Niflheim

Niflheim tai Niflheimr (muinaisnorjaksi Niflheimr "Sumun koti") on skandinaavisessa mytologiassa jään, sumun, pimeyden ja kylmyyden valtakunta.^[1] Nimi voidaan johtaa muinaisenglannin pimeää tarkoittavasta sanasta nifle, ja saksan sekä latinan pilveä tarkoittavasta sanasta neble. Muoto Niflheimr esiintyy vain kahdessa lähteessä, Gylfaginningissa ja Hrafnagaldr Óðins -tekstissä.

Niflheimissä asuivat jääjättiläiset, ja sen kerrotaan sijainneen pohjoiseen Ginnungagapista, maailman alkulähteestä. Joissain lähteissä Niflheim ja kuoleman valtakunta Helheim kuvataan samaksi maailmaksi. Toisissa lähteissä Helheim on osa Niflheimistä. Mytologian mukaan maailma oli jakautunut yhdeksään maailmaan, joita yhdisti elämänpuu Yggdrasil. Niflheim on Yggdrasilin kolmannen juuren alla, lähellä Hvergelmir-lähdettä.^{[2] [1]}

Gylfaginningin mukaan Niflheim oli toinen kahdesta alussa olleista valtakunnista, joista toinen oli Muspelheim, tulen valtakunta. Näiden kahden valtakunnan, kuuman ja kylmän, välissä alkoi luominen.^[2] Myöhemmin niiden väliin syntyi Helheim, paikka jonne muut kuin soturikuoleman kokeneet joutuivat.

Snorri Sturlusonin Gylfaginningissa kuningas Gylfi saa Odinilta opetusta kolmen miehen hahmossa. Gylfi oppii Jafnhárrilta, joka on yksi noista kolmesta miehestä, että Nilfheim oli ensimmäinen Muspelheimin jälkeen rakennetuista maailmoista:

»Monta ikäkautta ennen kuin maa luotiin Niflheimr (Sumula, Pimentola). Sen keskellä on lähde, jota kutsutaan nimellä Hvergelmir (kohiseva kattila), ja siitä lähtevät joet, joiden nimet ovat: Svol, Gunnthrá, Fjorm, Fimbulthul, Slídr ja Hrid, Sylgr ja Ylgr, Vid, Leiptr, lähinnä Hel'in aitausta on Gjoll.»

^[3].

Myöhemmin Þriðina (Thridi), Odin kertoo Gylfille, Niflheimin jään ja Múspelheimin liekkien kohtaamisen aloittaneen luomisen ja Ymirin syntymän:

»Niinkuin Niflheimistä tuli kylmää, ja niinkuin kaikki siellä oli kauheata, niin oli kaikki se, mikä oli Múspell'in läheisyydessä, kuumaa ja valoisaa, mutta Ginnungagap oli leuto kuin tyyni ilma. Kun nyt kuuma ilma kohtasi kuuran, niin että tämä suli ja alkoi tippua, tuli niihin tippuviin pisaroihin eloa sen voimasta, joka lähetti kuumuuden, ja syntyi ihmisen näköinen olento, häntä kutsutaan nimellä Ymir, mutta jääjättiläiset kutsuvat häntä nimellä Aurgelmir, ja hänestä polveutuvat jääjättiläisten suvut.»

^[3]

Kertomuksessa maailmanpuu Yggdrasillista, Odin kertoo Jafnhárrina Gylfille Niflheimrin sijaitsevan kolmannen juuren alla, missä Ginnungagap kerran sijaitsi:

»Saarni on suurin ja paras kaikista puista, sen oksat ulottuvat yli koko maailman ja kohoavat taivaan yli. Puun kolme juurta pysyttävät sitä pystyssä ja ne haarautuvat hyvin kauvas toisistaan: yksi on Aasojen luona, toinen jääjättiläisten, siellä, missä muinoin oli Ginnungagap, ja kolmas on Niflheimin yläpuolella. Tämän juuren alla on Hvergelmir, ja Nidhoggr nakertaa alhaaltapäin juuria.»

^[3]

Gylfi sai lisäksi tietää että Lokin luotua Helin, asetti Odin Helin Niflheimiin:

»Hel'in heitti hän Niflheimiin ja antoi hänelle vallan yhdeksän maailman yli ja hänen tuli osoittaa olinpaikka kaikille, jotka lähetettiin hänen luokseen, kaikille sairaudesta tai vanhuudesta

kuolleille. Hänellä on siellä suuria taloja, ja hänen talonsa ovat sangen korkeita ja porttinsa suuria; éljúdnir (kurjuus) on hänen salinsa nimi, nälkä on hänen vatinsa, nälänhätä veitsensä, Ganglati (hidas) on hänen miesorjansa, Ganglot (vitkasteleva) naisorjansa, Fallanda-forad (luhistuminen) kynnys, jonka yli astutaan sisälle, Kor (sairaus) vuode, Blikjanda-bol (loistava kurjuus) hänen vuodeverhonsa.

Hän on puoleksi musta, puoleksi ihonvärinen, siksi on hänet helppo tuntea, hän on myös sangen inhottava ja kauhea.»

^[3]

Näin Helistä tuli sairauteen ja vanhuuteen kuolleiden valtakunnan emäntä. Viimeinen maininta Niflheimistä esiintyy kohdassa jossa jättiläinen on saanut valmiiksi Asgardin ja Thor tappaa hänet:

»Kun rakennusmestari näki, ettei työ tulisi valmiiksi, valtasi hänet jättiläisraivo; mutta kun Aasat näkivät selvästi, että hän olikin vuorijättiläinen, silloin ei välitetty valasta, vaan he

kutsuivat Thória, ja silmänräpäyksessä tämä tuli, ja sitten heilahti ilmassa Mjollnirvasara. Silloin hän maksoi rakennuspalkkion, ei auringolla eikä kuulla, vaan hän suvaitsematta hänen asua Jotunheimissä

musersi ensi iskulla hänen kallonsa pieniksi siruiksi ja lähetti hänet alas Niflheimiin.»

^[3]

Hrafnagaldrin Óðinssa on opastavia mainintoja Niflheimistä joka sijaitsi kaukana pohjoisessa, missä aurinko (Alfrisin valaisija) jahtaa yötä kun se nousee: