana päivänä seurasi Ruotsi samoin historiallisella päätöksellään.^[224] Euroopan unioni päätti samoin myöntää ensimmäisen, 450 miljoonan euron arvoisen aseostositoumuksen Ukrainalle. Päätös oli erillinen jäsenmaiden itse kansallisesti päättämästä avusta. Lisäksi EU päätti antaa 50 miljoonalla eurolla humanitaaristä apua.^[225] 28. helmikuuta Yhdysvallat ilmoitti 350 miljoonan dollarin lisäaseavusta. Avustuspaketti nosti Yhdysvaltain Ukrainalle puolen vuoden aikana antaman avun yli miljardiin dollariin.^[226] Jo ennen 26:tta päivää aseavun toimituksista Ukrainalle olivat päättäneet Puola, Viro, Latvia, Slovakia, ja Tšekki.^[222]

Länsimaat olivat 11. maaliskuuta mennessä kuitenkin rajoittaneet ase- ja muun materiaaliapunsa sellaiseksi, ettei sitä voisi tulkita hyökkäykselliseksi toimeksi Venäjää vastaan.^[227] Niinpä se oli käsittänyt tehokkaimmillaan lyhyen kantaman ohjuksia hyökkääjän panssarivaunuja ja ilma-aluksia vastaan. Näitä Ukrainan asevoimille toimitettiin lukuisasti. CNN:n tietojen mukaan 7. maaliskuuta mennessä Nato-maat olivat toimittaneet maalle 17 000 panssarintorjunta-asetta ja 2 000 ilmatorjuntaohjusta.^[228] 7. huhtikuuta mennessä länsimaat olivat Yhdysvaltain asevoimien väitteen mukaan toimittaneet Ukrainalle 25 000 ilmatorjuntajärjestelmää ja 60 000 panssarintorjunta-asetta.^[229]

27. helmikuuta ensimmäisen kerran ehdotettiin suihkuhävittäjien antamista Ukrainalle.^[230] Entisillä Varsovan liiton jäsenmailla oli kalustossaan Ukrainalle tuttuja venäläisiä koneita. 8. maaliskuuta Puola oma-aloitteisesti ehdotti koko MiG-29-kalustonsa antamista Ukrainalle korvaavia länsikoneita vastaan. Tätä ehdotusta ei Naton suurin jäsenmaa Yhdysvallat oitis hyväksynyt.^[231] Myöskään Naton sisäiset neuvottelut Slovakian S-300- tai Turkin S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmien toimittamisesta Ukrainalle eivät olleet 21. maaliskuuta mennessä edenneet mihinkään.^[232][233]

Venäjän alettua vetäytyä pohjoisen Kiovan rintamalta maaliskuun lopussa ja siirtää joukkojaan Itä-Ukrainaan, länsimaat alkoivat toimittaa Ukrainalle myös raskasta aseistusta. Tšekki alkoi toimittaa jo ennen kuun vaihdetta panssarivaunuja, muita taisteluajoneuvoja, raketinheittimiä ja tykkejä.^[234] Toukokuun alkuun mennessä useat maat olivat joko toimittaneet, tai toimittamassa kalustoa.^[235][236] Merkittävimpiä toimituksia siihen mennessä olivat Puolan yli 200 taistelupanssarivaunua ja Yhdysvaltain 90 tykkiä 144 000 kranaatin kera.^[237][238] Saksan aseapu koki vaikeuksia: ensin lahjoitettaviksi aiottuihin vanhoihin taistelupanssarivaunuihin ei enää löytynyt ampumatarvikkeita,^[239] ja kun Saksa aikoi antaa 50 käytöstä poistettua ilmatorjuntapanssarivaunua, se joutui oman pitkäaikaisen politiikkansa uhriksi. Vaunuihin ammuksia valmistaneen Oerlikonin kotimaa Sveitsi kielsi niiden viennin sotaakäyvään Ukrainaan, mikä toistaiseksi käytännössä esti vaunujenkin toimittamisen.^[240]

Lentokoneita ei länsi edelleenkään rohjennut toimittaa, paitsi maakuljetuksin ja paloina. Pentagonin mukaan toimitetuilla varaosilla Ukraina oli 20. huhtikuuta mennessä saanut 20 lentokykyistä konetta lisää.^[241][242]

Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden salli ohjusiskut Venäjän alueelle marraskuussa 2024. Tämän venäläinen senaattori Vladimir Džabarov tulkitsi isoksi askeleeksi kohti kolmatta maailmansotaa.^[243]

Uutistoimisto Agence France-Pressen mukaan Moskovan Puškinin aukiolle kerääntyi 26. helmikuuta 2022 tuhansia sodanvastaisia mielenosoittajia.^[213] Lisäksi AFP raportoi, että Pietarissa mielenosoittajia oli noin tuhat. Yhdistyneiden kansakuntien mukaan Venäjällä oli 25. helmikuuta mennessä pidätetty noin 1 800 mielenosoittajaa.^[213] Sittemmin maassa on pidätetty tuhansia ihmisiä lisää kymmenissä eri kaupungeissa.^[244][245]

28. helmikuuta mennessä ainakin kolme Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen tunnustamisen puolesta äänestänyttä Venäjän duuman jäsentä oli tuominnut sodan. Kaikki kolme edustavat Venäjän kommunistista puoluetta, jonka johto tukee Putinin politiikkaa.^[246][247]

Maaliskuussa 2022 venäläisen Novaja Gazetan päätoimittaja Dmitri Muratov lahjoitti vuonna 2021 saamansa Nobelin rauhanpalkinnon mitalin huutokaupattavaksi Ukrainan pakolaisten hyväksi.^[248]

Moskovassa toimivan riippumattoman äänestystoimiston ”Levada keskuksen” mukaan Time-lehden raportoimana 24. elokuuta 2022, Venäjän kansasta yli kolme neljäsosaa kannatti ”erityistä sotilasoperaatiota”.^[249] Tähän ja muihin asiaa koskeviin kyselyihin todetusti pitäisi suhtautua varoen, sillä osa, joskin vähemmistö, toi ilmi kokevansa ”epämukavuutta” sanoa vastaan.^[250]

Sodan alkamisen jälkeen on tuotu aktivistien toimesta kasvavissa määrin esiin idea Venäjän eri vähemmisötasavaltojen itsenäistymisestä. He ovat myös sodanvastaisessa viestinnässään käyttäneet omaa äidinkieltään venäjän sijasta, joka tulkitusti ”voi vahvistaa ryhmäsolidaarisuutta ja luoda uutta yhteenkuuluvuuden tunnetta”.^[251]

"Vapaa Burjatia säätiön" kautta on pyritty auttamaan burjaateja välttämään kutsunta rintamalle.^[251]

Sotaa tukeviakin henkilöitä löytyy vähemmistökansojen keskuudesta. Esimerkiksi (Volgan) tataareista muftit Ravil Gainutdin ja Kamil Samigullin, poliitikko Farid Muhametšin sekä kirjailija Rinat Muhamadijev kuuluvat tunnettuihin tapauksiin.^{[252][253][254][255]}

Kun Venäjä ei edennyt sodassa tavoitteidensa mukaan, alkoi esiintyä arvioita siitä, että maa hajoaa.^[256] Esimerkiksi suomensukuiset ersäläiset pitivät syksyllä 2022 Virossa Otepäässä kansalliskongressin, johon otti osaa myös virolaisia, suomalaisia ja unkarilaisia. Kongressissa laadittiin suunnitelma siltä varalta, että Venäjän federaatio hajoaa. Tapahtumassa puhuivat muun muassa Otepään kaupunginjohtaja, Riigikogun suomalais-ugrilaisten asioiden tukiryhmän esimies ja Viron ulkoministeriön varakansliapäällikkö.^[257] Ukrainan armeijassa sotii myös jonkin verran suomalais-ugrilaisia kansoja edustavia henkilöitä, esimerkiksi ersänkielisiä mordvalaisia, jotka pyrkivät hajottamaan Venäjän.^[258]

Vuoden 2023 alussa europarlamentissa järjestettiin seminaari, johon osallistui Venäjän sisäisten alueiden ja pienten alkuperäiskansojen aktivisteja, jotka vastustivat presidentti Putinin hirmuhallintoa ja tavoittelivat itsenäisyyttä kansoilleen tai alueilleen. He esittivät arvioita, joiden mukaan Venäjä hajoaa jopa kymmeniin uusiin tasavaltoihin, valtioliittoihin tai täysin itsenäisiin uusiin valtioihin, aivan kuten Neuvostoliitto hajosi lopullisesti vuonna 1991. He kaavailivat, että Pietarin ympäristöön muodostettaisiin Inkerinmaa eli Inkeri, Karjalankannakselta alkaisi puolestaan uusi Karjalan tasavalta ja Murmanskin seudulle syntyisi Lapin valtio. Nykyisen Kaliningradin paikalle muodostuisi puolestaan uusi Baltian tasavalta, ja Viron itärajan tuntumaan syntyisi Pihkovan tasavalta. Muita alueita olisivat esimerkiksi Novgorodin tasavalta, Vepsänmaa, Bjarmia pääkaupunkinaan Arkangeli, Komi pääkaupunkinaan Syktyvkar, Smaland pääkaupunkinaan Smolensk, Tverin tasavalta, Ersänmaa, Moksanmaa, Tšuvassia, Marinmaa, Tatarstan pääkaupunkinaan Kazan, Udmurtia, Uralin tasavalta pääkaupunkinaan Jekaterinburg, Ossetia, Hakassian tasavalta, Tuvan tasavalta, Burjatia ja Sahan tasavalta.^[259]

Tämä Venäjän vapaiden kansojen foorumi eroaa Venäjän perinteisestä liberaalista oppositiosta siten, että heille tärkeintä on Venäjän nykyisen imperialistisen federaation pilkkominen joko uusiin tasavaltojen liittoihin tai täysin irrallisiin valtioihin. Paikalla oli muun muassa Donin kasakoille tasavaltaa ajavia; ja karjalaisille, vepsäläisille ja pomoreille Karjalan itsenäisyyttä tavoittelevia. Paikalla ollut Karjalasta lähtöisin oleva Dmitri Kuznetsov kertoi, että hän oli yksi niistä aktivisteista, joiden toimista Karjalan Liitto varoitti muutama kuukausi aikaisemmin epäillessään Suomen joutuneen informaatiovaikuttamisen kohteeksi: ”Varoittamalla meistä Karjalan Liitto toimii juuri niin kuten Venäjän turvallisuuspalvelut haluavat. Me emme tavoittele Suur-Suomea emmekä halua vahingoittaa Suomea. Haluamme vain itsenäisen Karjalan tasavallan, jonka alkuperäiset kansat pelastetaan kansanmurhalta ennen kuin se on liian myöhäistä.” Inkerin edustaja puolestaan totesi eurooppalaisille päättäjille: ”Inkeri on luonnollinen osa Eurooppaa, joten antakaa meidän tulla kotiin”.^[259]

Paikalla ollut Puolan entinen ulkoministeri ja nykyinen meppi Anna Fotyga muistutti, että ei ole olemassa mitään venäläistä kaasua, öljyä, alumiinia, hiiltä, uraania, timantteja, viljaa, metsää tai kultaa. Kaikki nämä luonnonvarat ovat tataarien, baškiirien, siperialaisten, karjalaisten, oiraattien, tšerkessien, burjaattien, jakuuttien, uralilaisten kansojen, kubanilaisten tai nogai-kansan omaisuutta. Puolestaan paikalla olleen yhdysvaltalaisen tutkijan Janusz Bugajskin mukaan lännen pitää myös uskaltaa puhua avoimesti Venäjän hajoamisesta ja varautua siihen silläkin uhalla, että Putinin propaganda syyttää valheellisesti Ukrainan sodan syyksi nimenomaan lännen väitettyä yritystä hajottaa Venäjää. Lännen pitäisi Bugajskin mukaan nyt viestittää Moskovan vallasta irti haluaville alueille, että ne eivät ole koko maailman hylkäämiä ja eristämiä, vaikka se seikka päteekin Venäjän keskusvaltaan.^[259]

Venäjällä sotilaita rekrytoidaan sotaan hyvin epäsuhtaisesti eri alueilta. Ve­nä­jäl­lä suu­rim­man taakan Uk­rai­nan hyök­käys­so­das­ta kan­ta­vat alueet, jotka eivät ole venäjänkielisiä, vaan muun muassa suo­ma­lais-ug­ri­lais­ten kansojen asut­ta­mia. Esimerkiksi Marin tasavallasta on kuollut monta kertaa enemmän sotilaita suhteessa nuoren miesväestön määrään kuin vastaavankokoisella venäjänkielisellä alueella. Kyse on julkilausumattomasta politiikasta, jonka mukaan sodassa kannattaa tapattaa ennen kaikkea vähemmistökansoja. Näin Venäjän keskusvallan alueiden venäjänkieliset asukkaat pidetään tyytyväisinä ja pyritään ehkäisemään keskusvallan romahtamista. Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat taas asuvat pääosin maaseudulla ja pienissä kaupungeissa. Tutkija Janne Saarikivi arvioi toukokuussa 2023, että nämä ihmiset eivät välttämättä ole kovinkaan koulutettuja ja lukeneimpia, eikä heillä ole aina kaikkein parhaat keinot saada tietoa siitä, miten Venäjä oikeasti toimii. Toisaalta kuolleiden ja haavoittuneiden suuren määrän myötä tilanteen todellisuus levinnee aikanaan pikkukyliinkin.^[258]

Venäjän hallintotapa on sellainen, että eri alueita kohdellaan täysin eri tavoin. Jonkun alueen sisällä voi olla melko paljon sisäistä autonomiaa ja vahvoja eliittejä, jotka pystyvät järjestämään asioita sangen hyvinkin jonkin vähemmistökansan kannalta. Suomalais-ugrilaiset alueet eivät kuitenkaan kuulu näihin alueisiin Venäjällä. Esimerkiksi yhdessäkään suomalais-ugrilaisessa tasavallassa ei ole koskaan saatu lakia siitä, että kouluissa käytettäisiin näitä kieliä opetuskielenä. Vastaavat lait ovat sen sijaan olleet koko ajan voimassa esimerkiksi Tatarstanissa ja Jakutiassa eli Sahan tasavallassa. Alueen mahdollisuus vaikuttaa siihen, millä tavalla se on erilainen kuin joku venäjänkielinen alue, riippuu paikallisista voimavaroista, voimatasapainosta ja henkilösuhteista. Venäjän paristakymmenestä autonomisesta tasavallasta suomalais-ugrilaiset alueet ovat kuuluneet aina heikoimpiin.^[258]

Huomiota paikallisessa mediassa sai vuonna 2022 Ukrainan sodassa 25-vuotiaana kuollut tataaritaustainen yliluutnantti Damir Islamov.^[254]

