Pietari (apostoli)

Pyhä Pietari
Pietari Peter Paul Rubensin tulkitsemana.
Henkilötiedot
Koko nimi	Simon
Syntynyt	Betsaida, Judaea, Rooman valtakunta
Kuollut	noin 63/64 Rooma, Rooman valtakunta
Paavi
Paavius alkoi	30
Paavius päättyi	64
Seuraaja	Pyhä Linus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Jeesus Kristus Syntymä Ristiinnaulitseminen Ylösnousemus
Raamattu Vanha testamentti Uusi testamentti Evankeliumi Raamatun kaanon
Teologia Jumala Kolminaisuus Isä Poika Pyhä Henki Apologetiikka Kaste Kirkko Kristologia Lähetystyö Pelastus Uskontunnustus
Historia Aikajana Apostolit Pietari Paavali Maria Varhaiskristillisyys Kirkkoisät Konstantinus Kirkolliskokoukset Augustinus Suuri skisma Ristiretket Akvinolainen Uskonpuhdistus Luther
Tunnustuskunnat Läntinen Katolinen Protestantismi Adventismi Anabaptismi Anglikanismi Baptismi Kalvinismi Evankelikalismi Pyhitysliike Luterilaisuus Metodismi Helluntaiherätys Itäinen Idän katoliset kirkot Ortodoksinen kirkko Orientaaliortodoksiset kirkot Restorationismi Jehovan todistajat Myöhempien aikojen pyhien liike Ykseyshelluntailaisuus
Muuta aiheesta Jumalanpalvelus Kirkko Kirkkovuosi Taide Kritiikki Ekumenia Musiikki Rukous Saarna Symbolit
Kristinuskon teemasivu
n k m

Pyhä Pietari eli Pietari eli Keefas (lat. Petrus, m.kreik. Πετρός petros, hepreaksi כיפא ke:fa, arameaksi ܦܛܪܘܣ Peṭraus, ’kallio’), alun perin nimeltään Simon (lat. Simon, m.kreik. Σιμών simo:n, hepreaksi שִׁמְעוֹן shim’ón, arameaksi ܫܡܥܘܢ šemʿun), myös Simon Pietari, oli Uuden testamentin mukaan yksi Jeesuksen oppilaista ja apostoleista. Synoptisten evankeliumien mukaan Pietari oli ammatiltaan kalastaja. Nimen Pietari antoi hänelle Jeesus tilanteessa, joka kuvataan Matteuksen evankeliumin luvussa 16, jakeissa 13–20.

Apostolien tekojen mukaan Pietari johti Jerusalemin seurakuntaa Jeesuksen kuoleman jälkeen. Kristillisen perimätiedon mukaan hän kuoli marttyyrinä Roomassa vuoden 63 tai 64 tienoilla. Uudessa Testamentissa on kaksi Pietarin nimissä laadittua kirjettä, mutta osa nykytutkijoita olettaa, etteivät kirjeet ole Pietarin kirjoittamia.^[1]

Katolisen kirkon piirissä Pietaria pidetään ensimmäisenä Rooman piispana eli paavina. Katolinen kirkko katsoo Pietarin paaviuden alkaneen hänen saatuaan Jeesukselta Taivasten valtakunnan avaimet ja päättyneen hänen marttyyrikuolemaansa 60-luvulla. Nykytutkimuksen mukaan Pietari ei ollut Rooman piispa, sillä käsite syntyi vasta seuraavalla vuosisadalla ja Rooman seurakunta oli perustettu jo ennen hänen saapumistaan.

Tärkein lähde Pietarin elämästä on Uusi testamentti, jonka luotettavuudesta eri asioissa ei olla yksimielisiä. Esimerkiksi Uudessa testamentissa on kaksi Pietarin nimissä olevaa kirjoitusta, ensimmäinen ja toinen Pietarin kirje, joiden alkuperä on kyseenalaistettu.^[2]

Paavali kertoo Galatalaiskirjeessä konfliktista, joka hänellä oli Pietarin kanssa.^[3] Paavali ja Pietari tapasivat ilmeisesti vain muutamia kertoja eivätkä juuri toimineet yhdessä, mutta arvostivat toisiaan.^[4]

Varhaisimmat maininnat Pietarista löytyvät Paavalin kirjeistä. Paavali käyttää Pietarista yleisimmin arameankielistä nimitystä Keefas, mutta myös kreikankielistä Petrosta, josta on johdettu suomalainen Pietari-nimi. Molemmat nimet tarkoittavat kalliota.

Evankeliumeista varhaisin maininta Pietarista on Markuksen evankeliumissa, jota tutkijat yleisesti pitävät neljästä Raamatun evankeliumista vanhimpana.^[5] Markuksen evankeliumi kertoo vain lyhyesti Pietarin, silloin vielä Simonin, ja tämän veljen Andreaan kutsumisesta Jeesuksen opetuslapsiksi.^[6] Pietarin kutsumista opetuslapseksi ja tämän lähtemistä seuraamaan Jeesusta ei käsitellä kovin laajasti Markuksen evankeliumissa. Samoin kuvataan lyhyesti myös kahden seuraavan opetuslapsen, Jaakobin ja Johanneksen, kutsuminen.^[7] Syynä asian lyhyeen käsittelemiseen voi olla se, että evankeliumin kirjoittaja on tekstiä kirjoittaessaan olettanut lukijoiden tietävän jo ennestään Pietarista.^[7] On myös esitetty, että evankeliumin kirjoittanut Markus olisi ollut Pietarin työtoveri,^[8] joten tämä olisi siksi aloittanut kuvauksensa Pietarista nopeasti päästäkseen pian kirjoittamaan tärkeämmistä tapahtumista.^[9] Koska evankeliumien kirjoittajia ei alun perin tiedetty, tutkijat eivät ole varmoja Markuksen evankeliumin kirjoittajasta.^[10]

Luukkaan evankeliumissa kuvataan tarkemmin Pietarin kutsumista opetuslapseksi. Luukkaan mukaan Jeesus osoitti jumalallisuutensa auttamalla Pietaria saamaan valtavan kalansaaliin.^[11] Tämän jälkeen Pietari, hänen veljensä sekä samassa kalaveneessä olleet Jaakob ja Johannes lähtivät Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesuksen matkaan.

Luukkaan evankeliumin neljännessä luvussa mainitaan Pietarin anoppi.^[12] Samassa luvussa kerrotaan Jeesuksen käynnistä Pietarin luona, jolloin myös mainitaan Pietarin asuvan yhdessä anoppinsa kanssa. Luukkaan evankeliumi kertoo myös Pietarin asuneen Kapernaumin kaupungissa Galileassa. Johanneksen evankeliumi taas kertoo Pietarin olleen kotoisin Betsaidan kaupungista hiukan Galilean ulkopuolelta. Pietari olisi tällöin varttunut osittain alueella, jolla ei juurikaan ollut juutalaisia.^[13] Matteuksen evankeliumi mainitsee Pietarin isän nimeksi Joonaan.^[14]

Paavali mainitsee 1. Korinttilaiskirjeessä Pietarilla (eli Keefaalla) olleen vaimon, joka oli hänen mukanaan matkoilla.^[15][16] Pietarin lapsista ei ole Raamatussa mitään mainintaa, vaikka joidenkin myöhäisempien kirjoitusten mukaan hänen perheeseensä väitetään kuuluneen myös lapsia.^[16]

Pietarista käytetään Apostolien teoissa sanaa ”oppimaton”.^[17] Kristillisten piirien tulkinnan mukaan tällä termillä viitattiin siihen, ettei Pietari ollut ”kirjanoppinut” tai opiskellut nuoruudessaan kreikkalaisten tai juutalaisten rabbien opettamana.^[17] He väittävät Pietarin osanneen lukea ja kirjoittaa, joten täysin oppimaton hän ei heidän mukaansa ollut.^[17] Kristilliset tahot pitävät myös mahdollisena, että Pietari oli opiskellut nuoruudessaan kotona isänsä johdolla.^[17]

Uudessa testamentissa esitetään neljässä kohdassa luettelo Jeesuksen opetuslapsista, ja vaikka joidenkin opetuslasten järjestys ja nimi luettelossa vaihtelee, on Pietari niissä aina ensimmäisenä.^[18] Matteuksen evankeliumin luettelossa lisäksi sanotaan: ”ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi”.^[19]

Pietarin sijoittaminen opetuslapsista kertovien luetteloiden kärkeen saattaa kertoa siitä, että hänet kutsuttiin opetuslapseksi ensimmäisenä. Tätä vastaan puhuvat kuitenkin jotkin perustelut, kuten esimerkiksi se, että myös Andreas kutsuttiin opetuslapseksi Pietarin kanssa, eikä Pietari siis voinut olla yksin ensimmäinen opetuslapsi.^[18] Myös Johanneksen evankeliumi horjuttaa ajatusta Pietarista ensimmäiseksi kutsuttuna opetuslapsena. Johanneksen evankeliumissa nimittäin juuri Andreas esittelee Pietarin Jeesukselle, ja annetaan vaikutelma siitä että Andreas olisi ennen Jeesuksen tapaamista ollut Johannes Kastajan opetuslapsi.

Vaikka Jeesuksella olikin synoptisten evankeliumien mukaan kaksitoista opetuslasta, kuului heistä kolme tai neljä henkilöä pienempään sisäpiiriin, joka mainitaan useasti Raamatussa.^[20] Esimerkiksi Markuksen evankeliumi ja Luukkaan evankeliumi kertovat, että Jeesuksen herättäessä kuolleista erään synagogan esimiehen tyttären, hän salli vain kolmen opetuslapsensa – Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin – tulla sisään kanssaan.^[20] Samoin Jeesuksen ollessa Kirkastusvuorella hänen mukanaan kerrotaan myös olleen vain samat kolme opetuslasta.^[20]

Myös Paavali vahvisti Pietarin erikoisaseman kirjoituksessaan, jossa hän sanoi Pietaria, Johannesta ja Jeesuksen veljeä Jaakobia ”pidettävän pylväinä” ja kertoi heidän toimineen Jeesuksen kuoleman jälkeen Jerusalemin johdossa.^[21]

Raamatusta käy myös ilmi, että Pietari edusti paikoin kaikkia muita opetuslapsia.^[22] Esimerkiksi Jeesuksen kysyessä ”Kenenkä te sanotte minun olevan?”, vastaa Pietari koko opetuslapsijoukon puolesta: ”Sinä olet Kristus.”^[22] Pietari johtaakin opetuslasten puhetta suuressa osaa Uutta testamenttia, lukuun ottamatta Johanneksen evankeliumissa mainittua Jeesuksen viimeistä illallista, jossa puhetta johtaa ”opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”. Kirkon perimätiedon mukaan tämä ”rakkain opetuslapsi” olisi ollut apostoli Johannes.^[23] Tutkimuksessa tämä näkemys on kuitenkin asetettu kyseenalaiseksi, eikä tiedetä, kehen nimityksellä viitataan.^{kenen mukaan?}

Pietariin viitataan Raamatussa useita kertoja alkuperäisen Simon-nimen lisäksi myös nimillä Pietari ja Keefas. Uuden testamentin mukaan nämä nimet olivat Jeesuksen antamia. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi Pietarille heidän tavatessaan ensimmäistä kertaa: ”Sinun nimesi on oleva Keefas.”^[24] Nimi kuului Jeesuksen puhumalla aramean kielellä Kephas ja tarkoitti kalliota.^[25] Myös Matteuksen evankeliumissa kerrotaan tapauksesta, jolloin Jeesus antaa Pietarille uuden nimen:

18 Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.^[26]

Pietarin saama nimi ”kallio” viitannee Pietarin lujuuteen ja vakauteen. Kuvaannollisesti tällä tarkoitettaneen sitä, että Pietarin on oltava muiden, uskossaan heikompien, tukena ja voimana.^[27] Sanaa ”kallio” käytetään laajasti myös Vanhassa testamentissa, jossa sillä kuvataan turvaa ja pelastusta.^[27]

Vaikka Uusi testamentti viittaa useissa kohdissa selvästi Pietarin saaneen uuden nimen, ei tapahtuman ajankohta ole täysin selvillä.^[28] Lisänimen antamisesta puhutaan muun muassa Matteuksen evankeliumin luvussa 16, jossa Jeesus opetuslapsineen vaeltaa Kesareaan saakka, missä Jeesuksen kerrotaan antaneen opetuslapselleen nimen ”Pietari”.^[29] Jeesuksen ja Pietarin välinen keskustelu Kesareassa mainitaan myös Markuksen evankeliumissa, mutta silloin Pietari-nimeä ei mainita.^[30] Johanneksen evankeliumissa taas sanotaan Pietarin saaneen nimensä ”Keefas” jo Jeesuksen kohdatessa hänet ensimmäisen kerran.

Evankeliumien mukaan Jeesus ärsytti toiminnallaan aikansa juutalaisia ylipappeja ja lainoppineita, minkä vuoksi hänet haluttiin vaientaa. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että roomalaiset sotilaat pidättivät Jeesuksen Getsemanessa Sanhedrinin ja ylipappi Kaifaan käskystä.^[31] Muiden evankeliumien mukaan tekijänä oli ”miekoin ja seipäin aseistautunut miesjoukko”. Joukon olivat lähettäneet ”ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat”.^[32][33][34]

Pidätys tapahtui yöllä, koska Jeesus oli suosittu ja viranomaiset halusivat välttää levottomuudet.^[35] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesuksen petti Juudas Iskariot, yksi opetuslapsista, osoittaen Jeesuksen miesjoukolle suutelemalla tätä. Jotkut opetuslapset yrittivät tehdä vastarintaa sotilaille, mutta Jeesus kielsi heitä. Jeesuksen pidätyksen jälkeen opetuslapset pakenivat ja hajaantuivat.

Ennen pidättämistään Jeesus sanoi evankeliumin mukaan opetuslapsilleen: ”tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun”, mikä merkitsi sitä, että opetuslapset hylkäisivät hänet. Tähän Pietari vastasi Matteuksen evankeliumin mukaan: ”Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu.”^[36] Tähän evankeliumi kertoo Jeesuksen vastanneen: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät.” Samoin evankeliumi kertoo Pietarin jatkaneen: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä”.

