Real Betis Balompié
Real Betis | ||||
---|---|---|---|---|
![]() |
||||
Koko nimi | Real Betis Balompié, SAD | |||
Lempinimet | Béticos, Los Verdiblancos | |||
Perustettu | 12. syyskuuta 1907 | |||
Kaupunki | Sevilla, Espanja | |||
Kenttä | Estadio Benito Villamarín | |||
– kapasiteetti | 60 720 | |||
Sarja | Primera División | |||
Sarjataso | Espanjan korkein sarjataso | |||
Värit | ||||
Puheenjohtaja |
![]() |
|||
Päävalmentaja |
![]() |
|||
|
Real Betis Balompié on vuonna 1907 perustettu Espanjan Sevillasta kotoisin oleva jalkapalloseura. Sen edustusjoukkue pelaa Espanjan korkeimmalla sarjatasolla Primera Divisiónissa. Seuran kotistadion on 52 700 -paikkainen Estadio Benito Villamarín, joka on nimetty seuran entisen puheenjohtajan Benito Villamarínin mukaan. Seuran kotivärit ovat vihreä ja valkoinen.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1907 joukko teknillisen koulun oppilaita päätti perustaa jalkapalloseuran. Seuran nimeksi tuli Sevilla Balompié, ja peliasu oli aluksi sinivalkoinen. Seuran ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Juan del Castillo Ochoa. Seuran nimi vaihtui alkuaikoina taajaan; vuonna 1908 seuran nimeksi tuli Atlético Hispalense, ja myöhemmin samana vuonna Bética Hispalense.
Vuonna 1909 paikalliskilpailija Sevilla FC joutui keskinäisten erimielisyyksien kynsiin seurajohdon kieltäytyessä palkkaamasta työväenluokkaan kuulunutta pelaajaa. Johtokunnan jäsen Eladio García de la Borbolla päätti tämän takia jättää Sevilla FC:n, ja perustaa oman seuran, jossa sosiaalisella syrjinnällä ei tulisi olemaan sijaa. Näin syntyi Betis FC, joka vuonna 1914 fuusioitui Bética Hispalensen kanssa. Toisaalta on väitetty, että syntytausta olisi johtunut suhtautumisesta ammattilaisuuteen, eikä luokkaeroihin. Betisin syntymävuodeksi lasketaan kuitenkin 1907 eikä fuusion tai Betis FC:n perustamisvuotta. Näin ollen Real Betis juhli 100-vuotista taivaltaan, centenariota, vuonna 2007. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä Espanjan silloinen kuningas Alfonso XIII antoi seuralle oikeuden käyttää etuliitettä Real (kuninkaallinen). Tämän kuningashuoneen suosion on arveltu auttaneen seuraa sen vaikealla alkutaipaleella.
Ennen Espanjan liigan perustamista vuonna 1928 Betis otteli lähinnä Andalusian-mestaruudesta. Siinä se oli enimmäkseen jäljessä paikalliskilpailijastaan Sevilla FC:stä. Ainoan Andalusian-mestaruutensa Betis otti vuonna 1928.[1]
1930-luvulle tultaessa Real Betis oli kuitenkin ohittanut kehityksessä Sevilla FC:n. Kansallinen sarjajärjestelmä perustettiin vuonna 1928, ja joukkue pelasi useana vuonna toiseksi korkeimman sarjatason Segunda Divisiónin kärkikahinoissa. Sarjanousu tapahtui lopulta vuonna 1932, ja Real Betis oli ensimmäinen andalusialainen joukkue pääsarjassa. Kolme vuotta myöhemmin Real Betis otti historiansa ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan mestaruutensa. Joukkuetta valmensi tuolloin irlantilainen Patrick O'Connell ja sen profiilipelaajia olivat muiden muassa Urguiaga ja Jaro. Mestaruuden jälkeen alkoi kuitenkin surullinen vaihe, kun Espanjan sisällissota käytännössä tuhosi 30-luvun mestaruusjoukkueen. Betis oli hyvissä väleissä ennen sotaa hallinneiden tasavaltalaisten kanssa, kun taas valtaan nousseen Francon hallinnon suosikkijoukkue oli Sevilla FC. Sisällissodan aikaan Betisin stadion takavarikoitiin italialaisten joukkojen harjoituskentäksi, ja sodan jälkeen Betis putosi alasarjoihin, aina Tercera Divisióniin saakka. Samalla Sevilla FC menestyi erinomaisesti. Näihin aikoihin Betisin kannattajien keskuudessa versoi senecalainen Manque pierda -ideologia, jonka mukaan seuraa kannatetaan, vaikka se pelaisi huonostikin. Vuonna 1954 seura lopulta nousi Segunda Divisióniin, ja vuonna 1958 vihdoin takaisin pääsarjaan.