Pääartikkeli: Sotilasarviot Ukrainan sodasta 2022

Osa suomalaisista sotilasasiantuntijoista arvosteli Ukrainan viivyttelyä liikekannallepanossa, joka virallisesti pantiin toimeen vasta ensimmäisen hyökkäyspäivän iltana.^[62][260] Samaten pidettiin ilmeisenä siitä, ettei hyökkääjän etenemistä Donbassin ulkopuolella ollut etukäteen valmistauduttu hidastamaan kaikin käytettävissä olevin estein, eli sulutuksin.^[62][261] Pääkaupunki Kiovan saartamisyritystä pidettiin heti alussa todennäköisenä.^[262] Tulevaisuuden sotataidon apulaissotilasprofessori Antti Paronen Maanpuolustuskorkeakoulusta arvioi Venäjän jopa päättäneen hyökkäyshetken nimenomaan Ukrainan puolustusvalmistelujen vaiheen perusteella.^[263] Toisaalta toiset suomalaiset asiantuntijat pitivät joitakin päiviä ennen hyökkäyksen alkamista Venäjän hyökkäystä epätodennäköisenä ja Venäjälle kannattamattomana.^[264]

Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-tutkimusryhmän johtaja, everstiluutnantti Simo Pesu kommentoi asiaa 25. helmikuuta kertomalla, ettei hyvää kuvaa puolustajan ennakkovalmisteluista ollut saatavilla. Ukrainan hallitus saattoi katsoa tärkeämmäksi pitää omat kansalaiset rauhallisina. Sotilaallisia yksityiskohtia piti Suomessa päätellä paljolti sosiaalisen ja yleisen median raporteista.^[265]

Venäjä iski Ukrainan asevoimien logistisiin kohteisiin ja johtamispaikkoihin ilmasta. Se myös aloitti maahyökkäyksen kuudesta eri suunnasta. Luhanskin ja Donetskin alueen hyökkäys käytännössä sitoi siellä olevat Ukrainan asevoimien joukot paikoilleen niin, etteivät ne pääsisi helpolla irtautumaan, ja Suomen pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri evp Pekka Toveri piti Ukrainan kannalta hyvin tärkeänä välttää Luhanskin ja Donetskin rintamalla olevien joukkojen jäämistä saarroksiin.^[62] Pohjoisesta Venäjä hyökkäsi Dneprin molemmilla puolilla kohti pääkaupunkia, mikä vahvisti arvelua siitä, että Venäjän tavoitteena olisi saartaa Kiova.^[265] Venäjälle se oli selkeästi painopistesuunta ja MTV3:n 26. helmikuuta haastatteleman Maanpuolustuskorkeakoulu MPKK:n tutkijaupseeri Antti Pihlajamaa uskoi Venäjän voivan yrittää häiritä pääkaupungin puolustusta ajamalla sen siviiliasukkaat massoittain pakoon. Ukrainan hallitus oli kehottanut kansalaisiaan pysymään paikoillaan.^[260]

Venäjän asevoimien ei katsottu ensimmäisen kymmenen päivän aikana joko pystyneen tai halunneen käyttää vahvuuksiaan, eli voimakasta tulenkäyttöä ja nopeaa liikettä, vaikka sotilaallisia riskejä se oli ottanut suuriakin muun muassa maahanlaskuoperaatioiden muodossa. Pihlajamaa arvioi Venäjän voineen hyvinkin toivoa nopeampaa ratkaisua sotaan. Hän piti sodan pitkittymistä Venäjälle epäedullisena jo sotilaallistenkin syiden takia. Venäjän katsottiin aliarvioineen Ukrainan asevoimia.^[260][266] Venäjän ilmavoimia oli käytetty säästeliäästi. Yhdysvaltain arvioiden mukaan sodan alusta maaliskuun alkuun hyökkäyksessä oli käytetty 75:ta eri ilma-alusta. Myöskään täydelliseen ilmaherruuteen ei pyritty, vaan Ukrainan ilmavoimien koneet lensivät vielä ja maan ilmatorjunta pystyi rajatusti toimimaan.^[267] Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Pentti Forsströmin mukaan Kiovan valtaaminen saattoi olla Venäjälle arvovaltakysymys, ja hän näki suurimpien taistelujen pääkaupungin hallinnasta olevan vasta edessä.^[266]

Puolitoista viikkoa hyökkäyksen alkamisesta venäläiset olivat valloittaneet noin 200 kilometriä Kiovasta koilliseen olevan Konotopin kaupungin ja sen kautta kulkevan, huollolle tärkeän rautatien. Muuten pääkaupungin suuntaan ei ollut vähään aikaan tapahtunut merkittävää etenemistä. Ukrainalaisten tekemät tulvitukset olivat osaltaan hidastaneet venäläisten etenemistä jo ennestään ruuhkaisia tieyhteyksiä pitkin. Venäjä oli iskenyt Ukrainan televisiomastoihin ja internetyhteyksiin, saaden aikaan internetin käyttökatkoksia eri puolilla maata.^[268]