Getsemanen puutarhassa Pietari puolusti Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesusta tätä pidättämään tulleilta miehiltä. Pietarin myös kerrotaan lyöneen sotilaalta korvan irti. Jeesus kuitenkin kielsi Pietaria tekemästä aseellista vastarintaa, minkä jälkeen Jeesus vangittiin ja kuljetettiin pois. Matteuksen, Markuksen ja Luukaan evankeliumeissa mainitaan vain, että tekijänä oli joku Jeesuksen opetuslapsista ja uhrina eräs ylipapin palvelijoista.^[37][38][34] Tämän jälkeen Uusi testamentti kertoo, että: ”Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat.”^[39]

Uuden testamentin mukaan Pietari alkoi kuitenkin myöhemmin hävetä toimintaansa, minkä vuoksi hän meni opetuslapsi Johanneksen avustamana ylimmän papin kartanoon, minne Jeesus oli viety vangitsemisensa jälkeen. Evankelista Luukas kertoo tapauksesta omassa evankeliumissaan:^[40]

»Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: ’Tämäkin oli hänen kanssaan.’ Mutta hän kielsi sanoen: ’Nainen, en tunne häntä.’ Ja hetkisen perästä hänet näki toinen, eräs mies, ja sanoi: ’Sinäkin olet yksi niistä.’ Mutta Pietari sanoi: ’Mies, en ole.’ Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: ’Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin.’ Mutta Pietari sanoi: ’En ymmärrä, mies, mitä sanot.’ Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko. Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: ’Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät.’ Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.»

Alkukirkon varhaisimpina vuosina Pietari oli kirkon itseoikeutettu johtaja. Pietarin ensimmäinen aloite koski Apostolien tekojen mukaan seuraajan valitsemista Juudas Iskariotille, joka oli tehnyt itsemurhan kavallettuaan Jeesuksen.^[41]

Apostolien tekojen mukaan Pietari ja muut apostolit saivat kasteen Jeesuksen kuoleman jälkeisenä helluntaina, jolloin Raamatun mukaan Pyhä Henki vuodatettiin. Apostolien teoissa kuvataan, kuinka apostolit saivat Pyhän Hengen vuodatuksen kautta kielilläpuhumisen lahjan. Samalla apostolit alkoivat saarnata kristinuskoa paikalle kokoontuneille juutalaisille. Apostolien teoissa myös kerrotaan, että juuri Pietari alkoi puhua ihmisille ja julistaa heille Jeesuksen tekoja.

Apostolien teoissa kerrotaan Pietarin toimineen ensimmäiset vuodet Jeesuksen kuoleman jälkeen Jerusalemin alkuseurakunnan johdossa. Evankelista Luukas, joka ei itse ollut mukana alkuseurakunnan toiminnassa sen alussa, kertoo kirjoituksissaan, että: ”kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä.”^[42]

Luukkaan mukaan apostolien toiminta Jerusalemissa ei kuitenkaan sujunut ongelmitta, sillä ylipappi ja saddukeukset vangitsivat apostolit. Heidät vapautti vankilasta enkeli, joka myös käski heitä jatkamaan opettamista. Apostolien teoissa kerrotaan, että apostolit palasivat jälleen opettamaan, minkä seurauksena he joutuivat kuulusteluihin.

Vuoden 40 tienoilla Jerusalemiin saapui Jeesuksen veli Jaakob. Hän kohosi sukulaisuutensa ansiosta nopeasti seurakunnan johtajaksi Pietarin jälkeen. Jaakob hallitsi Jerusalemin seurakuntaa juutalaisen järjestelmän mukaisella vanhinten neuvostolla.^[43]

Apostolien tekojen mukaan Pietari lähti Jerusalemista Herodes Agrippan vainojen jälkeen. Raamattu kertoo Pietarin Jerusalemin jälkeisistä vuosista niukasti, ja aihetta käsittelevä kristillinen perimätieto on paikoin ristiriitaista.

Kirkkohistorioitsija Eusebiuksen kirjoitusten mukaan Pietari oli Antiokian kaupungin ensimmäinen piispa. Samoin Origenes ja Paavali kertovat molemmat Pietarin oleskelleen Antiokiassa. Antiokiassa Pietarin kerrotaan tavanneen Paavalin, jonka kanssa hän kiisteli juutalais- ja pakanakristillisyydestä.

Antiokian jälkeisistä vuosista tiedetään vain vähän, mutta Pietarin on arveltu tehneen lähetystyötä monissa eri kaupungeissa. Perimätiedon mukaan Pietari saapui lopulta Rooman valtakunnan pääkaupunkiin, Roomaan, jossa hänen kerrotaan yhä julistaneen kristinuskoa ja kärsineen lopulta marttyyrikuoleman.

Voidaan pitää varmana, että Paavali asui viimeiset vuotensa Roomassa, mutta yhtä varmaa ei ole, että myös Pietari oleskeli siellä. Asiasta on ajoittain tullut jopa kirkkokuntien välinen kiistakysymys. Uskonpuhdistaja Martti Luther ilmaisi vuotta ennen kuolemaansa laatimassaan tekstissä epäilevänsä asiaa:^[44]

»On monia oppineita, jotka sanovat, että Pyhä Pietari ei käynyt lainkaan Roomassa. Sellaisia oppineita vastaan puolustautuminen saattaa olla paaville vaikeaa.»