Sarjanousun jälkeen Betis nousi uuteen kukoistukseensa. Seuran puheenjohtaja Benito Villamarín hankki seuralle uuden stadionin, ja tuon aikakauden Betisin on sanottu nauttineen koko Espanjan suosiota. Kentällä tapahtumia johti Luis del Sol, joka vuonna 1960 lähti Real Madridiin ja kahta vuotta myöhemmin Juventukseen, Italiaan. 1960-luvun alun kukoistus jäi kuitenkin melko lyhytaikaiseksi, ja presidentti Villamarínin kuoltua vuonna 1966 Betis putosi sarjaporrasta alemmaksi. Tästä seurasi kausi niin sanottuna hissijoukkueena: Tuolloin Betis vaihtoi sarjatasoaan Primeran ja Segundan välillä taajaan. Vuonna 1974 Betis kuitenkin nousi liigaan, ja voitti kolme vuotta myöhemmin ensi kerran Espanjan cupin, Copa del Reyn.
1990-luvulta lähtien Betisin menestys on ollut vaihtelevaa. Joukkueeseen on hankittu tähtipelaajia kuten Denílson, Finidi George ja Robert Jarni, mutta silti Betis on välillä ollut sarjataulukon hännillä. Vuonna 2005 Betis voitti Espanjan cupin, ja sijoituttuaan liigassa neljänneksi se pääsi pelaamaan Mestarien liigaan kaudella 2005–2006. Betis venyi eurokentillä hienoihin suorituksiin kuten voittoon Chelseasta, mutta kotimaan sarjassa menestys oli heikko ja sarjapaikka säilyi vain täpärästi. Kaudet 2006–2007 ja 2007–2008 olivat joukkueelle myös vaikeita ja joukkue taisteli sarjasta putoamista vastaan. Joukkueessa on nähty useita valmentajia ja monet pelaajahankinnoista eivät ole onnistuneet odotetulla tavalla. Tämä johti kasvavaan kritiikkiin kannattajien taholta seurajohtoa vastaan. Kesällä 2008 seuran omistaja Manuel Ruíz de Lopera ilmoitti myyvänsä seuran osakkeet ryhmälle kiinteistöalan liikemiehiä. Kaudella 2008–2009 Betis lopulta hävisi putoamistaistelun ja putosi Segundaan.[2]
Pelaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tilanne 31. elokuuta 2024.[3]
|
|
Entisiä pelaajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rafael Gordillo
Luis del Sol
Luis Aragonés
Hipolito Rincón
Alexis Trujillo
Julio Cardeñosa
Faruk Hadžibegić
Johnny Ekström
Iulian Filipescu
Finidi George
Denílson
Alfonso Pérez
Robert Jarni
Martín Palermo
Trifon Ivanov
Ricardo Oliveira
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Espanjan pääsarjamestaruudet (Primera División): 1
- 1934–1935
- Espanjan kuninkaan cup (Copa del Rey): 3
- 1977, 2005, 2022
Valmentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1911–1914 Manuel Ramos Asensio
- 1914 Herbert Richard Jones
- 1914–1915 Manuel Ramos Asensio
- 1916 Herbert Richard Jones
- 1917 J. P. Bryce
- 1918 Carmelo Navarro
- 1918 Basilio Clemente
- 1920 Salvador Llinat
- 1922 Andrés Aranda
- 1923 Ramón Porlan y Merlo
- 1924 Alberto Álvarez
- 1925 Carlos Castañeda
- 1927–1930 Juan Armet "Kinké"
- 1930–1932 Emilio Sampere
- 1932–1933 Patrick O'Connell
- 1933–1934 Patrick O'Connell
- 1934–1935 Patrick O'Connell
- 1935–1936 Patrick O'Connell
- 1939–1940 Andrés Aranda
- 1940–1941 Patrick O'Connell
- 1941–1942 Patrick O'Connell
- 1942–1943 Baragaño, Francisco Gómez
- 1943–1944 Andrés Aranda
- 1944–1945 Pedro Solé, Andrés Aranda
- 1945–1946 Andrés Aranda, Patrick O'Connell
- 1946–1947 Patrick O'Connell, José Suárez "Peral"
- 1947–1948 José Quirante
