Maataide
Carl Andre | John Baldessari | Christo ja Jeanne-Claude | Jan Dibbets | Ian Hamilton Finlay | Hamish Fulton | Andy Goldsworthy | Hans Haacke | Michael Heizer | Robert Irwin | Nancy Holt | Richard Long | Walter de Maria | Ana Mendieta | Dennis Oppenheim | Robert Smithson | James Turrell | Wolf Vostell
Maataide on taiteen muoto, jossa maan kamara tai maisema muunnetaan taideteokseksi. Maataiteessa käytetään mielellään paikalla jo olevia materiaaleja sen sijaan, että muualla tehty irrallinen taideteos sijoitettaisiin ulos.[1]
Maataide syntyi 1960-luvulla Yhdysvalloissa, missä se tunnetaan nimillä earthworks tai land art. Maataiteen aatteellinen tausta oli minimalismin ja käsitetaiteen piirissä. Minimalismi syntyi osittain kritiikkinä modernille taiteelle ja sen pyrkimyksenä oli, että taide vastaisi paremmin todellisuutta. Näin minimalistisessa taiteessa huomio kiinnittyi itse teoksesta myös sen ympäristöön. Esimerkiksi Robert Morrisin minimalistinen Glass Cubes muodostuu peilikuutioista, jotka heijastelevat ympäristöään. Vähitellen osa minimalistisista töistä siirtyi ulos gallerioista osaksi ympäristöä ja niistä kehittyi maataide. Ensimmäisiä maataiteilijoita olivat amerikkalaiset Carl André, Robert Smithson, Walter De Maria ja Robert Morris.[1]
Robert Smithsonin tunnetuimpia maataideteoksia on hänen Utahin Isolle Suolajärvelle vuonna 1970 rakentamansa jättikokoinen Spiral Jetty. Teos koostuu maa-aineksesta kootusta, spiraalimaisesti etenevästä polusta, joka on 475 metriä pitkä ja 4,57 metriä leveä.[1]
Alun perin teoksia tehtiin vaikeasti saavutettaviin paikkoihin vastalauseena gallerioiden ja museoiden käytännöille. Tarkoitus oli myös vastustaa taiteen kaupallisuutta ja tehdä teoksia, joita ei voi myydä. Maataiteen tekijät kuitenkin dokumentoivat teoksensa valokuvin ja filmein, joita sittemmin asetettiin näytteille.[1]
Maataiteessa on ollut mukana ekologista näkökulmaa. Robert Smithson nimesi kotikaupunkinsa roskakasat ja laskuviemärit Passaicin monumenteiksi. Ekologista ja ympäristötietoista ajatusta oli enemmän kuitenkin maataidetta seuranneessa ympäristötaiteessa. Suurten maamassojen liikuttelu maataiteen tapaan ei välttämättä ole ympäristöystävällistä, sen enempää kuin esimerkiksi suuren asfalttimäärän kaataminen vuorenrinnettä alas Robert Smithsonin tapaan.
Myöhemmin suurten maamassojen siirtelyn sijaan suositummaksi tuli tehdä pieniä, huomaamattomia eleitä maastoon, luoksepääsemättömiin paikkoihin, ja valokuvata prosessi ja lopputulos. Esimerkiksi Richard Long ja Andy Goldsworthy tekivät suoria viivoja maastoon kävelemällä.
Troublemakers
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2016 julkaistu James Crumpin ohjaama elokuva Troublemakers tarkastelee maataiteen historiaa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Liikkeen aloittaneet newyorkilaiset taiteilijat olivat kapinallisia, jotka pyrkivät ylittämään maalaustaiteen ja kuvanveiston rajoituksia tuottamalla suurikokoisia maataideteoksia kaukaisiin erämaihin. Nykyisinkin nämä työt ovat vaikuttavia, koska niiden tekijät olivat rohkeita ja he pyrkivät murtautumaan irti perinteisistä normeista. Elokuva tarkastelee taiteilijoita herooisessa valossa, ikonoklasteina, jotka muuttivat pysyvästi taiteen maiseman. Elokuvassa on mukana harvinaisia kuvia ja haastatteluja lajin kolmesta perustajasta, Robert Smithsonista (Spiral Jetty), Walter De Mariasta (The Lightning Field) ja Michael Heizerista (Double Negative).[2]
Maataideteoksia Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yltä ja alta (Up and Under). Teoksen on suunnitellut Nancy Holt ja se sijaitsee Pinsiön kylässä Hämeenkyrössä. Teos on suunniteltu puistomaiseksi tapahtumapaikaksi, ja sen muoto perustuu ilmansuunnille ja Pohjantähden liikkeille.[3]
Puuvuori (Tree Mountain). Teoksen on suunnitellut Agnes Denes ja se sijaitsee Ylöjärvellä. Teos koostuu 11 000 männystä, jotka on istutettu tarkan matemaattisen kuvion mukaan (engl. Vogel’s model). Jokaisella puulla on eri omistaja, ja metsä on rakennettu toimimaan suodattimena sadevedelle. Teos sijaitsee pohjavesialueella.[4]
Alakivenpuisto Helsingin Myllypurossa. Alueesta järjestettiin suunnittelukilpailu kutsukilpailuna vuonna 2000. Kilpailun voitti Mauri Korkka, jonka suunnittelema kartiomainen mäki toteutettiin alueelle.[5] Puiston suunnitelma esitettiin toteutettavaksi vuonna 2014 ja se valmistuu kesäkuussa 2017.[6]
Taiteilijoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Carl André
- Andy Goldsworthy
- Olavi Lanu
- Richard Long
- Walter De Maria
- Robert Morris
- Robert Smithson
- Nancy Holt
- Agnes Denes
Kirjallisuutta maataiteesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Amy Dempsey, 2011. Destination Art. Thames & Hudson, London.
- Beardsley John, 1984. Earthworks and beyond. Cross River Press, New York.
- Johansson Hanna, Maataidetta jäljittämässä. (Väitöskirja) Helsinki: Like 2005 ISBN 952-471-512-0
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Taiteen pikkujättiläinen, s. 389–390. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X.
- ↑ Troublemakers (elokuvan esitesivu) Dogwoof. 2016. Arkistoitu 17.6.2016. Viitattu 5.6.2016. (englanniksi)
- ↑ Sightlines, s. 156–162. University of California Press, 2011. ISBN 978-0-520-26856-2.
- ↑ Destination Art, s. 156–157. Thames & Hudson, 2011. ISBN 978-0-500-28880-1.
- ↑ Alakivi Park (suunnittelutoimiston esite) Archello. 2015. Archello. Viitattu 8.6.2016. (englanniksi)
- ↑ Uutiset / Alakivenpuiston suunnitelmaa esitetään hyväksyttäväksi (kaupungin suunnitelma) Uutta Helsinkiä. 10.6.2014. Helsingin kaupunginkanslia. Viitattu 8.6.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alex Needham: Thunderbolts and time travel: my journey to the cosmic heart of land art The Guardian. 11.5.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 5.6.2016. (englanniksi)
- Pinsiön maataideteokset
- Hiljainen Kansa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ympäristötaiteen Säätiö[vanhentunut linkki]