Paavin aseman vuoksi katolinen kirkko väittää ja pitää tärkeänä, että Pietari kärsi ja kuoli Roomassa.^[45] Toisen näkemyksen mukaan ei ole todisteita siitä, että Pietari olisi koskaan edes käynyt Roomassa. Asiasta ei kerrota Raamatussa, eikä Uusi testamentti muutenkaan kerro hänen elämänsä loppuvaiheista. Kriittisten näkemysten mukaan Pietaria ei voida pitää ensimmäisenä paavina eikä paaviutta instituutiona voi perustella väitetyillä yhteyksillä apostoliin. Nykyisin kuitenkin useimmat tutkijat pitävät todennäköisenä, että Pietari todella asui viimeiset vuotensa Roomassa.^[46][47]

Pietari tiettävästi teloitettiin kristittyjen vainojen aikana niin sanotussa Neron sirkuksessa, joka sijaitsi nykyisen Vatikaanin alueella Rooman Vaticanus-kukkulan luona.^[48][49] Perimätiedon mukaan Pietari naulittiin ristille pää alaspäin, koska hän ei mielestään ollut tarpeeksi arvokas kuollakseen samalla tavalla kuin herransa Jeesus. Ristiä, jonka poikkipuu on alhaalla, kutsutaan Pietarinristiksi.

Pietarin ristinkuolema ei ole täysin varma, mutta varhaiskristillisistä ajoista säilyneen perimätiedon perusteella sitä voidaan pitää varsin todennäköisenä. Sen mukaan Pietari ja Paavali kärsivät marttyyrikuoleman samana vuonna.^[50] Tarkasta vuodesta ei ole varmuutta. Apostolien tekojen kertomus päättyy joko vuoteen 61 tai vuoteen 62. Useimmiten Paavalin kuolinvuosi ajoitetaan Neron vainoihin tai sen kynnykselle vuoteen 63 tai vuoteen 64.^[51]

Pietari tiettävästi haudattiin teloituspaikkansa lähelle. Neron sirkus oli tuolloin Rooman kaupunkialueen ulkopuolella, joten sen vierelle voitiin haudata ihmisiä. Jo antiikin aikana pyhiinvaeltajat alkoivat vierailla paikalla, ja tuntematon henkilö kirjoitti erääseen seinään sanat ”Pietari [on] tässä”. Paikalle rakennettiin 300-luvulla Konstantinuksen basilikana tunnettu suuri kirkko, joka sijoitettiin siten, että sen alttari oli Pietarin oletetun haudan kohdalla.^[48] Kun Pietarinkirkkoa alettiin rakentaa Konstantinuksen basilikan tilalle 1500-luvulla, yksityiskohtaisemmat tiedot haudasta olivat jo unohtuneet. Haudan oletettiin sijaitsevan kirkon alla.^[49]

Vuonna 1939 paavien hautapaikkana käytetyn Pietarinkirkon kryptan eli ”Vatikaanin luolien” (Grotte Vaticane) kunnostustöiden yhteydessä löydettiin syvemmällä maan alla sijaitseva antiikin aikainen hautausmaa, Vatikaanin nekropoli.^[49] Paavi Pius XII:n aikana siellä suoritettiin kaivauksia. Lopulta suoraan alttarin alapuolelta löydettiin joukko hautoja ja punainen seinä, johon oli raaputettu kreikaksi sanat ”Pietari on täällä”. Seinässä olleesta syvennyksestä löytyi miehen luita. Vuonna 1968 paavi Paavali VI julisti niiden olevan ”mitä suurimmalla todennäköisyydellä” apostoliruhtinaan maalliset jäännökset.^[52][49] Kaikki eivät ole samaa mieltä Vatikaanin kanssa, sillä kriittisimpien tutkijoiden mukaan ”oli kyllä odotettavissa, että hautausmaalta löytyy luita”.^[52]

Maallisten todisteiden lisäksi Raamattu antaa joidenkin tutkijoiden mukaan epäsuoria viitteitä Pietarin oleskelusta Roomassa. Pietarin ensimmäisen kirjeen alussa sanotaan: ”Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin, ja minun poikani Markus.” Mikäli oletetaan Pietarin kirjoittaneen kirjeen itse – vaikkakin useat tutkijat kyseenalaistavat tämän – sekä Babylonin olevan Rooman salanimi, on todennäköistä, että Pietari on ollut aikanaan Roomassa. Raamatussa Babylon-nimellä tarkoitettiin harvoin itse Babylonin kaupunkia, vaan sillä tarkoitettiin rappioituneita maailmankaupunkeja. Tällöin voisi olettaa, että kyseessä olisi juuri Rooma. Markuksen on väitetty olleen Roomassa Pietarin tulkkina.^[53]

Toinen mahdollinen kohta Raamatussa, jonka voidaan tulkita kertovan Pietarin olleen Roomassa, on Ilmestyskirjan 11. luku. Kyseisessä luvussa jakeesta kolme eteenpäin puhutaan ”kahdesta todistajasta”. ”Ja heidän ruumiinsa viruivat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän herransa ristiinnaulittiin”. Mikäli kyseessä on vertauskuvallista tulkintaa, silloin kohdassa mahdollisesti tarkoitettaisiin kaikkea jumalattomuutta edustavaa maailmankaupunkia. Joidenkin tulkintojen^[54] mukaan nämä kaksi todistajaa saattaisivat olla Pietari ja Paavali ja maailmankaupunki olisi Rooma.