Venäjän huoltovaikeuksista oli merkkeinä kauppojen ryöstelyä vallatuilla alueilla ja etenkin Kiovaan pohjoisen suunnista pyrkivien joukkojen hidas eteneminen.^[268] Venäjä ei ollut saanut polttoainetta, elintarvikkeita ja ampumatarvikkeita toimitettua Kiovan rintamalle, ja ongelma koski venäläisiä joukkoja myös Ukrainassa yleisesti. Yhtenä syynä kenraalimajuri Toveri piti Venäjän asevoimille tyypillistä vahvaa riippuvuutta rautatieyhteyksistä; se ei ollut kyennyt valtaamaan tarpeeksi Harkovan kaltaisia rautateiden solmukohtia. Venäjän huollon epäonnistumisen symboliksi mediassa tuli pohjoisesta lähestyneen, kymmenien kilometrien mittaisen ajoneuvokolonnan pitkällinen jumiutuminen paikalleen.^[269]

Venäjän entinen ulkoministeri Andrei Kozyrev syytti Twitterissä asevoimien huonosta suorituksesta sen johtoon levinnyttä korruptiota. Hänen mukaansa edeltävien 20 vuoden aikana oli kavallettu miljoonittain sotakalustohankintoihin tarkoitettua rahaa. Tämä oli salattu presidentti Putinilta, jolla oli siten ollut väärä käsitys asevoimien suorituskyvystä.^[270]

7. maaliskuuta Venäjä oli kyennyt valtaamaan koko Krimin itäpuolisen osan rannikkoa, lukuun ottamatta piiritettyä Mariupolin satamakaupunkia. Dneprin yli Odessaan päin sen sijaan H’ersonin 3. maaliskuuta valtauksen jälkeen he olivat saaneet vain H’ersonin kohdalta joen yli kulkevan rautatiesillan korjattua. Eikä myöskään Mykolajivin kaupungin suunnalla puolustusta ollut saatu murrettua. Lupaavimpina hyökkääjän mahdollisuuksia Suomen Sotilas piti itäisellä rintamalla Harkovan suunnassa ja Donbassissa.^[268]

Venäjän suurhyökkäyksen Itä-Ukrainan Donbassin rintamalla alettua 18. huhtikuuta haastateltu Jarmo Lindberg totesi ukrainalaisten joukkojen kokeneimman ja parhaan osan olleen helmikuusta lähtien sijoitettuna Donbassiin. Venäläiset olivat Lindbergin tietojen mukaan keskittäneet melko lyhyelle rintamalle joukkoja 76 pataljoonan taisteluosaston verran, eli noin 70 000 miestä. Venäjän lopetettua yrityksensä saartaa Kiova Lindberg piti puolustajan mahdollisuuksia hyvinä. Käytettävissä olivat pohjoisen rintamalta vapautuneet joukot, länsimaista virtasi koko ajan lisää aseita ja ukrainalaisten taistelumoraali oli hyvä. Entinen ilmavoimien kenraali Lindberg ei pitänyt selvänä tuliko Itä-Ukrainan avoin maasto suosimaan venäläisiä, joilla hänen mielestään oli panssariylivoima, kuten perinteisesti oli ajateltu. Yksittäisen taistelijan käyttämät panssarintorjuntaohjukset, kuten Javelin ja NLAW, sekä lennokit olivat hänen mielestään osoittautuneet Ukrainan sodassa niin tehokkaiksi. Hän arveli Venäjän ottaneen opikseen virheistään ja odotti sen asevoimien parantavan aselajien yhteistoimintaa ja hajauttavan joukkojaan pois tieurilta. Jonkinlaisena etuna Venäjälle olivat sen lyhyemmät huoltoyhteydet. Lindberg arveli Venäjän tavoitteena voivan olla vallata ja pitää Luhanskin ja Donetskin maakuntien pohjoiset ja luoteiset alueet, jotka eivät vielä olleet separatistien hallussa. Tämä vastaisi hänen mukaansa duuman julistusta, jossa maakunnat julistettiin itsenäisiksi kokonaisuudessaan.^[271]

Majuri Mauri Mäkinen Maavoimien esikunnasta analysoi huhtikuussa Sotilasaikakauslehdessä venäläisen panssarivoiman suoritusta. Epäonnistunut huolto oli aiheuttanut venäläisten panssarijoukoille suuria vaikeuksia. Mäkinen katsoi myös joukkojen koulutuksen ja motivaation olleen selvästi heikkoa, aselajien yhteistoiminnan epäonnistuneen ja panssarijoukkojen olleen aselajin luonteen vastaisesti passiivisia. Ukrainalaisia hän arvosteli etenemisurien suluttamisen laiminlyömisestä Donbassin ulkopuolella.^[261]

