Onni Veijonen
Onni Nestor Veijonen (30. huhtikuuta 1898 Lahti – 25. elokuuta 1944 Joensuu)[1] oli suomalainen näyttelijä. Hän teki monipuolisen uran näyttelijänä niin teatterissa, elokuvissa kuin oopperassakin.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teatteri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veijonen opiskeli nuorena lausuntaa Ilmari Räsäsen johdolla, sekä laulua opettajanaan muun muassa Väinö Sola. Näyttelijänuransa hän aloitti Eero Alpin kiertueella vuonna 1917. Ajan tavan mukaan Veijonen oli muutaman vuoden jaksoin kiinnitettynä Viipurin Työväen Teatteriin ja Kotkan Näyttämölle sekä Oulun, Tampereen ja Turun teattereihin. Vuosina 1935–1940 hänellä oli kiinnitys Helsingin Työväen Teatteriin. Näyttelijä Matti Aro kertoo historiikissaan: ”Onni Veijonen – – oli eräs teatterin vahvimmista voimista ja ehdottomasti henkilökunnan värikkäin hahmo monessakin mielessä.”[1]
Veijonen oli paljon mukana myös rintamakiertueilla. Näytellessään Äänislinnan kesäteatterissa hän joutui useamman kerran putkaan, mikä johti näytäntöjen peruuntumiseen ja lopulta Veijosen erottamiseen.[1]
Veijosen näyttämörooleja eri teattereissa olivat muun muassa nimiosat näytelmissä Hänen poikansa ja Nuori mylläri, Ihmisten kapinan Robert ja Nummisuutarien Esko. Hän näytteli myös muun muassa opereteissa Bajadeeri, Mustalaisruhtinatar (kreivi Boni) ja Iloinen leski (Danilo). Lisäksi Veijonen teki esimerkiksi Tonion osan Gaetano Donizettin oopperassa Rykmentin tytär.[1]
Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veijonen esiintyi parissakymmenessä elokuvassa, ja teki ensimmäiset filmiroolinsa jo 1920-luvulla. Hänellä oli tilanomistaja Karhunheimon osa mykkäelokuvassa Kilu-Kallen ja Mouku-Franssin kosioretki (1920). 40-minuuttisessa humoreskissa Sunnuntaimetsästäjät (1921) hän esitti niin ikään tilanomistajaa Jallu Äkkiväärää.[1]
Veijosen aktiivisin elokuvakausi käsitti vuodet 1938–1942, jolloin hän näytteli 14 elokuvassa. 1930-luvulla hän teki isompia sivurooleja muun muassa elokuvissa Tee työ ja opi pelaamaan (1936), Laulu tulipunaisesta kukasta (1938), Aktivistit (1939) ja Miehen tie (1940). Merkittävimmän roolinsa hän teki johtaja Kontiokorpena elokuvassa Ketunhäntä kainalossa (1940). Veijonen ja Matti Jurva esittivät propagandistisia sketsejä ja lauluja Suomi-Filmin sotilaspiloissa.[1]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Onni Veijonen oli naimisissa näyttelijä Väinö Lehmuksen sisaren, Saima Lehmus-Veijosen (1895–1974) kanssa.[1] Hänen pojanpoikansa on näyttelijä Juha Veijonen.[2]
Veijonen kuoli Joensuun sotilassairaalassa 46-vuotiaana työpalvelussa saamaansa sairauteen. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen sankarihautaan.[1]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1920 | Kilu-Kallen ja Mouku-Franssin kosioretki | tilanomistaja Karhunheimo |
| 1921 | Sunnuntaimetsästäjät | Jallu Äkkiväärä |
| Kun solttu-Juusosta tuli herra | vänrikki Paukku | |
| 1930 | Kahden tanssin välillä | tukkijätkä |
| 1931 | Sano se suomeksi | Näyttelijä |
| 1936 | Tee työ ja opi pelaamaan | ”kirjailija” Kauno Tuulonen |
| 1938 | Jääkärin morsian | jääkäri |
| Poikamiesten holhokki | matkustaja junassa | |
| Laulu tulipunaisesta kukasta | Toivo | |
| 1939 | Halveksittu | työmies |
| Aktivistit | Feodor, Vasiljevin palveluspoika, ”Fedja” | |
| Punahousut | kupletinlaulaja upseerikerholla | |
| 1940 | Miehen tie | Pietilän Iivari |
| Kersantilleko Emma nauroi? | kanttori Liironen | |
| Tavaratalo Lapatossu & Vinski | kesäjuhlan kuuluttaja | |
| Jumalan myrsky | Hartikka | |
| Ketunhäntä kainalossa | johtaja Mauri Kontiokorpi | |
| 1941 | Morsian yllättää | herra hotellin hississä |
| 1942 | Varaventtiili | Aholan Fransu, tilanomistaja |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