Kolmas mahdollinen vihje Raamatussa löytyy Johanneksen evankeliumista, jossa Jeesus sanoo Pietarille: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.” Tätä voidaan pitää ennustuksena Pietarin tulevasta marttyyrikuolemasta.

Pääartikkeli: Kysymys ensimmäisestä paavista

Pietaria pidetään varsinkin katolisessa kirkossa ensimmäisenä Rooman piispana eli paavina sekä häntä että muita paaveja Jeesuksen ”edustajana” tai sijaisina maan päällä. Tämä johtuu siitä, että Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus antoi hänelle ”Taivaan valtakunnan avaimet”:^[55]

18 Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.

19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.

Puolueettoman tutkimuksen puuttuessa ei voida varmuudella osoittaa, että hautamuistomerkki ja luulöydöt kuuluisivat nimenomaan Uudessa Testamentissa mainitulle Pietarille. Näin ollen ei ole varmoja todisteita siitä, että Pietari olisi kuollut marttyyrikuoleman tai edes käynyt Roomassa. Kysyttäessä sitä, oliko Pietari Rooman piispa ja täten ensimmäinen paavi, sekä moderni katolinen että protestanttinen tutkimus vastaavat kieltävästi^[52] Todennäköisesti Rooman seurakunta syntyi jo ennen vuotta 50 eli ennen Paavalin saapumista kaupunkiin. Tällöin seurakunnista puuttuivat piispanvirat, sillä seurakuntajärjestys kehittyi vähitellen kohti yhtenäisempiä muotoja. Piispanvirka seurakunnan johtoasemana kehittyi alkujaan Vähässä-Aasiassa, josta se hiljalleen levittyi muualle ja saapui Roomaan noin vuonna 160. Tämän perusteella ei voida puhua Pietarista ensimmäisenä paavina eikä edes Rooman seurakunnan johtajana.

Mikäli Pietaria ei voida pitää ensimmäisenä paavina, voidaankin ihmetellä, miten paavius sitten kehittyi ja liitettiin apostolien johtajana pidettyyn Pietariin. Luetteloa Rooman piispoista alettiin laatia vasta piispanviran vakiinnuttua seurakunnan johtajaksi. Myös muissa kristinuskolle tärkeissä kaupungeissa kuten Jerusalemissa, Antiokiassa ja Aleksandriassa laadittiin samantyylisiä apostolista alkavia luetteloita, jotka pyrittiin johtamaan seurakunnan silloiseen piispaan. Vanhin säilynyt lista Rooman piispoista on vuodelta 185, ja siinä tunnettiin vain muutama silloisen piispan edeltäjistä. Listaa kuitenkin jatkettiin Pietariin saakka, koska aseman periytyminen apostoliruhtinaasta oli seurakunnalle oikean opin tae.^[52] Todennäköisesti listassa Pietarin ja piispan viran kaupunkiin tuoneen Anicetuksen välissä olevat nimet eivät ole keksittyjä, vaan kyseessä ovat mahdollisesti seurakunnan johtoryhmän jäsenet.^[52] Myös ajallinen järjestys on mahdollisesti oikea, mutta vuosiluvut lienevät epävarmoja.

Käsitys, että Pietari oli ensimmäinen Rooman piispa ja paavi syntyi toisella vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen. Suhteellisen pian tämän käsityksen synnyttyä silloinen Rooman piispa alkoi vaatia itselleen ylintä valtaa kristityssä kirkossa. Paavi Stefanus I (paavina 254–257) oli tiettävästi ensimmäinen, joka esitti teologisen perustelun paaviudelle, ja juuri tähän perusteluun onkin vedottu aikojen saatossa useaan kertaan. Stefanus I:n mukaan Jeesuksen sanat apostoli Pietarille olisi sanottu myös tämän seuraajille, jolloin Rooman piispoilla eli paaveilla olisi sama valta käytössään kuin apostoliruhtinaalla. Raamatussa ei kuitenkaan vihjaista mitenkään sanojen olleen tarkoitettu myös Pietarin seuraajille, minkä vuoksi Stefanus I:n perustelut eivät saaneet jalansijaa alkukirkossa. Paavin asema nousi kuitenkin jonkin verran läntisessä Euroopassa, mutta syynä eivät olleet Stefanus I:n esittämät uskonnolliset perustelut vaan Rooman asema suurkaupunkina ja sen seurakunnan arvovalta ja varallisuus.

