Novgorodin tuohikirjeet

Novgorodin tuohikirjeiksi kutsutaan vanhan Novgorodin kaupungin kaivauksissa löydettyjä tuohelle kirjoitettuja tekstejä. Tuohikirjeitä on tehty 1000–1400-luvuilla jaa. Maakerrostumien kostea savi on estänyt niiden maatumisen. Tuohikirjeitä on löytynyt Novgorodista kaikkiaan 1108 kappaletta, muualta Venäjältä 101, Ukrainasta 3 ja Valko-Venäjältä 2.^[1][2]

Novgorodin tuohikirjeet on kirjoitettu muinaisslaavilaisin (kyrillisin) kirjaimin. Kielenä on yleisimmin muinaisvenäjä (1 051 kpl). Muita kieliä ovat kirkkoslaavi (48), itämerensuomi (2, kirjeet 292 ja 403), kreikka (1), latina (1) ja saksa (1). Vain kaksi tuohikirjettä on kirjoitettu musteella. Varhaisempi (nro 1089) on ajoitettu vuosille 1360–1380.^[2] Ensimmäisen tuohikirjeen löysi Artemi Artsihovskin tutkimusryhmä 26. heinäkuuta 1951.

Tuohikirje 292 (v. 1240–1260) vaikuttaa karjalankieliseltä. Se on tähän asti vanhin löydetty itämerensuomalainen kirjoitus: 3 riviä ja noin 50 kyrillistä kirjainta. Aiheena on ehkä ukkosen loitsu, jumalan nuoli. Kirjeen nro 403 velkaluettelo (v. 1360–1380) on myös itämeren­suomalaista kieltä.^[3] On muitakin tuohikirjeitä, joissa on itämerensuomalaisia sanoja, esimerkiksi vanhoja henkilönnimiä (Valit = Valittu, Melit = Mielitty, Veljut ja Veljakaz; kaksi viimeistä liittyvät sanoihin veli ja vilja) sekä paikannimiä (Kjulolakši = Kulolahti ja Kurola).^[4] Vuonna 2007, jolloin Novgorodin tuohikirjeitä oli löytynyt 959, arvioitiin, että niissä on ainakin 40 ja melko varmasti 60 itämerensuomalaista nimeä. Kaikki nämä nimet on löydetty vain 27 kirjeestä, ja yli puolet niistä vain muutamasta kirjeestä.^[5]

Tuohikirjeet ovat henkilökohtaisia kirjeitä, kaupankäyntiin ja omaisuuteen liittyviä muistiinpanoja ja luetteloita ja historiallisia merkintöjä. Osan tuohikirjeistä ovat kirjoittaneet suhteellisen sivistyneet ja vapaat yläluokkaiset tai kauppiasluokan naiset. Tuohikirjeissä kerrotaan myös tunteista ja ystävyydestä – joukossa on jopa rakkauskirjeitä ja ystävyyden vakuuttamista. Tuohikirjeistä on päätelty, että Novgorodin seudun ja ehkä Koillis-Euroopankin asutuskeskusten naiset olivat keskiajalla vapaampia ja koulutetumpia kuin Keski-Euroopan naiset. Kirjeissä on myös luotettavana pidettyä historiallista tietoa mm. sodista. Noin 6-vuotias Onfim-poika on raapustanut piirroksia ja kotitehtäviä 17:ään kirjeeseen.

Martti Haavio kuuli sanan tuohiraamattu eli tuohikirje ensi kerran Karjalassa kansanperinnettä kerätessään vuonna 1934. Sana raamattu tulee muinaisvenäjän sanasta gramota 'asiakirja, kirje'. Haavion mukaan hyvin pitkäikäinen tuohi oli Pohjois-Venäjällä todellakin pergamentin asemassa. Kirjeestä nro 292 kesti vielä 300 vuotta, ennen kuin suomalaisen kirjallisuuden esikoinen Abckiria ilmestyi.^[6]

Slaavilaiset kronikat kertovat tuohikirjoista, mutta sellaisia ei ole löydetty. On löytynyt vain ilmeisesti väliaikaiseen käyttöön tarkoitettuja kirjeitä ja muistiinpanoja, jotka on hylätty maahan. Arvokkaammat kirjoitukset, kuten tuohikirjat, ovat tuhoutuneet herkemmin tulipaloissa.

800-luvulla Venäjän yleiskieli (lingua franca) oli muinaisvenäjä. Vuodesta 988, maan alkaessa kääntyä kristinuskoon, muinaisvenäjää alettiin kirjoittaa kyrillisin kirjaimin. Venäjällä vallitsi koko keskiajan kaksikielisyys, jossa yleinen itäslaavi oli vähemmän arvostettua kuin kirkkoslaavi. Myös itäslaavin kielen oikeinkirjoitus perustui kirkkoslaaviin. Tätä ortografiaa käytettiin kaikkialla Venäjällä, myös Novgorodin hallinnossa ja luostareissa. Novgorodin tuohikirjeiden oikeinkirjoitus poikkesi muutaman kirjaimen kohdalla virallisesta muinaisvenäjän Novgorodin murteesta,^[7] jota edustaa Novgorodin ensimmäinen kronikka. Huipussaan erot olivat 1200-luvun loppupuolella. Vuoden 1400 tienoilla poikkeamia oli enää alle puolessa kirjeistä.^[8]

Tuohikirjeitä on löytynyt muistakin venäläisistä kaupungeista: Staraja Russasta (51 kpl), Smolenskista (13), Pihkovasta (8), Tveristä (5), Torzhokista (19) sekä Moskovasta (3).^[1][2]

Suomen ensimmäinen tuohikirje löydettiin Turun tuomiokirkon torin kaivauksissa vuonna 2006. Ruotsista tuohikirjeitä tunnetaan kaksi. Venäjän ulkopuolelta tunnetaan kolme tuohikirjettä myös Zvenigorodista Ukrainasta sekä yksittäisinä löytöinä myös Valko-Venäjän Vitsebskistä ja Mstislavlista.^[1]

• Tuohikirje 292
• Bryggenin kirjoitukset. Norjan Bergenistä on löytynyt samoilta ajoilta peräisin olevia eloperäiselle ainekselle (kuten puulle) skandinaavisilla riimuilla kirjoitettuja lyhyitä tekstejä.
• Suomalaiset muinaisnimet

• Jelisejev, J. S. Itämerensuomalaisia kielenmuistomerkkejä (Zusammenfassung: Ostseefinnische Sprachdenkmäler), Virittäjä-lehti 1966: 296
• Saarikivi, Janne: Finnic Personal Names on Novgorod Birch Bark Documents (PDF) (nro 32, s. 196-246, Issn = 0780–3281) Slavica Helsingiensia. 2007. Helsinki University. Arkistoitu

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Novgorodin tuohikirjeet.

• Новгородские берестяные грамоты
• palatalizations in the old novgorod dialect: comparing theory and data (Arkistoitu – Internet Archive)
• Languages of the World - Birch bark
• Kallio, Petri: Tuohikirjeet
• Saarikivi, Janne: Sanat ja nimet