Venäjä oli tuonut Ukrainan-operaatioon moderneimmat mallinsa taistelu- rynnäkkö- ja miehistönkuljetuspanssarivaunuistaan. Ukrainassa vaunujen omasuojajärjestelmät ja jälkiasenteiset metallikehikot eivät olleet näyttäneet antavan suurta suojaa ukrainalaisten aseita vastaan. Mäkinen ei pitänyt Ukrainan sodan sen astisten kokemusten valossa lennokkeja tai ”vaanivia ammuksia”^[i] vallankumouksellisena uutuuksena, vaan jatkona 2001 alkaneelle taktiselle kehitykselle. Niin ikään hän suhtautui kriittisesti mielipiteisiin, joiden mukaan kevyet panssarintorjunta-aseet olisivat taistelukentällä tehneet panssarivaunut vanhanaikaisiksi.^[261]

Muuten alkupäivinä Venäjä oli käyttänyt hyvin koulutettuja ilmarynnäkköjoukkojaan Kiovan nopeassa valtausyrityksessä, mutta sen jälkeen jo totuttuun tyyliin myös maataistelujen kärkijoukkoina.^[261]

Venäjä ja Ukraina kävivät kybersotaa jo ennen helmikuun 2022 hyökkäystä. Joulukuussa 2015 hakkerit iskivät ukrainalaiseen energiayhtiöön ja katkaisivat sähkönjakelun 80 000 asiakkaalta, ja vuonna 2016 tehty hyökkäys katkaisi 20 % Kiovan sähköntarpeesta. Kesäkuussa 2017 NotPetya-haittaohjelma saastutti Ukrainassa käytetyn kirjanpito-ohjelmiston, jonka kautta se levisi nopeasti paitsi Ukrainaan myös ulkomaille. Ehkä jopa 10 miljardin dollarin vahingot tekivät siitä yhden kaikkien aikojen kalleimmista tietokoneviruksista.^[272][273] Tammi-helmikuussa 2022 alkoivat palvelunestohyökkäykset Ukrainan hallinnon, asevoimien ja pankkien verkkosivuja vastaan. Tavoitteena saattoi olla saada Ukrainan hallinto näyttäytymään kyvyttömältä kansalaisten silmissä. Venäjän aloittaessa maa- ja ilmahyökkäyksen 24. helmikuuta 2022 samalla hyökättiin myös Ukrainan tietoverkkoihin. Tietoja tuhoava haittaohjelma pyrki tuhoamaan tietoja ja Ukrainan satelliittilaajakaistaan kohdistunut hyökkäys pyrki rampauttamaan asevoimien johtamisjärjestelmän. Hieman myöhemmin satelliittipaikannusjärjestelmien laajalla häirinnällä, joka kattoi koko Venäjän läntisen raja-alueen, pyrittiin häiritsemään Ukrainan ilmavoimia ja lännen lentotiedustelua.^[272]

Sodan jatkuessa molemmat osapuolet tekivät kyberiskuja, joilla ne pyrkivä aiheuttamaan häiriötä vastapuolelle. Kyberhyökkäykset kohdistuivat myös siviiliyhteiskuntaan, eivätkä rajoittuneet pelkästään sotilaallisiin kohteisiin.

Katso myös: Ukrainan IT-armeija, ICRC:n säännöt siviilihakkereiden osallistumiselle sotatoimiin, Kyberhyökkäys Kyivstariin (2023).

Neljännen taistelupäivän 27. helmikuuta iltana kenraalimajuri Pekka Toveri katsoi Venäjän joutuneen selvästi häviölle informaatiosodassa. Kybersodassa ukrainalaiset olivat kyenneet suojaamaan järjestelmiään menestyksellisesti ja propagandassakin Eurooppa ja Pohjois-Amerikka levittivät heidän sanomaansa.^[274][275] Näytti siltä, ettei Venäjä ollut käyttänyt kyberhäirinnän osaamistaan ajoissa.^[274][275] Toveri esitti vaihtoehtoisina syinä toisaalta Nato-maiden tietotaidollisen ja teknisen avun ja vuosia jatkuneiden kyberhyökkäysten vahvistaman Ukrainan puolustuksen ja toisaalta mahdollisuuden, ettei Venäjä ollut halunnut käyttää kaikkia keinojaan, toivoen hallitsevansa viestintää ja käyttävänsä median kautta tapahtuvaa psykologista vaikuttamista tehokkaana aseena.^[274][275]

Toverin mukaan Venäjä oli jo menettänyt mahdollisuutensa helppoon ja nopeaan voittoon, joka myös nopeasti unohtuisi maailmalta. Sen piti Toverin mielestä jatkaa tiedotushiljaisuutta omista, raskaista tappioista ja yrittää pitää yllä mielikuvaa, ettei Ukrainassa käyty sotaa eikä varsinkaan hyökkäyssotaa. Ukrainalaisten väittämien Venäjän asevoimien tappioiden Toveri ei uskonut olevan suuresti liioiteltuja.^[275]