Perimätiedossa Pietarin nimiin on laitettu kaksi Uuden testamentin kirjettä:

• Ensimmäinen Pietarin kirje
• Toinen Pietarin kirje

Kreikaksi kirjoitetut lennokkaat kirjeet tuskin kuitenkaan ovat kouluttamattoman arameankielisen kalastajan käsialaa^[56].

Pietarin kunnioitus oli jo 200-luvulla laajalle levinnyttä kirkon sisällä. Pyhimyksenä Pietarin katsotaan toimivan portinvartijana Taivaassa, minkä vuoksi häneltä pyydetään katolisessa kirkossa pitkäikäisyyttä. Samoin Pietarin katsotaan olevan kirkon sekä paaviuden suojelija Taivaissa.^[57]

Pietarilla on poikkeuksellisesti kaksi muistopäivää kirkon yleisessä kalenterissa. Toinen on 22. helmikuuta, joka on muistopäivä Pietarin opetusviralle ja toinen 29. kesäkuuta, joka taas on varsinainen Pietarin muistopäivä^[57] ja sen mukaisesti Suomessakin Pietarin nimipäivä. Ennen vuotta 1774 se oli Suomessa myös pyhäpäivä, Pietarin ja Paavalin yhteinen muistopäivä.^[58] Kirkollisessa pyhimystaiteessa Pietarin tunnusmerkkeinä käytetään avaimia, jotka merkitsevät Taivasten valtakunnan avaimia, sekä kirjaa. Pietari myös kuvataan usein pukeutuneena joko viittaan ja tunikaan tai sitten liturgiseen asuun.^[57]

Pietari mainitaan lisäksi järjestyksessä neljäntenä kokonaisuudessaan viiden pyhimyksen, eli pyhän Neitsyt Marian, pyhän arkkienkeli Mikaelin, pyhän Johannes Kastajan ja pyhän Paavalin kanssa perinteisessä, osittain 700-luvulla laaditussa Confiteor-rukouksessa, jota käytetään myös tridentiinisen messun alussa:^[59][60]

”Confíteor Deo omnipoténti, beátæ Maríæ semper Vírgini, beáto Michaéli Archángelo, beáto Ioánni Baptístæ, sanctis Apóstolis Petro et Páulo, ómnibus Sanctis, et vobis, fratres: quia peccávi nimis cogitatióne, verbo, et ópere: percutit sibi pectus ter, dicens: mea culpa, mea culpa, mea máxima culpa. Ideo precor beátam Maríam semper Virginem, beátum Michaélem Archángelum, beátum Ioánnem Baptístam, sanctos Apóstolos Petrum et Páulum, omnes Sanctos, et vos, fratres, oráre pro me ad Dóminum Deum nostrum.”

Pyhän Pietarin mukaan on perustettu 18. lokakuuta 1988 katolinen sääntökunta Fraternitas Sacerdotalis Sancti Petri (F.S.S.P) eli Pyhän Pietarin veljeskunta, joka keskittyy tridentiinisen messun viettämiseen ja toimii ainakin 13 maassa.^[61][62][63] Muita Pietari-nimisiä pyhimyksiä ovet esimerkiksi pyhä Peter Chrysologus (406–450), pyhä Pavian Pietari (kuollut 735), pyhä Anagnin Pietari (kuollut 1105), pyhä Tarentaisen Pietari (1102–1174), pyhä Peter Damian (1007–1072), pyhä Pietari Pareuzi (kuollut 1199), pyhä Veronan Pietari (1206–1252), pyhä Alcántaran Pietari (1499–1562), pyhä Peter Claver (1581–1654) ja pyhä Peter-Louis-Marie Chanel (1802–1841).^{[64][65][66][67][68]} Pietari on muun muassa paavien, kalamiesten, verkkojen tekijöiden ja laivojen rakentajien suojeluspyhimys.^[69][70]

Pietari on ainoa varsinainen paavi, jonka paavillinen nimi on ollut Pietari.^[71] Ensimmäisen paavin kunnioitukseksi hänen seuraajansa eivät ole käyttäneet kyseistä nimeä. Joillakin paaveilla tämä on kuitenkin ollut kastenimenä, kuten paavi Benedictus XIII:llä.

Josefuksen teksteissä on maininta Jeesuksen kannattajista:^[72].

»...ne, jotka olivat ensin oppineet rakastamaan häntä [Jeesusta], eivät luopuneet kiintymyksestään häntä kohtaan. Kolmantena päivänä hän ilmestyi heille herättynä takaisin henkiin, sillä Jumalan profeetat olivat profetoineet tämän ja lukemattomia muita hämmästyttäviä asioita hänestä.»