- 1948–1949 José Suárez "Peral"
- 1949–1950 Andrés Aranda
- 1950–1951 Andrés Aranda
- 1951–1952 Andrés Aranda
- 1952–1953 Manuel Olivares
- 1953–1954 Francisco Gómez
- 1954–1955 Francisco Gómez, Sabino Barinaga
- 1955–1956 Pepe Valera
- 1956–1957 Pepe Valera, Iturraspe
- 1957–1958 Antonio Barrios
- 1958–1959 Antonio Barrios, José Seguer
- 1959–1960 Enrique Fernández, Sabino Barinaga
- 1960–1961 Ferdinand Daučík
- 1961–1962 Ferdinand Daučík
- 1962–1963 Ferdinand Daučík, Ernesto Pons
- 1963–1964 Domingo Balmanya
- 1964–1965 Luís Hon, Hernández, Andrés Aranda, Ernesto Pons
- 1965–1966 Martim Francisco, Ernesto Pons
- 1966–1967 Luís Belló, Antonio Barrios
- 1967–1968 César Reyes, Pepe Valera, Sabino Barinaga
- 1968–1969 Sabino Barinaga, Fernando Daucik, Tejera
- 1969–1970 Miguel González, Antonio Barrios
- 1970–1971 Antonio Barrios
- 1971–1972 Antonio Barrios, Estebán Areta, Ferenç Szusza
- 1972–1973 Ferenc Szusza
- 1973–1974 Ferenc Szusza
- 1974–1975 Ferenc Szusza
- 1975–1976 Ferenc Szusza
- 1976–1977 Ferenc Szusza, Rafael Iriondo
- 1977–1978 Rafael Iriondo
- 1978–1979 García Traid, León Lasa
- 1979–1980 León Lasa, Luís Cid Carriega
- 1980–1981 Luís Cid Carriega
- 1981–1982 Luis Aragonés, Rafael Iriondo, Pedro Buenaventura
- 1982–1983 Antal Dunai, Marcel Domingo
- 1983–1984 Pepe Alzate
- 1984–1985 Pepe Alzate, Luís Cid Carriega
- 1985–1986 Luís Cid Carriega, Luis del Sol
- 1986–1987 Luis del Sol
- 1987–1988 John Mortimore, Pedro Buenaventura
- 1988–1989 Eusebio Ríos, Cayetano Re, Pedro Buenaventura
- 1989–1990 Juan Corbacho, Julio Cardeñosa
- 1990–1991 Julio Cardeñosa, Romero, José Ramón Esnaola
- 1991–1992 Jozef Jarabinský, Felipe Mesones
- 1992–1993 Jorge D'Alessandro, José Ramón Esnaola
- 1993–1994 Sergio Kresic, Llorenç Serra Ferrer
- 1994–1995 Llorenç Serra Ferrer
- 1995–1996 Llorenç Serra Ferrer
- 1996–1997 Llorenç Serra Ferrer
- 1997–1998 Luis Aragonés
- 1998–1999 Antonio Oliveira, Vicente Cantatore, Javier Clemente
- 1999–2000 Carlos Timoteo Griguol, Guus Hiddink, Faruk Hadžibegić
- 2000–2001 Fernando Vázquez, Luis del Sol
- 2001–2002 Juande Ramos
- 2002–2003 Víctor Fernández
- 2003–2004 Víctor Fernández
- 2004–2005 Llorenç Serra Ferrer
- 2005–2006 Llorenç Serra Ferrer
- 2006–2007 Javier Irureta, Luis Fernández, Francisco Chaparro
- 2007–2008 Héctor Cúper, Francisco Chaparro
- 2008–2009 Francisco Chaparro, Josep María Nogués
- 2009–2010 Antonio Tapia, Víctor Fernández
- 2010–2011 Pepe Mel
- 2011–2012 Pepe Mel
- 2012–2013 Pepe Mel
- 2013–2014 Pepe Mel, Juan Carlos Garrido, Gabriel Calderón
- 2014–2015 Julio Velázquez, Juan Merino, Pepe Mel
- 2015–2016 Pepe Mel, Juan Merino
- 2016–2017 Gus Poyet, Víctor Sánchez
- 2017–2018 Alexis Trujillo, Quique Sétien
- 2018–2019 Quique Sétien
- 2019–2020 Rubi
- 2020–2021 Manuel Pellegrini
- 2021–2022 Manuel Pellegrini
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.rsssf.com/tabless/span-surchamp.html
- ↑ El Resumen de la Liga BBVA 2008–2009 Marca. Viitattu 22.6.2009. (espanjaksi)
- ↑ Plantillas – Primer Equipo Real Betis Balompié. Viitattu 10.9.2016. (espanjaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Real Betisin sivusto (espanjaksi)
- Béticos y Andaluces (espanjaksi)