17. maaliskuuta haastateltu, verkossa tapahtuvaa informaatiovaikuttamista tutkiva tohtori Pekka Kallioniemi Tampereen yliopistosta piti Ukrainan tiedottamista laadukkaana ja tehokkaasti leviävänä. Se pyrki ja onnistui antamaan kuvan Ukrainasta tehokkaasti puolustautuvana mutta heikompana osapuolena. Sen sijaan Venäjän propaganda jäi lännessä selvästi häviölle. Se oli Kallioniemen mukaan verkossa keskittynyt vaikuttamaan länsimaiden kansalaisiin; pyrkien herättämään mielipide-eroja, ”sotkemaan” ja keskittyen vastapuolen omiin asioihin.^[66] Propaganda-aiheen elinkaari alkoi sosiaalisen median anonyymeiltä palstoilta, joilla aiheita kokeillaan, jotta saataisiin selville, mitkä aiheet kiinnittävät ihmisten huomion − aluksi anonyymeillä alustoilla, joilla viestiä yritetään vahvistaa ”tykkääjätrollien” avulla. Onnistuessaan aiheet leviävät ei-anonyymeille alustoille, kuten Facebookiin ja YouTubeen, joilta on jo mahdollista kiinnittää myös toimittajien huomiota.^[66]

Venäjän viestintää valvova viranomainen Roskomnadzor (RKN) pyrki siihen, että hyökkäys Ukrainaan esitettäisiin Venäjällä pelkästään Itä-Ukrainaa koskevana rajoitettuna sotilasoperaationa. Roskomnadzor esimerkiksi määritti, millä sanoilla hyökkäystä sai kutsua ja mitä siitä sai kertoa. Kiellettyä sanoja ovat sota ja hyökkäys. Vääriä sanoja käyttäneet tahot olivat saaneet varoituskirjeen, ja niiden internetsivustot saattoivat joutua estolistalle, joka torjui pääsyn joko yksittäisille sivuille tai koko sivustolle.^[276][277]

Maaliskuun 1. päivänä venäjänkielinen Wikipedia sai estouhkauksen siitä, että se ilmoitti sodassa tulleiden uhrien määrän ja kertoi Venäjään kohdistuvasta taloussaarrosta.^[278][279] RKN syytti Wikipediaa kehotuksista nostaa rahat pois venäläisten pankkien tileiltä.^[280]

1. maaliskuuta venäjänkieliselle Wikipedialle ja Wikimedia Venäjälle tuli molemmille ilmoitus, että ru.wikipedia.org voisi joutua estetyksi, jos se ei noudata Venäjän Roskomnadzorin ohjeita sotaan liittyvästä viestinnästä. Vastineessaan 3. maaliskuuta Venäjän Wikimedia katsoi, ettei RKN:n syytösten aiheellisuutta voinut Wikipedian sisällön jatkuvasti korjautuvasta luonteesta johtuen arvioida ja että pääsyn rajoittaminen Wikipediaan toimisi vastoin viranomaisen päämäärää taistella paikkansapitämätöntä tietoa vastaan.^{[281][282][283]} Ukrainan sotaan liittyvän muokkaamisensa takia venäjänkielisen Wikipedian pitkäaikainen käyttäjä pidätettiin Valko-Venäjällä 11. maaliskuuta ja hänen henkilötietonsa mukaan lukien sosiaalisen median tunnukset ja osoite julkistettiin.^[284]

2. maaliskuuta Euroopan unioni kielsi Venäjän valtiollisten Russia Today -kanavan ja Sputnik-uutistoimiston sekä niiden tytäryhtiöiden toiminnan EU:n alueella.^[285] Edellisenä päivänä yhdysvaltalainen Google oli sulkenut edellisiin kytköksissä olevat Youtube-kanavat eurooppalaisilta seuraajilta. Yksittäiset maat olivat jo aikaisemmin kieltäneet venäläisviestimiä. Saksan viranomaiset olivat jo joulukuussa saaneet eurooppalaisen tietoliikennesatelliittiorganisaatio Eutelsatin lopettamaan saksankielisen RT DE -kanavan välityksen. Kokonaan Saksa blokkasi RT:n saksankielisen uutiskanavan 2. helmikuuta, mihin Venäjä vastasi estämällä Deutsche Wellen toiminnan Venäjällä.^[286][287]

10. maaliskuuta lähtien Meta salli poikkeuksena viestit, joissa yksipuolisesti kehotettiin väkivaltaan venäläisiä sotilaita vastaan Facebookissa ja Instagramissa. Valtiot, joiden alueella tämä oli sallittua, olivat entisiä Neuvostoliiton alusmaita ja nykyisen Venäjän naapurimaita, kuten Azerbaidžan ja Georgia.^[288]

Länsimaisissa arvioissa korostetaan usein Venäjän politiikan epäjohdonmukaisia ja vihamielisiä piirteitä sotaan johtaneina syinä. Chicagon yliopiston politiikan tutkimuksen professori John Mearsheimer uskoi, että Venäjällä Naton toimintaa ja laajenemista ei mielletty pelkästään puolustukselliseksi. Hän ei katsonut Venäjällä olleen imperialistisia motiiveja hyökkäyksessään, vaan esimerkiksi Krimin valtaus oli impulsiivinen reaktio Ukrainan venäläismielisen presidentin syrjäyttämistä vastaan.^[289]