Teksti on ensimmäisellä vuosisadalla eläneen historioitsija Josephuksen kirjoittamaksi väitetty, mutta tämä on kyseenalaistettu.^[73] Samassa tekstissä Josephuksen väitetään kuvaavan Jeesusta Kristukseksi ja Messiaaksi, vaikka kirkkoisä Origineen mukaan historioitsija Josephus ei uskonut Jeesukseen Messiaana.^[74]

Ensimmäiset maininnat Pietarista löytyvät Raamatusta, jonka luotettavuutta lähteenä käsillä olevassa kysymyksessä voidaan pitää melko hyvänä, vaikka ei täysin varmistaa. Paavali mainitsee Pietarin useita kertoja kirjoituksissaan. Paavalin seitsemää kirjettä pidetään kuitenkin yleisesti varmasti aitoina. Ne ovat Roomalaiskirje, 1. ja 2. Korinttilaiskirje, Galatalaiskirje, Filippiläiskirje, 1. Tessalonikalaiskirje sekä Kirje Filemonille. Näistä parhaina todisteina Pietarin historiallisuudesta ovat 1. Korinttilaiskirje sekä Galatalaiskirje, joissa Paavali mainitsee molemmissa Pietarin useita kertoja. Galatalaiskirjeessä hän kertoo jopa kolmesta eri kohtaamisestaan Pietarin kanssa.^[75]

Pietari mainitaan myös joissain gnostilaisissa evankeliumeissa, kuten Tuomaan evankeliumissa.^[76] Samoin apokryfisiin kirjoihin kuuluu Pietarin evankeliumiksi kutsuttu kirjoitus, joka esittää olevansa Pietarin kirjoittama: ”Mutta minä Simon Pietari ja Andreas minun veljeni otimme verkkomme ja lähdimme merelle”.^[77] Apokryfisten kirjojen joukossa on muitakin Pietarin nimiin laitettuja tekstejä, kuten Pietarin ilmestys ja samanniminen gnostilainen Pietarin ilmestys sekä gnostilainen Pietarin kirje Filippukselle. Nämä apokryfiset kirjoitukset eroavat sisällöllisesti täysin toisistaan ja ovat todennäköisesti pseudepigrafisia.^lähde?

Varhaisissa kristillisissä lähteissä Pietari mainitaan useasti. Esimerkiksi 180-luvulta peräisin olevassa ensimmäisessä tunnetussa luettelossa paaveista mainitaan Pietari. Kirjoitus itse on piispa Irenaeuksen käsialaa:^[78]

»Koska kuitenkin on hankala tällaisessa teoksessa luetella niiden kaikkien kirkkojen piispoja seuraajineen, niin tuomme julki sen apostolisen perimätiedon ja ihmiskunnalle ilmoitetun uskon, joka piispanviran seuraannon kautta (per successionem episcorum) on tullut meille siinä kaikkein suurimmassa, vanhimmassa ja tunnetuimmassa kirkossa, jonka kunniakkaat apostolit Pietari ja Paavali perustivat ja rakensivat Roomaan. Täten saatamme häpeään kaikki, jotka millä tavalla tahansa, joko itsetyytyväisyyden tai turhamaisuuden, sokeuden tai ymmärtämättömyyden takia, kokoontuvat luvattomasti.»

Osa tutkijoista myös kyseenalaistaa sen, että Pietari ja Kefas olisivat sama henkilö kuten perinteisesti ajatellaan. Esimerkiksi Uuden testamentin historiaan perehtynyt tutkija Bart D. Ehrman on sen kannalla että he eivät sama henkilö ja esittää tälle näkemykselle perusteluksi lingvistisen näkökulman. Ehrman myös nostaa esiin sen, että Paavalia ja Kefasta alettiin pitämään samana henkilönä vasta paljon myöhemmässä kristillisessä perinteessä toisella vuosisadalla jolloin kirjoitettiin Evankeliumi Johanneksen mukaan. Paavalin kirjeissä Kefas esitellään apostoleista erillisenä henkilönä.^[79]

• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
  Rembrandt, Pyhä Pietari, 1632.
• 
  Helsingin tuomiokirkon apostoliveistos, 1840-luku.
• 
  Eero Järnefelt, Kristus käy veden päällä, 1892.

• Hillerdal, Gunnar: Simon Pietari. SLEY-kirjat, 1984. ISBN 951-617-612-7.
• Hallam, Elizabeth (toim.): Pyhiä miehiä ja naisia. Keitä he ovat ja miten he auttavat. Yli 150 taivaallista pyhää Agneksesta Zitaan. ((Saints. Who They Are and How They Help You More Than 150 of the Heavenly and Holy from St. Agnes to St. Zita, 1994.) Suomentanut Pentti Laukama) Hämeenlinna: Karisto, 1996. ISBN 951-23-3612-X
• Hanska, Jussi: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Pietarista Johannes Paavali toiseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2
• Heininen, Simo: Ihmistä suurempi. Paaviuden historia. Helsinki: Edita, 2004. ISBN 951-37-4184-2
• Saint Peter. Catholic Encyclopedia. (englanniksi)

• Apostoli Pietari. Ortodoksi.net.