Venäjän vuosien 1990–1996 ulkoministeri ja sittemmin Yhdysvaltoihin muuttanut Andrei Kozyrev piti hyökkäystä Putinin henkilökohtaisena päätöksenä ja arveli 7. maaliskuuta kirjoittamassaan Twitter-kirjoituksessa tämän hyökkäyspäätöksen perustuneen kolmeen virhekäsitykseen: Putin oli aliarvioinut Ukrainan valtioidentiteetin, lännen halukkuuden vastatoimiin ja hänellä oli ollut väärä tieto Venäjän asevoimien nykytilasta. Kozyrevin mielestä Putin ei koskaan ollut pitänyt Ukrainaa oikeasti todellisena itsenäisenä valtiona vaan ansaitsevan korkeintaan satelliittivaltion aseman. Vuoden 2014 vallankumous kuitenkin lopetti kaikki toiveet maan pitämisestä tulevaisuudessa itsenäisenä ja Venäjälle myötämielisenä, mikä sai Putinin päättämään voimankäytöstä. Asevoimien kehittämiseen 20 vuoden aikana annetuista varoista olisi mennyt suuri osa alemman hallinnon korruptioon ja asevoimien todellinen suorituskyky salattu presidentiltä. Kreml piti Naton epäonnistunutta vetäytymistä Afganistanista 2021 sekä Euroopan unionin laimeaa vastausta 2014 Krimin valtaukseen merkkinä heikkoudesta ja arvioi Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin seniiliksi ja kyvyttömäksi. Hänen mielestään länsimaitten ei pitänyt pelätä ydinsotaa ja sen takia välttää voimakkaitakin vastatoimia.^[290]

Yhdysvaltalaisen toimittajan Michael Hirshin mukaan Putin on eurasianisti, ”jonka jatkuva vetoaminen Kiovan Venäjälle ulottuvasta historiasta on paras selitys hänen näkemykseensä, minkä mukaan Ukrainan on oltava osa Venäjän vaikutuspiiriä”.^[291]

Yhdistyneet kansakunnat varautui maaliskuun 5. päivänä 2022 neljän miljoonan ihmisen pakoon Ukrainasta.^[292] Tämä arvio on sittemmin osoittautunut riittämättömäksi.^[48] Suuri osa pakolaisista siirtyi aluksi läntiseen naapurimaahan Puolaan.^[293] Myös Ukrainan muut naapurit, Unkari, Slovakia, Moldova ja Romania, vastaanottivat suuren määrän pakolaisia.^[294]

Suomesta turvapaikkaa haki 5. maaliskuuta 2022 mennessä 627 ukrainalaista. Maahanmuuttoviraston arvioi Suomeen tulevan mahdollisesti useita tuhansia pakolaisia Ukrainasta.^[295] 13. maaliskuuta mennessä turvapaikkaa tai tilapäistä suojelua Suomesta oli ehtinyt hakea yli 3 300 pakolaista, vaikka Maahanmuuttovirasto arvioi Suomeen saapuneiden kokonaismäärän olleen huomattavasti sitä suurempi.^[296] Marraskuun 2024 lopussa Suomessa kirjattiin olevan yhteensä 69 345 Ukrainasta paennutta, ja sodan aikana turvapaikan, tilapäisen suojan tai muun vastaavan aseman hakijoita kirjattiin olleen 77 475 (30. marraskuuta 2024).^[48]

Koronapandemian aikana muistutettiin, että tartuntataudit, kuten COVID-19, polio ja tuberkuloosi, voivat levitä pakolaisten mukana.^[297]

Ihmisten ohella apua on kerätty ja kerätään eläinsuojeluun, erityisesti kymmenille tuhansille kotieläimille, jotka olivat sodan aikana jääneet eroon omistajistaan tai muusta syystä ilman hoitoa.^{[298][299][300][301]}

• Venäjän suodatusleirit
• Volodymyr Zelenskyin salamurhayritykset

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022– Wikimedia Commonsissa

• Venäjän hyökkäys Ukrainaan -seuranta. Yle uutiset.
• Tilannekartta. Suomalaisten vapaaehtoisten ylläpitämä kartta Ukrainan rintamalinjoista
• Liveuamap: Venäjän hyökkäyssodan tapahtumia, päivittyvä tilannekuva. (englanniksi)
• Deepstatemap.live: Päivittyvä tilannekuva (englanniksi)
• ACLED: Ukraine Conflict Monitor (englanniksi)
• Ukrainan tilanne nyt. Suomen Sotilas 1.3.2022.
• Russian President Vladimir Putin recognizes regions of Donetsk and Luhansk as independent countries (21. helmikuuta puhe dubattuna englanniksi). Youtube. TeleSUR English.
• Michael Rossi: Vladimir Putin’s Speech on Ukraine and US Foreign Policy and NATO – 24 February 2022. Englanninkielinen tekstitys. Youtube.